torstai 25. syyskuuta 2014

Työ haittaa harrastusta

Kulunut kesä on ollut kovin heikkotuulinen, mikä ei oikein ole ollut Turnipsiukkeleiden mieleen. Kesän viimeinen ranking mitellään Tuusulassa 27.-28.9. Ei tuuliennuste kovin hurja ole vieläkään, mutta näyttää siltä, että kisat päästään purjehtimaan sentään kohtuullisissa tuulissa. Ukkeleiden kisahammasta kolottaisi pitkän tauon jälkeen, mutta valitettavasti sekä Kilulla että Villellä on työpäivä kyseisenä lauantaina. Purjehdus on toki hintava harrastus, mutta kahden hengen palkaton vapaa on sen luokan uhraus, että vene jää näillä näkymin Kotkaan. Toivotamme onnea ja menestystä tasapuolisesti kaikille kisakumppaneille, purjehtikaahan hyvät kisat! Tavataan ensi kesänä.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Vitsit vähissä

Oulun SM-kisat alkoivat alavireisissä tunnelmissa. Seurattuamme pitkän ajan sääennusteita viikko ennen kisojen alkua, olimme heittää kirveen kaivoon. Kerta kerralta meteorologit tarjosivat entistä heikompia kelejä. Viimein lopetimme ennusteiden seuraamisen kokonaan. Saavuttuamme karavaanimme kanssa kisapaikalle perjantaiaamuna meri näytti juuri siltä, mitä olimme pelänneetkin, tyyneltä. Mittaukset sujuivat jouhevasti ja ensimmäisenä kisapäivänä purjehdimme tunnin odottelun jälkeen kaksi starttia parin metrin tuulessa. Sijoituksemme näissä olivat surkeita.

Lauantaiksi vaihdoimme toisen fokan, jonka saimme toimimaan kohtalaisen mukavasti. Lähtömme olivat kuitenkin katastrofaalisen huonoja ja rata-alueen yllä risteilevät pilvet saivat lähes olemattoman tuulen käyttäymään ennalta-arvaamattomasti. Yhdessä lähdössä onnistuimme kuitenkin purjehtimaan tyydyttävän viidennen sijan. Kokonaiskilpailussa emme mahtuneet edes puoliväliin, mikä oli kaukana odottamastamme. Tulokset menivät aivan ristiin, kun edellisten starttien voittajat saattoivat löytyä seuraavassa lähdössä tulosluettelon häntäpäästä ja päin vastoin. Kilpailijoiden vierestä singahdellut valtavia aaltoja tekevä poijuvene sai tyynessä lipuvien veneiden purjeet hakkaamaan ja vauhdin stoppaamaan useampaankin kertaan. Turnipsiukkeleiden verenpainekin kohosi moisesta ajattelemattomasta hurjastelusta.

Sunnuntaiksi toivo oli jo mennyt ja suunnittelimme joko veneen myyntiä tai koko sen miehistön vaihtamista. Kokosimme itsemme kuitenkin urheasti ja suunnistimme harmaalle merelle tuulen alettua pikkuhiljaa viritä. Olimme vähällä myöhästyä ensimmäisestä startista, Onistuneen avotuuliosuuden ansiosta nousimme alamerkille mentäessä kakkosiksi ja onnistuimme pitämään tämän paikan maaliin asti. Pävän toinen startti palautti meidät taas takaisin maanpinnalle puolenvälin huonoimmalle puolelle. Viimeisessä lähdössä alkoi tuulla jo varsin mukavasti ja purjehdus alkoi maistua sille, mille kuuluukin. Olimme ylämerkillä viidensinä ja kivasti pelissä mukana. Pikkuhiljaa vajosimme tästä hieman, mutta kisa oli jännää loppuun saakka. Maalisuoralla tapahtunut kohtaaminen pakotti meidät väistämään kulkuoikeudetonta venettä, mikä vielä pudotti hieman sijoitustamme ja johti protestitupaan.

Kaiken kaikkiaan näistä kisoista jäi hieman sekalaiset mietteet. Kevyen tuulen vauhtimme on parantunut, mutta nyt homma kaatui luokattomiin startteihin. Sijoitus 11 oli aivan jotain muuta, mitä olimme lähteneet hakemaan. Taistelu oli kuitenkin monesti tiukkaa ja väliliin mahtui hieman valoisampiakin hetkiä, jotka antavat uskoa siihen, että Turnipsi tulee vielä. Kotiinpäin ajellessamme saimme ihailla taivaalla mollottavaa superkuuta ja punoa juonia tulevien koitosten varalle. Syksyllä on vielä mahdollisesti edessä Tuusulan syyskisat, mikäli työkuviot vain saadaan järjestymään.

maanantai 4. elokuuta 2014

Alapesulla

Kyllä se nousee, kun on kunnon vehkeet, edes mastoa ei tarvinnut riisua
SM-kisat lähestyvät! Turnipsiukkelit hioivat tiimiään kisakuntoon Kotkan kantasatamassa pidetyissä viimeistelyharjoituksissa. Kääntömerkkien virkaa toimittivat laivaväylän teräksiset jääpoijut. Harjoituksen yhteydessä vene nostettiin Veleiron väkivahvan nosturin nokkaan ja sille suoritettiin kunnon alapesu. Moinen toimenpide osoittautui tarpeelliseksi, sillä Turnipsia on säilytetty viikon päivät vedessä. Se siirrettiin purjehtimalla Meriniemestä Kotkan meripäiviä karkuun turvallisempaan paikkaan kaupungin toiselle puolelle. Pintavesi meressä on nyt niin lämmintä, että pohja oli selvästi limoittunut, jopa pientä partaa oli alkanut kasvaa. Puhdistus sujui kuitenkin joutuisasti tehokkailla aineilla, samalla käsittelyllä Jessen shortsit saivat uuden värityksen. Nyt sekä vene että miehistö ovat valmiita SM-mittelöihin, uudet shortsit pitää vain ensin hakea kaupasta.
Lightningin syvän ja tehokkaan kölin näkeminen luonnossa oli hätkähdyttävä kokemus

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Apinalle kyytiä

Jyväskylän kisoihin oli ensimmäiselle päivälle luvassa kunnon tuulta. Tämä sai ukkeleiden suupielet kääntymään hymyyn. Keljonkankaan huoltikselta tarttui eväiden ostamisen yhteydessä takastaagiin pieni lemmikkiapina onnea tuottamaan. Vene oli tuotu Juurikkasaareen jo perjantaina, sillä alunpitäen ensimmäisen startin piti olla lauantaina yhdeltätoista. Aikataulunmuutos tuli tietoon vasta, kun hotellihuone Jyväskylästä oli jo varattu.
Varikkopysähdyksellä Heinolassa oli jo hymy korvissa
Gastiosasto ei ollut pysyä nahoissaan, kun Päijänteellä näkyi vaahtopäitä. Into vaihtui lieväksi harmistukseksi, kun tuomarialuksen salkoon nostettiin AP-lippu. Keli olisi mielestämme ollut täysin purjehdittava. Ilmeisesti Zoomien mukana olo sekä turvaveneiden rajallinen määrä olivat tuomariston lykkäyspäätöksen takana. Keskellä selkää olevan tuulimittarin tiedot olivat kympin paikkeilla, puuskat hieman yli.

Tunnin odottelun jälkeen pääsimme viimein matkaan, tuulessa ei ollut tapahtunut oleellista muutosta. Odottelu jatkui järvellä, rataa käytiin vasta nyt pysyttämään. Lopulta pääsimme matkaan, Turnipsi säntäsi eturivistä ja oli ylämerkillä kärkikahinoissa. Aamupäivän uhopuheet sattuivat nolosti omaan nilkkaan, kun pian spinnun nostamisen jälkeen barberi pääsi auki ja spinnupuomi karkasi korkeuksiin. Maston topin korkeudella lentävän spinnun aiheuttama kallistusmomentti on melkoinen. Empiirisen havainnon perusteella se riittää hyvinkin kaatamaan Lightningin. Varsinaista uimareissua ei tästä kuitenkaan tullut, sillä ennätimme kierrähtämään kölille. Kunnian voimme ottaa kuitenkin siitä, että me olimme nurin jo ennen kuin yksikään muu venekunta oli edes saanut spinnua nostettua.

Takastaagin apina tuli siis näin kastettua, mutta ei tässä vielä kaikki. Ennen nurin menoa Ville oli ehtinyt vapauttamaan spinnun fallin mastolta. Vedessä ollessaan köysi oli sotkeutunut eikä juossutkaan vapaasti, kun Jesse yritti skuutista vetäen saada purjetta alas. Kävimme siis kantillaan vielä toisenkin kerran. Ensimmäinen oikaisu kesti noin 45 sekuntia ja jälkimmäinen puoli minuuttia. Ei aivan huono suoritus. Uskokaa tai älkää, tätäkin on Kotkassa tarkoituksella treenattu. Jälleen kerran päädyimme miettimään, pitäisikö Litissä sittenkin olla kunnollinen alagaija kuminauharimpsun sijasta?  Ainakin tämä kaatuminen olisi sillä vältetty. Päivän aikana nähtiin myöhemmin pari muutakin kaatumista.

Tuuli laantui päivän edetessä, mutta pysyi kuitenkin reippaan puoleisena. Saimme purjehdittua kaikkiaan neljä sarttia, vaikka näiden välillä pidettiiinkin aina käsittämättömän pitkä tauko. Vilu ehti hiipiä puseroon monta kertaa. Erään tauon aikana Jesse kävi keulapiikissä korjaamassa katkenneen kölin nostimen. Hatunnoston arvoinen suoritus, homma ei ole helppo edes kuivalla maalla, saati heiluvassa veneessä.

Tekemämme trimmimuutoksen jälkeenkin Turnipsin kovan tuulen vauhti pysyi vähintäänkin siedettävänä, joskaan ei ehkä aivan yhtä hyvänä kuin aiemmin. Pari maaliviivan kaksinkamppailua kääntyi tuttuun tapaan meille tappioksi. Ilman ensimmäisen startin lippoja olisimme kuitenkin hyvin kisassa mukana. Orderien mukaan tosin vasta kuuden purjehduksen jälkeen huonoimman startin saisi jättää pois.
Starttia odotellessa oli aikaa ottaa rennosti
Turhauttava odottelu jatkui sunnuntaina, nyt odoteltiin tuulta. Meillä oli kova hinku päästä vertaamaan kevyen tuulen vauhtiamme muun laivaston kanssa. Odottelun aikana järjestäjät tarjosivat jätskiä ja ukkelit vetelivät sikeitä pakun takaloosterissa. Lopulta tuuli virisi sen verran, että yksi startti päästiin purjehtimaan. Venevauhti näytti ilahduttavasti hieman parantuneen. Toisella kryssillä otimme tietoisen riskin kieltäydyttyämme köröttelemästä muiden mukana jonossa oikeaan reunaan. Tämä riski realisoitui maksaen meille aika monta sijaa. Kun kaikki startit laskettiin lopputuloksiin, oli Turnipsin kohtalona vasta kuudes sija.

Jos joku ihmettelee, onko venekuntamme vauhti viime kesästä hiipunut, voimme vakuuttaa sen kyllä olevan tallella. Keskinkertaisista sijoituksista huolimatta purjehduksessa on menty eteenpäin. Turnipsi tulee vielä, kunhan palaset vain asettuvat kohdalleen ja tähdet ovat oikeassa asennossa.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Riki trimmiin

Turnipsi on kärsinyt jatkuvasti heikohkosta kevyen tuulen vauhdista. Syitä tähän on haettu paitsi peilistä, myös rikitrimmistä ja veneen painosta. Viimein asialle päätettiin tehdä jotain konkreettista.
Tarkkaa hommaa, tuumii ammattimies
Siispä mittanauha ja rikijännitysmittari käteen ja Northin trimmiohje silmien eteen. Ukkelit päättivät vaihtaa suunnitellun treenikerran tieteellisempään puuhasteluun kuivalla maalla. Pienten mittaepätarkkuuksien puitteissa riki asettui melko kivuttomasti Northin spekseihin lyhentämällä hieman etustaagia ja siirtämällä yksi ohut kiila maston edestä sen taakse. Prebendiä tuli ehkä aavistus lisää, mutta suurempia muutoksia ei ollut havaittavissa. Operaation virallisena valvojana toimi Vilma Vuolahti 11kk.
Saa nähdä, löytyykö vauhti näillä lääkkeillä?
Olemme ihmetelleet, kun kuivastakin veneestä tuntuu löytyvän seuraavalla kerralla vettä, vaikka välillä ei ole edes käyty vesillä. Jesse tutki välipohjarakennetta endoskoopilla ja löysi sieltä ilman kunnollisia valumareikiä rakennettuja jäykisteitä ja polvioita, joiden taakse vesi jää helposti makaamaan. Kun vene vaihtaa välillä asentoa, pääsee tämä vesi liikkeelle ja hyvällä onnella osa siitä lorahtaa ulos kölilaatikon tyhjennyspropusta seuraavalla kerralla. Välipohjan täysin kuivaksi saaminen on lähes toivoton tehtävä. Rantakeskustelujen ja Nikean mallin innoittamina päädyimme konstruoimaan peräkannen alle ylimääräiset tarkistusluukut kuivumista helpottamaan.

Lahden kisojen jälkeen Turnipsi on palvellut kevytnekurssin koulutusveneenä ja ukkelit ovat kisanneet Emilialla. Jyväskylässä vedetään taas kisapurjeet ylle ja katsotaan millaiseen laukkaan vene uudessa trimmissään yltyy. Ainakin lauantaille on luvassa kohtuullisia tuulia. Karavaanimme lähtee matkaan jo perjantaina. Kisa-aikataulun muutos tuli harmittavan myöhään ja majoitus oli jo ehditty varata alkuperäiseen aikatauluun luottaen. 

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Lahdessa lillumassa

Tuusulan katastrofista toivuttuaan ukkelit pakkasivat sisuuntuneina veneensä ja suuntasivat Lahdessa 24.-25.5. purjehdittuun Casseli-raceen. Mukaan oli ilmoittautunut tusinan verran litejä. Järvellä oli tiivis tunnelma, kun mukana samalla radalla kisasivat Melgesit, H-veneet, Viklat ja 5O5:t. Lauantai sujui mukavissa keskituulissa. Hyvän kelin takia avajaispäivänä purjehdittiin neljä starttia.

Kisa alkoi Turnipsin osalta huonosti väärän reittivalinnan pudotettua meidät puolivälin huonommalle puolelle. Seuraavissa kolmessa startissa taistelimme sitten ajoittain jo mitalisijoista. Kahdesti onnistuimme viimeisellä kryssin pätkällä tyrimään sen verran, että muutama vene livahti niukasti ohi. Kakkos- tai kolmossija olisi tuntunut paljon mukavammalta kuin viides tai kuudes. Tosi asia kuitenkin on, että lopputulokseen tällä ei ollut merkitystä. Kisa oli hikinen ja ilmassa väreili hellelukemat, maalla käveleminen tuntui suorastaan tuskallisen kuumalta. Päätimmekin siis tasoittaa syntynyttä nestehukkaa piipahtamalla pienen kierroksen kaupungilla ennen yöpuulle painumista.
Starttia odotellessa
Sunnuntaille oli suunniteltu kahta starttia. Ennusteen mukaan tuulen olisi pitänyt viritä etelästä lähes edellispäivän tapaan. Myöhemmin iltapäivällä olisi sitten luvassa mahdollisia ukkospuuskia. Olimme siis kelin suhteen optimistisia, kova tuulihan sopii meille. Eipä tullut toivottua tuulta. Pari kertaa ukkospilvi kulki ohi synnyttäen pienen vireen ja kiepsauttaen vähäisenkin tuulen päinvastaiseksi sekä ropsauttaen niskaan virkistävän vesikuuron. Järjestäjillä oli toivoton tehtävä yrittää saada rataa kuntoon. Koko päivän lilluimme järvellä, mutta startit jäivät lopulta kokonaan purjehtimatta. Pitkän odottelun jälkeen melontamittelö rantaan saattoi alkaa. Huomasimme hetkemme koittaneen ja päätimme päteä edes tässä yhdessä lajissa. Niinpä kauhoimme hiki hatussa pari kilometriä, pakkasimme veneen ja painuimme syömään tarjolla ollutta lasagnea. Palkintojenjaon alkaessa olimme jo matkalla kohti kotia.

Lopputuloksena  tästä viikonlopusta oli viides sija. Tämä on pykälän huonommin kuin viime vuonna. Viikonloppu palautti kuitenkin hieman rakoillutta itseluottamusta. Pakko on silti myöntää, että kryssivauahdin kanssa meillä on kevyessä ja keskituulessa edelleen ongelmia. Vauhdin puute vaikeuttaa reitinvalintaa muiden ehtiessä ensin parhaimmille paikoille. Avotuulissa pinkki spinnu kyyditti sentään uljasta purttamme oikein mallikkaasti. Nyt alkukesästä meidän onkin varmasti syytä kerrata Northin trimmiopasta tarvittavan kryssivauhdin löytämiseksi. Seuraavaksi edessä on parin viikon huili ja sen jälkeen venekuntamme matkaa kesäkuun puolivälissä Jyväskylän ranking-kisoihin.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Toilailua Tuusulassa

Turnipsin kisakausi avattiin mollivoittoisissa tunnelmissa tuuliolosuhteiltaan haastavaksi tunnetulla Tuusulanjärvellä. Yhteistyö miehistön kesken sujui kevään vähäisestä treenistä huolimatta hyvin ja startitkin onnistuivat aivan kelvollisesti. Venevauhdinkaan suhteen emme enää antaneet muille sellaista etumatkaa kuin edellisenä kesänä. Se, mikä tökki, oli reittivalinta reikäisissä ja shiftailevissa tuulissa. Varsinkaan lauantaina emme tahtoneet saada hommaan mitään tolkkua. Kuvaavaa on, että kisan jälkeen huomasimme pysäköineemme autommekin invapaikalle. Sunnuntaina helpotti hieman ja ajoittain pystyimme roikkumaan ihan mukavasti kärkifleetin matkassa. Nyt oli enää kotiavaimet hukassa.
Lisää bassoa! Pikku vastoinkäymisistä ei ukkeleiden hymy hyydy
Lyhyellä radalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, tuon tuostakin ympäriltä kuului huutoa ja mekastusta. Pari kertaa jouduimme kiertämään sakkorinkiä. Kryssimerkkiä lähestyttäessä kävi haveri, jonka seurauksena jouduimme vierailemaan vakuutusyhtiössä. Onneksi vahingon kärsinyt osapuoli oli asian suhteen ymmärtäväinen. Harmillinen yhteensattumien summa, meidän virheemme joka tapuksessa. Kun samassa kisassa on yksi purjehtimalla tyritty selvä pökäsija, kaksi huonoa starttia ja yksi varaslähtö, ei tuloskaan voi olla kummoinen. Sunnuntai kuitenkin osoitti, että potentiaalia parempaankin löytyy, kunhan vain palaset naksahtavat kohdalleen ja kaikki resurssit saadaan kunnolla käyttöön. Kehnoista sijoituksista huolimatta purjehdus maistui ja kisahuumori pysyi korkealla Jessen puhallellessa saippuakuplia starttitauoilla muiden iloksi ja hämmästykseksi.

Kisajärjestäjät pystyivät loihtimaan hankaliin olosuhteisiin hämmästyttävän hyvät radat ja startit lähetettiin ilahduttavan nopeassa aikataulussa. Vaikka etäisyydet järvellä eivät ole suuria, jäi lykkäysviestin antaminen pari kertaa viime tippaan. Merten miehistä tuntui kummalliselta, kun ilmoitettuun starttiaikaan oli enää varttitunti, mutta niin tuomarialus kuin merkkiveneet olivat tiukasti laiturissa ja kilpailijat kuljeskelivat kaikessa rauhassa maissa ilman, että asiasta oli millään lailla informoitu. Kokonaisuutena mainiot kisat, mutta surkea sijoitus. Tästä on vain yksi tie...
Moi, moi....
Lahdessa Tavataan!


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäiväpuuhastelua


Turnipsin pitkään vaiennut blogi aktivoituu jälleen näin kevään kynnyksyllä. Vipinää on ollut, niin ettei vesille ole meinannut ehtiä. Äitienpäivän aattona kevyen kosmeettisen uudistuksen läpi käynyt Turnipsi rikattiin ja laskettiin ensimmäistä kertaa elementtiinsä. Tuuli oli kovin hiljainen, eikä kunnon treenaamisesta oikein tullut mitään. Totesimme kuitenkin kaiken toimivan kuten pitääkin. Nyt kitkaa on vain huomattavasti vähemmän kuin edellisenä kesänä. Talven aikana veneeseen on vaihdettu koko joukko heloja ja nyt köydet alkavat juosta kuten niiden on tarkoitettu. Erityinen parannus saatiin kölin nostimeen.
Vilma Vuolahti suorittamassa uusien helojen kestotestiä ennen niiden asennusta
Tunnettuahan on, että parisuhde voi paremmin, kun mies on sopivasti poissa kotoa. Päätimme siis äitienpäivän kunniaksi vetää oikein kunnon treenin. Tuulitilanne vaikutti rannalta katsoen huolestuttavalta. Luvatusta kahdeksasta metristä tuntui puuttuvan ainakin puolet. Merelle päästyämme osoittautui, että toimitus oli epäilyistä huolimatta kunnossa. Mastossa vinkui ihan kiitettävästi ja talvella veltostuneet vatsalihakset saivat sopivasti töitä ukkeleiden hilatessa ahterinsa yli tuulenpuolen reelingin. Kryssiminen tuntui yllättävän rankalta.
Pinotexiä pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta...
Hetken aikaa ihmeteltyämme tuntuma alkoi löytyä ja saimme purjetrimmin tyydyttävälle tolalle. Välillä pärskyi vettä sisään, mutta uudistettu baileri imi kaiken kuuliaisesti pois falskaamatta takaisin kuten entinen. Vendatkin alkoivat muutaman kankeamman räpellyksen jälkeen sujua kohtalaisesti. Ei muuta kuin spinnu ylös ja keula alamäkeen. Vene kiihtyi iloiseen laukkaan. Mittari näytti liki 12 solmun lukemia. Aallokko oli kasvanut kohtalaiseksi ja surffailu maistui makealle. Kasvoille pärskyvä kylmä vesi jäähdytti tosin hieman tunnelmaa. Ensimmäinen spinnujiippi plaanikelissä vähän jänskätti. Rutiinin puutteesta huolimatta homma toimi kohtalaisesti.

Uudistetun bailerin lisäksi Turnipsi on
saanut täksi kesäksi uudet peräreijät












Toisella kierroksella alkoi sitten tapahtua. Kesken lenssin spinnu valahti alas. Edellisenä päivänä tehty solmu ei ollutkaan kunnolla kiristetty ja koko falli luiskahti maston sisään. Emme toki lannistuneet näin pienestä. Slöörikulmaa hieman nostamalla oli oikein nautinnollista plaanailla pitkiä siivuja ja kymmenen solmun nopeus ylittyi kirkkaasti näinkin. Treenit jatkuivat ja vendatkin alkoivat sujua. Kolmannella kierroksella ilman spinnua tehty jiippi oli sitten liikaa kikin plokille, josta murtui hunsvotti. Ilman kikiä purjehdus reippaassa tuulessa oli niin huimaa touhua, että päätimme suunnata rantaan vaurioita korjailemaan.
Pientä näpertelyä treenin jälkeen
Jessen rikipakista löytyi uusi hela vaurioituneen tilalle ja kiki saatiin pian kuntoon. Spinnun fallin pujottaminen ei sitten ollutkaan mikään ihan läpihuutojuttu. Ei muuta kuin masto alas ja toppihela irti. Apuköyden avulla saimme fallin vedettyä läpivientikohdastaan maston huippuun, jossa kiinnitimme sen ison nostimeen. Tämän avulla köysi saatiin alas, mutta vielä oli edessä läpivientihelasta suoriutuminen. Rautalangan ja pihtien avulla selvitimme tämänkin ongelman ja saimme maston jälleen kuntoon. Samalla pakkasimme tavarat kärryyn ja ajoimme renkaat soikeina karavaanimme Veleiron halliin kuivatusta ja loppusilausta varten. Tuusulan lyhytratakisoissa tavataan!
Still going wrong

sunnuntai 9. maaliskuuta 2014

Paha moka

Myöhästyneet ystävänpäiväonnittelut blogin lukijoille!
Allakka alkaa näyttää  kevättä, vaikka talveakaan ei ole tänä vuonna ollut. Turnipsi on viettänyt aikaansa Veleiron lämpimässä hallissa menneen kesän rasituksista toipuen ja tarvittavia huolto- ja korjaustöitä odotellen. Joitakin maalaus, fiksaus ja heloitustöitä on taas kevään korvalla luvassa. Purjeita emme ole katsoneeet aiheelliseksi päivittää, vaikka tällainenkin oli syksyllä harkinnassa. Meillähän on yksi hyvä harjoitus- ja toinen kilpailusetti. Näistä aiomme ottaa irti hieman enemmän kuin viime kesänä.

Joulupukkikin kävi, tosin hieman myöhässä. Pukin tuomat putkihuivit olivat kyllä aivan oikean väriset, mutta aina valpas Ville havaitsi niistä erään huolestettuvan ominaisuuden. Saa nähdä, uskaltaakohan näitä ensi kesänä ollenkaan käyttää.
Jos ei kesällä tuule, tiedätte syyn.
Ukkelit ovat olleet aktiivisia myös seuratoiminnan saralla. Ville valittiin Kotkan Pursiseuran hallitukseen ja sen purjehduslautakunnan vetäjäksi. Kilu on kantanut kortensa kekoon uudestaan aktivoituneessa juniorilautakunnassa. Jesse puolestaan on työnsä puolesta huoltanut ison osan seuramme veneistä.

Rannat ovat vielä jäässä, mutta jokisuistossa näkyy jo avointa vettä. Kilun viimevuotinen lupaus Kotkan tasaisista merituulista meni pahasti pieleen, toivottavasti samoin käy näiden huivien ennustuksen kanssa.
Merta näkyvissä!