sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Kesä paketissa

Nyt kun veneet ovat viimein talviteloilla, on aika tehdä yhteenveto kuluneesta kaudesta. Kisakausi avattiin Turnipsilla toukokuun alussa On The Rocksissa Tuusulanjärvellä ja päätettiin Emilialla Kotkan Karvalakkikisaan lokakuun alussa. Jesse kävi vielä viikkoa myöhemmin Vitalitalla Helsingissä. Kauden aikana purjehdittiin yhteensä toista kymmentä kilpailua sekä osallistuttiin köliveneillä Veleiro-cupiin.

Turnipsi kiersi Lightning-luokan rankingkisoja Tuusulassa, Lahdessa, Jyväskylässä ja Kotkassa, lisäksi sillä purjehdittiin lyhytrata luokkamestaruuskisat alkukaudesta ja harjoiteltiin epäsäännöllisesti pitkin kesää. Emilia purjehti Kilun ja Villen voimin Kotkan paikalliskisoja. Siinä, missä Turnipsia ajettiin koko kesä vakiomiehityksellä, vieraili Emilian kisamiehistössä Kilun ja Villen lisäksi puolen kymmentä muuta gastia. Sillä purjehdittiin hieman huvia perhemiehityksellä.

Kilu vieraili Vitalitan pinnamiehenä Ulkonuokon regatassa. Jesse oli puolestaan Emilian miehistössä Yöpurjehduksessa sekä parissa alkukesän Veleiro-startissa. Heinäkuun lopussa valmistunut Vitalita kiersi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta samat kisat kuin Emiliakin, sen päällikkönä toimi Jesse ja miehistö vaihteli tilanteen mukaan. Vitalita kävi vielä lokakuun puolivälissä Helsingissä Kopun Karvalakissa osoittamassa nopeutensa.

Turnipsille kertyi kauden mittaan 39 kisastarttia ja Emilialle 18. Vitalitalle startteja tuli suurin piirtein saman verran. Yksi Turnipsin starteista päätyi keskeytykseen spinnun revettyä ja yksi päätyi hylkäykseen varaslähdön takia. Protestituvassa tuli istuttua kauden avauskisassa. Samana viikonloppuna Turnipsi myös kerran kaadettiin. Emilialle ei välinerikkoja sattunut, ainoastaan tutkaheijastin putosi mastosta myrskyisän Yöpurjehduksen tiimellyksessä. Vitalitakin välttyi pahemmilta välinevaurioilta, mutta sitä suurempaa oli loppukesästä veneen ympärillä vellonut keskustelu kisavarustuksesta ja mittaluvusta.

Yksityyppipurjehdus tuntui pitkän tauon jälkeen mukavalta ja kesän alussa hukassa ollut kevyen tuulen vauhtikin alkoi pikkuhiljaa löytyä. Avauskauden tulokseen voimme olla koko lailla tyytyväisiä. SM-kisoissa Turnipsi jäi hyvän alun jälkeen kuudenneksi ja rankingeissa loppusijoitus oli kolmas. Yksittäiset kisat sujuivat seuraavasti: Tuusula ranking 3. (3,4,3,1,5,2), Lyhytrata LM Tuusula 4. (3,4,5,6,5,1,5,4,3,OCS,4), Lahti ranking 4. (5,4,8,3,DNF,1), SM Jyväskylä 6. (1,4,4,3,6,13,10,15,8,), Kotka ranking 7. (6,10,6,4,7)

Avomerikilpailuja ei kuluneena kesänä ukkeleille tullut ollenkaan. Kölivenepuolella tahti oli  Emilian osalta edellisvuosien kaltainen. Yhteistyö Villen ja Kilun kesken sujui hyvin ja taso paikalliskisoissa oli kovempi kuin koskaan aiemmin. Vitalitan ja Emilian välillä oli jatkuvasti kovaa vääntöä. Emilian menestys kotivesillä oli seuraava: Yöpurjehdus 2/8, Vellamon kierros 2/11, Juhlaregatta 2/18, Pitkäluotokisa 3/8, Karvalakki 1/5. Avomeripurjehtijoiden LYS-rankingissa irtosi tällä sarjalla kolams sija. Veleiro-Cupin Emilia voitti sarjalla 1,1,2,4,4,3,1,3,1,4,2,4,3. Cup- pisteitä keräsi yhteensä 25 venekuntaa.

Vitalita voitti kevyttuuliset kisat Vellamon kierroksen, Ulkonuokon regatan ja Juhlaregatan, Pitkäluodossa se oli toinen ja Karvalakissa kolmas. Helsingissä tuli DSQ. Veleiro-Cupissa Jesse miehistöineen sijoittui toiseksi, kuten myös AMP:n LYS-rankingissa.

Ohessa vielä kesän ukkeleiden kaksinkamppailut pähkinänkuoressa:
Yöpurjehdus   Emilia 2                  *Jesse Emiliassa
Vellamo          Emilia 2, Vitalita 1
Ulkonuokko    Vitalita 1                 **Kilu Vitalitassa
Juhlaregatta   Emilia 2, Vitalita 1
Pitkäluoto       Emilia 3, Vitalita 2
Karvalakki      Emilia 1, Vitalita 3
Kopu              Vitalita DSQ
Veleiro-Cup   Emilia 1, Vitalita 2
LYS ranking   Emilia 3, Vitalita 2

Ensi kesä sujunee ukkeleilta näillä näkymin samalla konseptilla: Lightningillä purjehdimme yhdessä ja köliveneellä toisiamme vastaan.

lauantai 23. marraskuuta 2013

Hyvän sään aikana

Ukkelit ovat oppivaista väkeä. Viime vuoden lumilapiohommista viisastuneina otimme järjen käyttöön ja tunnustimme kesän alkavan olla pikkuhiljaa jo ehtoopuolella. Aamuisen nastarenkaanvaihto-operaation jälkeen Kilu ja Jesse suuntasivat rantaan Turnipsinnostoon. Ville jäi nukkumaan vauvauinnin ja yöllisen työvuoron väsymystä kotipunkkaan.
Hieman alkoi jo kuuraa kerääntyä, mutta lumilapiolta vältyttiin tämän vuoden Turnipsinnostossa.
Eino-myrsky oli mennyt menojaan ja ranta oli tyyni muttei suinkaan autio, vaikka näin marraskuun loppupuolella olisi voinut olettaa. Viklansa jo aiemmin lämpimään hakenut Taipaleen Pekka oli juuri tulossa purjehtimasta syksyllä valmistuneella monitoimijollallan. Ilma oli puoli astetta pakkasen puolella eikä merelläkään kuulemma erityisen lämintä ollut. Mieltä hieman kirveli, kun laskimme maston ja pakkasimme tavarat maakuljetusta varten trailerin kyytiin. Ehkä juuri siksi suoriuduimmekin operaatiosta ennätysnopeasti.

Ajoimme karavaanin Veleiron pihaan, jossa suoritimme veneelle lämpimän vesipesun. Samalla puhdistuivat kätevästit myös ukkeleiden autot. Ajoitus oli sikäli sopiva, että veneen pesu sujui vielä vaivatta, mutta traileri sai ohuen jääpinnoitteen. Välineitä pois korjatessamme huomasimme olleemme niin tehokkaita, että Jessen housut olivat kirjaimellisesti sulaneet jalkaan. Hieman kaihoisin mielin hyvästelimme kilpurimme avoimelle asfalttipihalle odottamaan arjen koittamista ja hallien ovien avautumista. Ensi kevään työlista on onneksi paljon edellistä lyhyempi.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Eino esti Turnipsin noston

Marraskuun 17 päivä oli varattu maston kaatamista varten. Turnipsi olisi viimein aika saatelle talviteloille. Syksyn purjehdukset eivät ole sujuneet aivan suunnittelemallamme tavalla. Sopiva keli ja yhteinen vapaa-aika on aina sattunut eri viikonlopulle. Nopeusennätyksiä ei siis ole kellotettu ja vesi on nyt jo niin kylmää, ettei merelle ole lähtemistä kovalla tuulella. Tuumimme pääsevämme helpommalla antamalla ajoissa periksi ja hakemalla veneen rannasta  vielä hyvän sään  aikana. Viime vuoden itsenäisyyspäivänähän tarvitsimme tähän operaatioon lumilapiota.

Ilma olikin mitä mainioin, aurinko porotti ja lämpötilakin oli seitsemän astetta plussan puolella. Lännestä saapunut Eino-myrsky ehti kuitenkin ennen. Seisoimme Jessen kanssa veneen vieressä ja pitelimme kiinni pipoistamme. Ilman lastenhoitoon jäänyttä Villeä emme 19 m/s tuulessa uskaltaneet ruveta mastoa alas ottamaan, hyvä kun itse pysyimme pystyssä. Tyydyimme siis vain peittelmään Turnipsin hellästi ja sovimme uudesta yrityksestä viikon kuluttua. Toivottavasti talvi ei ennätä etelään sitä ennen.
Töiden asemesta oli aikaa käydä kahvilla ja istuskella tumput suorina