sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Lahdessa lillumassa

Tuusulan katastrofista toivuttuaan ukkelit pakkasivat sisuuntuneina veneensä ja suuntasivat Lahdessa 24.-25.5. purjehdittuun Casseli-raceen. Mukaan oli ilmoittautunut tusinan verran litejä. Järvellä oli tiivis tunnelma, kun mukana samalla radalla kisasivat Melgesit, H-veneet, Viklat ja 5O5:t. Lauantai sujui mukavissa keskituulissa. Hyvän kelin takia avajaispäivänä purjehdittiin neljä starttia.

Kisa alkoi Turnipsin osalta huonosti väärän reittivalinnan pudotettua meidät puolivälin huonommalle puolelle. Seuraavissa kolmessa startissa taistelimme sitten ajoittain jo mitalisijoista. Kahdesti onnistuimme viimeisellä kryssin pätkällä tyrimään sen verran, että muutama vene livahti niukasti ohi. Kakkos- tai kolmossija olisi tuntunut paljon mukavammalta kuin viides tai kuudes. Tosi asia kuitenkin on, että lopputulokseen tällä ei ollut merkitystä. Kisa oli hikinen ja ilmassa väreili hellelukemat, maalla käveleminen tuntui suorastaan tuskallisen kuumalta. Päätimmekin siis tasoittaa syntynyttä nestehukkaa piipahtamalla pienen kierroksen kaupungilla ennen yöpuulle painumista.
Starttia odotellessa
Sunnuntaille oli suunniteltu kahta starttia. Ennusteen mukaan tuulen olisi pitänyt viritä etelästä lähes edellispäivän tapaan. Myöhemmin iltapäivällä olisi sitten luvassa mahdollisia ukkospuuskia. Olimme siis kelin suhteen optimistisia, kova tuulihan sopii meille. Eipä tullut toivottua tuulta. Pari kertaa ukkospilvi kulki ohi synnyttäen pienen vireen ja kiepsauttaen vähäisenkin tuulen päinvastaiseksi sekä ropsauttaen niskaan virkistävän vesikuuron. Järjestäjillä oli toivoton tehtävä yrittää saada rataa kuntoon. Koko päivän lilluimme järvellä, mutta startit jäivät lopulta kokonaan purjehtimatta. Pitkän odottelun jälkeen melontamittelö rantaan saattoi alkaa. Huomasimme hetkemme koittaneen ja päätimme päteä edes tässä yhdessä lajissa. Niinpä kauhoimme hiki hatussa pari kilometriä, pakkasimme veneen ja painuimme syömään tarjolla ollutta lasagnea. Palkintojenjaon alkaessa olimme jo matkalla kohti kotia.

Lopputuloksena  tästä viikonlopusta oli viides sija. Tämä on pykälän huonommin kuin viime vuonna. Viikonloppu palautti kuitenkin hieman rakoillutta itseluottamusta. Pakko on silti myöntää, että kryssivauahdin kanssa meillä on kevyessä ja keskituulessa edelleen ongelmia. Vauhdin puute vaikeuttaa reitinvalintaa muiden ehtiessä ensin parhaimmille paikoille. Avotuulissa pinkki spinnu kyyditti sentään uljasta purttamme oikein mallikkaasti. Nyt alkukesästä meidän onkin varmasti syytä kerrata Northin trimmiopasta tarvittavan kryssivauhdin löytämiseksi. Seuraavaksi edessä on parin viikon huili ja sen jälkeen venekuntamme matkaa kesäkuun puolivälissä Jyväskylän ranking-kisoihin.

maanantai 19. toukokuuta 2014

Toilailua Tuusulassa

Turnipsin kisakausi avattiin mollivoittoisissa tunnelmissa tuuliolosuhteiltaan haastavaksi tunnetulla Tuusulanjärvellä. Yhteistyö miehistön kesken sujui kevään vähäisestä treenistä huolimatta hyvin ja startitkin onnistuivat aivan kelvollisesti. Venevauhdinkaan suhteen emme enää antaneet muille sellaista etumatkaa kuin edellisenä kesänä. Se, mikä tökki, oli reittivalinta reikäisissä ja shiftailevissa tuulissa. Varsinkaan lauantaina emme tahtoneet saada hommaan mitään tolkkua. Kuvaavaa on, että kisan jälkeen huomasimme pysäköineemme autommekin invapaikalle. Sunnuntaina helpotti hieman ja ajoittain pystyimme roikkumaan ihan mukavasti kärkifleetin matkassa. Nyt oli enää kotiavaimet hukassa.
Lisää bassoa! Pikku vastoinkäymisistä ei ukkeleiden hymy hyydy
Lyhyellä radalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, tuon tuostakin ympäriltä kuului huutoa ja mekastusta. Pari kertaa jouduimme kiertämään sakkorinkiä. Kryssimerkkiä lähestyttäessä kävi haveri, jonka seurauksena jouduimme vierailemaan vakuutusyhtiössä. Onneksi vahingon kärsinyt osapuoli oli asian suhteen ymmärtäväinen. Harmillinen yhteensattumien summa, meidän virheemme joka tapuksessa. Kun samassa kisassa on yksi purjehtimalla tyritty selvä pökäsija, kaksi huonoa starttia ja yksi varaslähtö, ei tuloskaan voi olla kummoinen. Sunnuntai kuitenkin osoitti, että potentiaalia parempaankin löytyy, kunhan vain palaset naksahtavat kohdalleen ja kaikki resurssit saadaan kunnolla käyttöön. Kehnoista sijoituksista huolimatta purjehdus maistui ja kisahuumori pysyi korkealla Jessen puhallellessa saippuakuplia starttitauoilla muiden iloksi ja hämmästykseksi.

Kisajärjestäjät pystyivät loihtimaan hankaliin olosuhteisiin hämmästyttävän hyvät radat ja startit lähetettiin ilahduttavan nopeassa aikataulussa. Vaikka etäisyydet järvellä eivät ole suuria, jäi lykkäysviestin antaminen pari kertaa viime tippaan. Merten miehistä tuntui kummalliselta, kun ilmoitettuun starttiaikaan oli enää varttitunti, mutta niin tuomarialus kuin merkkiveneet olivat tiukasti laiturissa ja kilpailijat kuljeskelivat kaikessa rauhassa maissa ilman, että asiasta oli millään lailla informoitu. Kokonaisuutena mainiot kisat, mutta surkea sijoitus. Tästä on vain yksi tie...
Moi, moi....
Lahdessa Tavataan!


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäiväpuuhastelua


Turnipsin pitkään vaiennut blogi aktivoituu jälleen näin kevään kynnyksyllä. Vipinää on ollut, niin ettei vesille ole meinannut ehtiä. Äitienpäivän aattona kevyen kosmeettisen uudistuksen läpi käynyt Turnipsi rikattiin ja laskettiin ensimmäistä kertaa elementtiinsä. Tuuli oli kovin hiljainen, eikä kunnon treenaamisesta oikein tullut mitään. Totesimme kuitenkin kaiken toimivan kuten pitääkin. Nyt kitkaa on vain huomattavasti vähemmän kuin edellisenä kesänä. Talven aikana veneeseen on vaihdettu koko joukko heloja ja nyt köydet alkavat juosta kuten niiden on tarkoitettu. Erityinen parannus saatiin kölin nostimeen.
Vilma Vuolahti suorittamassa uusien helojen kestotestiä ennen niiden asennusta
Tunnettuahan on, että parisuhde voi paremmin, kun mies on sopivasti poissa kotoa. Päätimme siis äitienpäivän kunniaksi vetää oikein kunnon treenin. Tuulitilanne vaikutti rannalta katsoen huolestuttavalta. Luvatusta kahdeksasta metristä tuntui puuttuvan ainakin puolet. Merelle päästyämme osoittautui, että toimitus oli epäilyistä huolimatta kunnossa. Mastossa vinkui ihan kiitettävästi ja talvella veltostuneet vatsalihakset saivat sopivasti töitä ukkeleiden hilatessa ahterinsa yli tuulenpuolen reelingin. Kryssiminen tuntui yllättävän rankalta.
Pinotexiä pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta...
Hetken aikaa ihmeteltyämme tuntuma alkoi löytyä ja saimme purjetrimmin tyydyttävälle tolalle. Välillä pärskyi vettä sisään, mutta uudistettu baileri imi kaiken kuuliaisesti pois falskaamatta takaisin kuten entinen. Vendatkin alkoivat muutaman kankeamman räpellyksen jälkeen sujua kohtalaisesti. Ei muuta kuin spinnu ylös ja keula alamäkeen. Vene kiihtyi iloiseen laukkaan. Mittari näytti liki 12 solmun lukemia. Aallokko oli kasvanut kohtalaiseksi ja surffailu maistui makealle. Kasvoille pärskyvä kylmä vesi jäähdytti tosin hieman tunnelmaa. Ensimmäinen spinnujiippi plaanikelissä vähän jänskätti. Rutiinin puutteesta huolimatta homma toimi kohtalaisesti.

Uudistetun bailerin lisäksi Turnipsi on
saanut täksi kesäksi uudet peräreijät












Toisella kierroksella alkoi sitten tapahtua. Kesken lenssin spinnu valahti alas. Edellisenä päivänä tehty solmu ei ollutkaan kunnolla kiristetty ja koko falli luiskahti maston sisään. Emme toki lannistuneet näin pienestä. Slöörikulmaa hieman nostamalla oli oikein nautinnollista plaanailla pitkiä siivuja ja kymmenen solmun nopeus ylittyi kirkkaasti näinkin. Treenit jatkuivat ja vendatkin alkoivat sujua. Kolmannella kierroksella ilman spinnua tehty jiippi oli sitten liikaa kikin plokille, josta murtui hunsvotti. Ilman kikiä purjehdus reippaassa tuulessa oli niin huimaa touhua, että päätimme suunnata rantaan vaurioita korjailemaan.
Pientä näpertelyä treenin jälkeen
Jessen rikipakista löytyi uusi hela vaurioituneen tilalle ja kiki saatiin pian kuntoon. Spinnun fallin pujottaminen ei sitten ollutkaan mikään ihan läpihuutojuttu. Ei muuta kuin masto alas ja toppihela irti. Apuköyden avulla saimme fallin vedettyä läpivientikohdastaan maston huippuun, jossa kiinnitimme sen ison nostimeen. Tämän avulla köysi saatiin alas, mutta vielä oli edessä läpivientihelasta suoriutuminen. Rautalangan ja pihtien avulla selvitimme tämänkin ongelman ja saimme maston jälleen kuntoon. Samalla pakkasimme tavarat kärryyn ja ajoimme renkaat soikeina karavaanimme Veleiron halliin kuivatusta ja loppusilausta varten. Tuusulan lyhytratakisoissa tavataan!
Still going wrong