sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Jäillä, vai ilman?


Viskin ystävinä Kilu ja Ville nauttivat jalon juomansa ehdottomasti kuivana, eli ilman jäitä. Sama pätee purjehdukseenkin. On the Rocks- kilpailun pitäisi alkaa Tuusulanjärvellä vajaan viikon kuluttua, mutta toistaiseksi areena on vielä jääkannen alla. Kisan nimihän viittaa paitsi drinkkilasin jäihin, myös aikaiseen ajankohtaan, jolloin jääpaloja ainakin teoriassa saattaa uiskennella vielä järvellä.  Tänä vuonna kevät on niin myöhässä, että teoria on vaarassa muuttua käytännöksi ja kisat saatetaan joutua purjehtimaan kirjaimellisesti on the rocks.

Ei näin!

En tiedä onko tätä purjehduskauden avauskilpailua koskaan jouduttu perumaan jäätilanteen takia, mutta junnuvuosilta muistan kyllä nauttineeni etulyöntiasemasta kun Keski-Suomen pojat saapuivat paikalle kylmiltään. Päijänteen ollessa vielä jäässä merellä oli voinut treenata jo pari viikkoa.

Tällä kertaa etulyöntiasemasta ei ole tietoakaan. Vene on vielä työn alla ja merikin on vasta vapautumassa jääpeitteestään. Nyt jos koska harjoittelua olisi tarvittu, sillä Lightning on meille veneluokkana uusi ja rutiinimme veneen käsittelyssä vielä puutteellinen. Kisaan olemme kuitenkin optimistisesti ilmoittautuneet ja majoituskin Järvenpäästä on ukkeleille varattu. Tavoitteenamme on saada vielä yksi hyvä treenikerta alle ennen ensimmäistä kisastarttia. Kiirettä tulee pitämään, mutta mikäli olosuhteet vain sallivat, Turnipsi tullaan rikaamaan ja laskemaan veteen vappupäivänä. Jos taas käy niin huonosti, että kisat jäätilanteen takia joudutaan peruman, saa  tiimimme yhden kiperästi kaivatun treeniviikonlopun.

keskiviikko 24. huhtikuuta 2013

Reikä pohjassa


Kunnostustöiden kanssa on pitänyt aivan riittävästi kiirettä, jopa siinä määrin, että osasta töitä on suosiolla luovuttu ja toisia siirretty hamaan tulevaisuuteen. Maalaustöiden lisäksi olemme ainakin toistaiseksi päättäneet luopua peräpeilin tyhjennysaukkojen puhkaisemisesta. Reikien tekeminen sandwich-rakenteeseen olisi tässä vaiheessa tarjonnut turhan paljon työtä, varsinkin kun vaikutti siltä, että alemman peräsinhelan kiinnityskohtaa olisi jouduttu vahvistamaan luotettavuuden takaamiseksi.

Rungon ja kannen liitoskohtaa styyrpuurin partaassa on vahvistettu jyrsimällä vanha kovettunut ja osittain irronnut mikropallomössö pois ja korvattu se joustavammalla Sikafleksillä. Sauman sisäpuoli odottaa vielä vahvistamista lasikuidulla. Fokan skuuttikiskojen kaikki muoviosat on uusittu ja lukot vaihdettu parempiin. Kompassille ja ison skuuttiplokille on askarreltu alumiinista telineet ja pikkukohuja paikkailtu sieltä täältä. Tässä vaiheessa viikko ennen kauden suunniteltua avauspurjehdusta työlista on vielä pitkä, mm. lähes kaikki helat ovat irti ja osa vielä tilauksessa. Lopuksi vene pitäisi vielä pestä, kiillottaa ja vahata.
Kuivumista odotellessa
Hieman ikävänä lisätyönä Kilu löysi trailerin alla ryömiessään ja pohjaa tutkiessaan keulasta kölipuun kohdalta ilmeisesti trailerin köysilenkin aiheuttaman painuman. Itse reikä oli varsin pieni, kuitua oli vahingoittunut noin peukalonpään kokoiselta matkalta. Hankalaksi homman tekee se, että pehmenneestä kohdasta on päässyt vettä välikerrokseen. Vaurio vaati korjauksen ennen vesille laskua, mutta alue olisi ensin saatava kuivaksi. Tämä taas ei kovin nopeasti näillä keleillä tapahdu, niinpä olemme joutuneet poraamaan viereen pari pienempää reikää ja auttamaan föönin kanssa. Milloin kolhu on syntynyt, on meille epäselvää. Se saattaa olla jo vanhempaa perua tai sitten olemme itse onnistuneet kolhimaan venettä syksyn purjehduksilta rantauduttaessa.

Veneen kunnostuksen yritämme joka tapauksessa saada aikataulussa valmiiksi, vaikka vielä onkin epäselvää, voidaanko ensimmäistä ranking-kilpailua edes purjehtia Tuusulanjärven jäätilanteen takia. Majoitusta emme kisaa varten ole uskaltaneet vielä tehdä, mutta veneen aiomme kuitenkin saada vapuksi vesille.

maanantai 15. huhtikuuta 2013

Tarvittavia huolto- ja kunnostustöitä


Köydet olivat vuosien saatossa kuluttaneet sivukansilla olevat läpivientien aukot varsin mielikuvituksellisen näköisiksi. Taisipa niiden kokokin ylittää jo luokkasääntöjen mukaisen maksimin. Koska kevät näyttää tänä vuonna olevan peruttu, päättelimme, että lasikuitumatto ja polyesterhartsi tuskin tietävät, mistä tarvittava lämpö on lähtöisin. Niinpä kiikutimmekin veneelle auton sisätilalämmittimen ja kuumailmapuhaltimen. Näiden kanssa kävimme taistoon arktista ilmastoa vastaan ja ryhdyimme laminointitöihin. Jesse leikkeli mattoa, levitteli hartsia ja pyöritteli ilmaustelaa ammattimiehen ottein, Kilun tehtäväksi jäi lähinnä seuran pito, konsultointi ja lämmittimien siirtäminen. Illan askartelun tuloksena Turnipsin sivukannet odottelevat nyt ehyinä geeliä pintaan. 
                                     
Jesse leipoo


Kilu yrittää näyttää toimeliaalta


sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Lievästi vaiheessa


Kisakausi painaa päälle, vaikka keväästä ei ole juuri tietoakaan. Lauantaina 13.4. Turnipsi sai uudet reunalistat. Homma ei mennyt aivan kuten Strömsössä, mutta tuloksen kanssa voi elää, kyllä se selvästi edellisen voittaa. Yllättävän monta työtuntia moiseen hommaan kahdelta mieheltä kului. Hieman rupeaa jo jänskättämään, miten kaikki työt ehditään saada valmiiksi ennen On the Rocksia. Aikaa on toki vielä pari viikkoa, mutta tehtävälista on pitkä ja asian tekee hankalaksi se, ettei ulkosää mahdollista lasikuitutöiden aloittamista kylmässä peltihallissa. Rungon maalaamisesta joka tapauksessa luovuttiin jo toistamiseen.
Kyllä se kauempaa katsottuna ihan hyvältä näyttää
Onneksi treenasimme syksyllä sen, minkä oli mahdollista. Saattaa nimittäin olla, että kisakausi joudutaan avaamaan kylmiltään ja lievästi vajaakuntoisena niin veneen kuin miehistönkin osalta. Litikokemuksemme on siinä määrin vähäinen, että jokainen treenikerta on enemmän kuin tervetullut. Sääennuste ei valitettavasti juuri armoa anna. Nähtäväksi jää, pääsemmekö vesille olenkaan ennen ensimmäistä starttia 4.5.

lauantai 6. huhtikuuta 2013

Valohoidossa

Kevättä ilmassa

Aamuisen pikkupakkasen jälkeen ilma lämpeni niin nopeasti, että Kilu tuskin ennätti hiihtolenkiltä apuun, kun Jesse oli jo täydessä vauhdissa veneen kimpussa. Turnipsista karsittiin kylkilista, kaikki köysien läpiviennit ja melkoinen määrä lukkoja, köysiä, ruuveja ja muuta purjehduksessa ilmeisen tarpeellista välineistöä. Kohta Villekin saapui jo paikalle ja Turnipsin keula vedettiin avonaisesta hallin ovesta ulos kevätaurinkoa ihmettelemään.Tarkoituksenamme on vaihtaaa kolhuille vääntynyt vanha alumiinilista uuteen muoviseen ja vahvistaa rungon ja kannen liitoskohtaa keulassa. Lämpötila hallin oviaukolla ja seinustalla oli pitkälti toistakymmentä astetta joten työt sujuivat auringossa rivakasti. Kiinni jäätynyt bailerikin saatiin viimein avattua.

Riuskapetteri työn touhussa
Läpivienneistä osa oli jo melko heikossa kunnossa. Sivukansilla olevat aiomme korvata pykälää suuremmilla, jotta säätököydet solahtavat niistä helpommin takaisin veneen uumeniin. Tämän lisäksi remonttilistalla on fiksata köysien Scanian vaihdekaavion näköisiksi syömät kolot hieman säädyllisempään kuosiin sekä avata peräpeiliin valuma-aukot mahdollista kaatumisen jälkeistä elämää helpottamaan. Myös viikolla tullut Raymarinen T060 -kompassi ansaitsee paremman kiinityspaikan ja keulahelan kiinnitys vaatii kiristämistä. Muutaman tarkistusluukun aiomme lisätä ja kölin nostin- ja varmistusköysien heloituksen uudistaa. Kiki odottelee rikin pystyttämista, jotta sitä voitaisiin hieman järkiperäistää, puomia ja peräsintähän onkin jo vähän fiksailtu. Peräkärrykin vaatinee lisäksi hieman laajennetun keväthuollon.Veneen ja kärryn tultua kuntoon on viimeisenä aika kunnostaa syysmyrskyn vaurioittamat aukkopeitteitteet entistä ehommiksi.
Tämä oli se siistimpi puoli
Paljasta pintaa










Nyt, kun vene on saatu riisuttua lähes puhtaaksi, alkoi jo kerran hylkäämämme ajatus veneen uudelleen maalaamisesta tuntua taas houkuttelevalta vaihtoehdolta. Ongelmaksi muodostuu vain se, että kisakauden alkuun on enää kuukausi aikaa. Toisaalta tämän kokoisen veneen huolto- ja kunnostusprojekti on siinä mielessä armollinen tehtävä, että kolmelta hengeltä työ sujuu kohtuullisessa ajassa, vaikka sitä olisi hieman enemmänkin. Lähes kaikki on suhteellisen helposti esillä ja käsiteltävät pinta-alat hyvin kohtuullisen kokoisia.
Mihin näitä kaikkia oikein tarvitaan?

torstai 4. huhtikuuta 2013

Nämä on jo purjehdittu

Kevättä odotellessa Kilu päätti kerätä Venelehden vuosikatsausta mukaillen listaa venetyypeistä, joista vuosien varrella on kertynyt kokemusta. Joitain näistä olen purjehtinut kilpaa joko miehistössä tai kipparina, joitain vain hieman päässyt maistamaan. Joitain olen omistanut, joitain saanut lainaksi ja joissain ollut vain muuten mukana. Kaikkia vähemmän purjehtimiani veneitä en ole listalle kirjannut ja joitain olen varmasti myös unohtanut. Lyhyet luonnehdinnat kertovat niistä subjektiivisista vaikutelmista, jotka päällimmäisenä  nousivat mieleeni eräänä huhtikuun arki-iltana lumien sulamista kärsimättömästi odotellessa. Makuasioita on kovin monenlaisia, itse olen mieltynyt suhteellisen herkkiin ja jollamaisiin purjehdusominaisuuksiin. Moni lukija pystyy varmasti listaa vilkaisemalla tunnistamaan kulloinkin kyseessä olevan veneyksilönkin.

Yhden hengen kevytveneet:

  • Optimisti Suunnittelun täysosuma, jota parempaa aloituspurtta on juniorille mahdoton kuvitella, suorastaan nerokas.
  • Zoom Makean näköinen väliinputoaja Optarin ja E-jollan välillä.
  • E-jolla Kevyt ja herkkä kisavene, joka kokonsa puolesta soveltuu lähinnä junioreille ja naisille.
  • Ok Rankka ja hieman vanhahtava vene, joka jäi Laserin suosion jalkoihin. Melko nopea.
  • Laser Tiukka yksityyppiluokka, josta pienellä jatkojalostuksella olisi tullut vieläkin parempi. Hankala   roikkuma-asento ja lelumainen riki ei oikein sytytä. Kova kisavene kaiken ikäisille.
  • Contender Juniorivuosien ihanneveneeni. Mukava purjehtia, mutta trapetsin takia purjehdus on muita yhden hengen jollia vauhtipainotteisempaa, mikä syö taktiikan merkitystä. Ei ole koskaan saavuttanut laajempaa suosiota Suomessa.
  • Finnjolla Tosi karpaasien veneluokka, vaatii ison ja kovakuntoisen käskyttäjän. Erittäin taktinen vene, joka kryssii muihin yhden miehen jolliin verrattuna junamaisen rauhallisesti, mikäli paino ja voima vain riittävät.


Kahden- tai kolmen hengen kevytveneet:

  • Flipper scow Näytti markkinoille tullessaan junnun silmissä makealta, mutta ei kulkenut järin kovaa. Varsinkin kryssillä keula lätsyttää aaltoihin herkästi. Pieni spinnu, trpetsi ja ilman saalinkeja oleva riki.
  • Still 380 Minikokoinen Vikla spinnulla ja trapetsilla. Hieman raskas juniorivene, josta aika ajoi turhankin nopeasti ohi. Silti vankka, opettavainen ja monipuolinen jolla vieläkin.
  • Scout Soveltuu saman suunnittelijan 380:ntä hieman tilavampana paremminkin retkeilyyn ja mökille.
  • Vikla Hyvin kryssivä vakaa ja taktinen klassikkovene. Runko on pitkäikäinen, mutta maakäsittely hieman raskasta. Hyvä vene, joka kevyempänä ja spinnulla varustettuna olisi vieläkin mielenkiintoisempi.
  • 505 Ylivoimaisesti paras ja monipuolisin koskaan purjehtimani veneluokka. Nopea, eloisa ja vaativa, mutta kuitenkin vahvasti taktinen kisavene.
  • Still 525 Sopii hyvin retkeilyyn ja purjehduskoulutukseen, purjehtii ihan mukavasti.
  • Lightning Ei ehkä kilpaile kauneusarvoilla, mutta on muuten mainio vene. Liti on varsin herkkä mutta silti vakaa. Veneessä on hyvät ja tehokkaat trimmit. Suuri spinaakkeri tuo sopivasti vauhtia ja monipuolisuutta. Isona raskas käsitellä maissa.



Köliveneet:

  • Banner 23 Nopea, eloisa ja jollamainen, mutta köliveneeksi hieman heppoinen.
  • Johnson 26 Soveltuu paremmin retkeilyyn kuin tiukaksi kisaveneeksi.
  • Maxi Racer Olen tietysti jäävi, mutta tämä on kölivene minun makuuni. Selkeä, herkkä ja eloisa, mutta ei kuitenkaan liian temperamenttinen. Kovassakin kelissä ohjattavissa kahden sormen kynäotteella.
  • H-vene Varsinkin luovilla hyvin purjehtiva klassikko. Peräsin on ehkä hieman tehoton. Veneen käytös on tasaisen rauhallista. Kova kisaluokka.
  • Inferno 31 Hieman temperamenttisempi kölivene. Varsin korkea ja minun makuni mukainen osatakila. Tuulen noustessa täysin neutraali peräsin muuttuu raskaammaksi. Tottumattomalta vene saattaa tällöin jopa karata lapasesta.
  • Guy 33 Vanhahtava ulkonäkö, mutta hyvä vedenalainen muoto sekä syvät ja tehokkaat evät. Hyvät purjehdusominaisuudet, mutta toppiriki, babystaagi, leveä genua ja iso spinnu tekevät manöövereistä raskaita.
  • Maxi 999 Asuttava, mutta raskaan oloinen pursi, jonka masto seisoo kajuutan katolla.
  • Seaking 34 Monessa suhteessa kuten inferno 31, mutta isompi, raskaampi ja astetta säyseämpi
  • 6 mr Tyylikäs klassikko, joka kulkee majesteetillisen vakaasti. Nykypursiin verrattuna raskaan oloinen.
  • Avance 36 Kantaa hyvin isot purjeensa. Purjehtii tasaisen rauhallisesti ja yllätyksettömästi.
  • Salona 40 Iso, mutta hyvätapainen.


Muut:

  • Tornado 39 div 2 purjelauta Mökkirannan suvihuvi. Purjelaudaksi iso ja vakaa kuin rantalaituri, silti tarpeeksi sporttinen minulle.
  • Micro Magic rc-purjevene Yllättävän mukava ja hyvin purjehtiva stressilelu, jolla myös kilpaillaan maassamme aktiivisesti. Mieluummin tätä uittaa kuin ongen kohoa. 
  • FE 83
  • Hai 2000
  • Campus 650
  • Jokker 27
  • Vital 26
  • F 18 Catamaran

Ainakin näitä olisi mukava joskus kokeilla:

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Aprillia


Purjehduskausi lähestyy, kunhan vain lumet ehtisivät jossain vaiheessa sulaa. Venekuume on kuitenkin sulattanut jo jään turnipsiukkeleiden korvien välistä ja mentaalinen valmistautuminen kesään on kovassa vauhdissa. Veneen huoltokin on jo puoliksi tehty, - nimittäin suunniteltu. Ulkona on vielä niin kylmä, että käytännön toimia on jouduttu lykkäämään koko ajan eteenpäin. Sopivia osia ja heloja on hankittu ja töiden aloittaminen on vain ajan kysymys. Tiimimme on siinä mielessä poikkeuksellinen, että siinä on peräti kaksi venealan ammattilaista. Jesse työskentelee veneiden telakointi- ja huoltoyrityksessä ja Villellä on alan insinööriopinnot meneillään. Todennäköistä siis on, että tarvittavat huolto- ja kunnostustyöt saadaan aikanaan myös valmiiksi.

Jotain konkreettistakin on tähän mennessä jo tapahtunut.
Turnipsin peräsin sai vanhasta telttapatjasta kätevän säilytyspussin 

Näillä sivuilla on nyt vierailtu yli 3000 kertaa! Huolimatta tapahtuman päivämäärästä asia on taivhan tosi, kuten Nuuskakairan mies sanoisi. Vaikka päivitystahti talviaikaan on ollut varsin verkkaista, on ollut ilahduttavaa huomata, että sivujamme on talvellakin seurattu näin aktiivisesti. Kesää kohti lupaamme asiasisällön osuuden kasvavan ja päivitystahdin vilkastuvan.

Jos veneen kunnolle ei olekaan tähän mennessä vielä paljoa tapahtunut, kasvaa miehistön kunto kovaa vauhtia. Gastiosastohan on jo ennestään elämänsä vedossa, puhumattakaan nyt, kun Jesse on vähentänyt tupakan polttoa ja syksyllä naimisiin menneen Villen vaimon pyöristynyt fyysinen olemus antaa ymmärtää harjoituksia käydyn myös muualla kuin punttisalilla. Veteraanisarjaan pikkuhiljaa lukeutuva Kilu on sen sijaan joutunut pinkomaan suksilla liki 900 km ja pyöräilemään saman verran pysyäkseen jotenkin muiden vauhdissa.

Ville valmistautuu purjehduskauteen herkistelemällä fokan skuuttamissessa  lujille joutuvia ranteita

Lightningin hankintaa suunnitellessamme kyselimme veneen kriittisiä kohtia. Etenkin Kilu kevytvenepurjehtijana oli tottunut siihen, että venetyypistä riippuen joku tietty paikka tahtoo herkästi pettää. Kyselyihimme vastattiin monelta taholta, ettei Litissä heikkoja kohtia oikeastaan ole. Syksyn navakat tuulet loivat luottamusta välineisiin ja syykin niiden kestävyyteen alkaa pikkuhiljaa selvitä. Lightning on suunniteltu aikana, jolloin koko kvartaalitalouden käsitettä ei vielä tunnettu ja tuotteita valmistettiin taloudellisen voiton maksimoinnin asemesta käyttöä varten. Lujuuslaskelmia varten ei tuolloin tarvittu tietokonetta, osat mitoitettiin siten että niiden tiedettiin kestävän myös käytännössä. Jo pelkkää teräsputkesta valmistettua lähes kilon painoista Litin saalinkia voisi varmasti sellaisenaan käyttää puolitonnarin rikissä. Puomin päätehelat taas on valmistettu parin millin haponkestävästä teräksestä ja kiinnitetty kolmella järeällä teräspultilla paikoilleen. Vaikka niiden yhteispaino vastaakin uudemman jollan kokonaista hiilikuitupuomia, ei asialla ole suurempaa merkitystä, sillä kaikilla venekunnilla on käytössään samanlaiset kestäväksi todetut helat.

Nämä osat ovat taatusti luotettavampaa laatua kuin Olkiluoto kolmonen