sunnuntai 10. elokuuta 2014

Vitsit vähissä

Oulun SM-kisat alkoivat alavireisissä tunnelmissa. Seurattuamme pitkän ajan sääennusteita viikko ennen kisojen alkua, olimme heittää kirveen kaivoon. Kerta kerralta meteorologit tarjosivat entistä heikompia kelejä. Viimein lopetimme ennusteiden seuraamisen kokonaan. Saavuttuamme karavaanimme kanssa kisapaikalle perjantaiaamuna meri näytti juuri siltä, mitä olimme pelänneetkin, tyyneltä. Mittaukset sujuivat jouhevasti ja ensimmäisenä kisapäivänä purjehdimme tunnin odottelun jälkeen kaksi starttia parin metrin tuulessa. Sijoituksemme näissä olivat surkeita.

Lauantaiksi vaihdoimme toisen fokan, jonka saimme toimimaan kohtalaisen mukavasti. Lähtömme olivat kuitenkin katastrofaalisen huonoja ja rata-alueen yllä risteilevät pilvet saivat lähes olemattoman tuulen käyttäymään ennalta-arvaamattomasti. Yhdessä lähdössä onnistuimme kuitenkin purjehtimaan tyydyttävän viidennen sijan. Kokonaiskilpailussa emme mahtuneet edes puoliväliin, mikä oli kaukana odottamastamme. Tulokset menivät aivan ristiin, kun edellisten starttien voittajat saattoivat löytyä seuraavassa lähdössä tulosluettelon häntäpäästä ja päin vastoin. Kilpailijoiden vierestä singahdellut valtavia aaltoja tekevä poijuvene sai tyynessä lipuvien veneiden purjeet hakkaamaan ja vauhdin stoppaamaan useampaankin kertaan. Turnipsiukkeleiden verenpainekin kohosi moisesta ajattelemattomasta hurjastelusta.

Sunnuntaiksi toivo oli jo mennyt ja suunnittelimme joko veneen myyntiä tai koko sen miehistön vaihtamista. Kokosimme itsemme kuitenkin urheasti ja suunnistimme harmaalle merelle tuulen alettua pikkuhiljaa viritä. Olimme vähällä myöhästyä ensimmäisestä startista, Onistuneen avotuuliosuuden ansiosta nousimme alamerkille mentäessä kakkosiksi ja onnistuimme pitämään tämän paikan maaliin asti. Pävän toinen startti palautti meidät taas takaisin maanpinnalle puolenvälin huonoimmalle puolelle. Viimeisessä lähdössä alkoi tuulla jo varsin mukavasti ja purjehdus alkoi maistua sille, mille kuuluukin. Olimme ylämerkillä viidensinä ja kivasti pelissä mukana. Pikkuhiljaa vajosimme tästä hieman, mutta kisa oli jännää loppuun saakka. Maalisuoralla tapahtunut kohtaaminen pakotti meidät väistämään kulkuoikeudetonta venettä, mikä vielä pudotti hieman sijoitustamme ja johti protestitupaan.

Kaiken kaikkiaan näistä kisoista jäi hieman sekalaiset mietteet. Kevyen tuulen vauhtimme on parantunut, mutta nyt homma kaatui luokattomiin startteihin. Sijoitus 11 oli aivan jotain muuta, mitä olimme lähteneet hakemaan. Taistelu oli kuitenkin monesti tiukkaa ja väliliin mahtui hieman valoisampiakin hetkiä, jotka antavat uskoa siihen, että Turnipsi tulee vielä. Kotiinpäin ajellessamme saimme ihailla taivaalla mollottavaa superkuuta ja punoa juonia tulevien koitosten varalle. Syksyllä on vielä mahdollisesti edessä Tuusulan syyskisat, mikäli työkuviot vain saadaan järjestymään.

maanantai 4. elokuuta 2014

Alapesulla

Kyllä se nousee, kun on kunnon vehkeet, edes mastoa ei tarvinnut riisua
SM-kisat lähestyvät! Turnipsiukkelit hioivat tiimiään kisakuntoon Kotkan kantasatamassa pidetyissä viimeistelyharjoituksissa. Kääntömerkkien virkaa toimittivat laivaväylän teräksiset jääpoijut. Harjoituksen yhteydessä vene nostettiin Veleiron väkivahvan nosturin nokkaan ja sille suoritettiin kunnon alapesu. Moinen toimenpide osoittautui tarpeelliseksi, sillä Turnipsia on säilytetty viikon päivät vedessä. Se siirrettiin purjehtimalla Meriniemestä Kotkan meripäiviä karkuun turvallisempaan paikkaan kaupungin toiselle puolelle. Pintavesi meressä on nyt niin lämmintä, että pohja oli selvästi limoittunut, jopa pientä partaa oli alkanut kasvaa. Puhdistus sujui kuitenkin joutuisasti tehokkailla aineilla, samalla käsittelyllä Jessen shortsit saivat uuden värityksen. Nyt sekä vene että miehistö ovat valmiita SM-mittelöihin, uudet shortsit pitää vain ensin hakea kaupasta.
Lightningin syvän ja tehokkaan kölin näkeminen luonnossa oli hätkähdyttävä kokemus