Eihän tässä näin pitänyt käydä. Tosiasia kuitenkin on, että Turnipsi myytiin, -tai pikemminkin ostettiin. Pari viime kesää ukkeleilla on ollut vähän hiljaisempaa eikä tämä ollut jäänyt aktiiviselta litiporukalta huomaamatta. Kyse ei ole ollut motivaation hiipumisesta vaan pikemminkin arjen realiteeteista. Jessen musiikikuviot ovat saavuttaneet sellaisen pisteen, että entisenlainen sitoutuminen purjehdukseen ei enää ole ollut mahdollista, Villeä ovat rasittaneet vuorotyöt ja Kilullakin on ollut omat kiireensä. Kun kisakalenteriin ei kesää kohti olisi ollut mahdollista saada kuin pari kilpailua, eikä niihinkään olisi riittänyt aikaa treenata kunnolla, on vene jäänyt suosiolla rannalle. Olemme sen verran kunnianhimoisia, ettemme ole halunneet lähteä aivan soitellen sotaan.
Syksyllä 2012 Turnipsi seilasi Snow Whiten purjenumerolla
Seuraavaksi kesäksi olimme yhdessä miettineet ratkaisua tilanteeseen ja muutosta kokoonpanoon. Sopivan keskigastin löytäminen Jessen tasoisen kaverin korvaajaksi ei vain ole mikään helppo tehtävä. Muutamia henkilöitä oli kartoitettu ja alustavia kyselyitäkin oli jo tehty. Tarkoituksenamme oli jatkaa vuoden 2019 loppuun ja harkita jatkoa tämän jälkeen uudelleen. Syksyisenä iltana Kilun puhelimeen kuitenkin saapui viesti, jossa kyseltiin, olisko Turnipsi mahdollisesti myytävänä, kun ei sitä ole näkynyt radalla vähään aikaan.
Nyt edessä oli tiukka pohdinnan paikka. Parissa päivässä päädyimme lopulta ratkaisuun, että saattaisimme luopua veneestä. Suomessa on rajallinen määrä kilpailukuntoisia Litejä ja on kaikkien etu, että mahdollisimman moni niistä saadaan aktiiviseen kilpailukäyttöön. Ratkaisu ei ollut meille aivan helppo, mutta syntyi kuitenkin yksimielisesti. Niinpä lokakuun loppupuolella saapui Tuusulasta arvovaltainen delegaatio venettämme katsastamaan ja koepurjehtimaan. Päivän päätteeksi Turnipsi matkasi takaisin kotikonnuilleen.
Kotkan kisoissa 2013 runko oli vielä sininen
Venekuntamme lyhyeen, mutta värikkääseen visiittiin Lightning-luokassa liittyy paljon mukavia muistoja. Reilun porukan kanssa on ollut kiva purjehtia. Harmittamaan jäi, että osa suurista puheistamme jäi lunastamatta. Normaaleissa- ja etenkin kovemmissa tuulissa Turnipsi näytti kyllä kyntensä, mutta kevyissä keleissä emme vielä oppineet kuljettamaan venettämme toiveittemme ja tavoitteidemme mukaisesti. Toivottavasti kanssakilpailijamme eivät kuitenkaan muista meitä pelkästään suurista sanoista tai katteettomista lupauksista.
Kisastarttien välillä oli usein aikaa pieneen hupsutteluun
Vaikka Turnipsi onkin myyty, purjehdus jatkuu. Kisaamme köliveneillä itäisellä Suomenlahdella milloin samassa veneessä, milloin toisiamme vastaan aivan, kuten ennenkin. On myös mahdollista, että tulevaisuudessa tullaan näkemään joku toinen kevytveneprojekti. Kiitoksia kaikille litipurjehtijoille avusta ja rehdistä seurasta niin radalla kuin sen ulkopuolellakin. Uusille omistajille toivotamme mukavia hetkiä ja suotuisia tuulia vanhan sotaratsumme ohjaksissa!
EPS tarjosi kisoille hienot puitteet ja hyvät järjestelyt
Edellisestä kisasta oli jo vierähtänyt tovi. Kotivesillä suoritetun treenaamisen jälkeen ukkelit lähtivät innosta piukeina mittelöön mukaan. Eipä tullut meistä Euroopan mestareita, tuli kuitenkin sentään Merikarjalan mestaruus. Esitimme siis maamme itäisen periferian Lightninglaivueen 298 parasta purjehdusta. Se ei kylläkään ollut kovin paljon.
Kisojen alla vene nostettiin Veleiro oy:n nosturin nokkaan sekä pestiin ja vahattiin huolellisesti. Samalla kiristeltiin ruuveja, tarkastettiin heloja ja uusittiin köysistöä paremmin kulkevaksi. Keskiviikkona karavaani siirtyi kisapaikalle mittauksia ja harjoitusstarttia varten. Rannassa muilla venekunnilla näytti aika kuluvan vastaavissa valmisteluissa, mitkä turnipsille oli tehty jo edellispäivänä kotona. Mittaukset ja paperisota hoituivat jouhevasti ja ruokailun jälkeen olimme valmiita vesille.
Ennen kisaa Turnipsi lensi vielä mukavasti
Tuuli oli virinnyt iltapäivällä noin kuuteen metriin sekunnissa, mikä oli meille kovasti mieleen. Matkalla rata-alueelle kävimme tarkastamassa merikorttiin merkityn kivikon ja rannassa illalla Jesse sai viilata köliä takaisin kisakuosiin. Itse startti meni hieman alavireisesti, mutta nousujohteisen purjehduksen jälkeen olimme maalissa viidensinä. Tämä vaikutti aivan mukavalta itse kisaa silmällä pitäen.
Neljästä varsinaisesta kisapäivästä jokainen toisti likimain samaa kaavaa. Perustuuli oli aamulla hyvin heikko ja päivän ensimmäistä kisastarttia jouduttiin odottamaan aina toista tuntia. Lopulta se päästiin ampumaan viriämässä olevaan merituuleen. Nämä hiljaisen tuulen startit olivat meille hyvin vaikeita. Vaikka itse lähtö onnistuikin mukavasti, oli vauhdin kiihdyttäminen ja pitäminen lähes yhtä vaikeaa kuin aina ennenkin. Asema ensimmäisellä ylämerkillä oli usein masentava.
Olemme miettineet päämme puhki yrittäessämme löytää syytä Turnipsin heikkoon kevyen kelin vauhtiin. Yksi syy löytyy varmasti riki- ja purjetrimmistä sekä vanhoista purjeistamme, toinen ajotekniikasta, kolmas miehistön miehekkäästä yhteispainosta ja neljäs meneekin sitten jo psykologian puolelle. Yhtä kaikki, yhdessä nämä tekijät aiheuttavat sen, että kevyen tuulen kryssiminen tiiviissä fleetissä on meille yhtä tuskaa. Joku meitä nopeampi kiilaa aina edelle ja sotkee tuulet. Avotuulet sen sijaan kulkevat hyvin ja tilanne helpottuu toisella kryssillä veneiden hajaannuttua laajemmalle alueelle. Loppukisa onkin sitten yleensä nousujohteinen, kun startin jälkeen menetettyjä sijoja aletaan napsia yksi kerrallaan takaisin.
Rantatunnelmia kisapäivän aattona
Tilannetta ei yhtään helpota se, että kotivesillä ei meillä oikein ole sopivaa sparraajaa vauhdin etsimiseen. Aivan sika säkissä kisapaikalla ei perustrimmiä arvaa lähteä muuttamaan. Olemme kyllä harjoitelleet yksinämme purjehtien manööverit kohdalleen, mutta vauhdin suhteen asia on huomattavasti hankalampi.
Kisapäivien jälkimmäiset startit lähetettiin sitten aina jo hieman paremmissa olosuhteissa noin neljän metrin tuuleen. Edellä kuvatut vaikeudet helpottivat jo hieman, mutta jatkuivat kuitenkin edellä kuvatun kaltaisina. Poikkeuksen teki reippaassa tuulessa purjehdittu lauantain jälkimmäinen lähtö. Siinä venevauhtimme oli hyvä ja meillä ei ollut suurempia vaikeuksia pitää lähdössä otettuja asemia aina maaliin asti. Olimme tässä startissa viidensiä. Yhteispisteissä pysyttelimme koko ajan puolivälin tienoilla.
Että silleen ...
Sunnuntain ainutta starttia odoteltiin taas lähes pari tuntia. Merituuli alkoi jälleen olla parhaimmillaan vasta matkalla rata-alueelta rantaan, aivan kuten muinakin kisapäivinä. Tässä startissa olimme jo jättämässä protestia toista suomalaisvenettä vastaan. Myötätuulessa hakiessamme paikka lähestyvälle alamerkille kosketti spinnupuomimme paapuurin venekunnan purjetta aivan Juryn kumiveneen edessä. Jostain syystä väistövelvollinen osapuoli jätti rikkeensä sovittamatta ja meidän oli pakko turvata oma selustamme protestilla. Tilanne kuitenkin raukesi toisen osapuolen vetäytyessä rikkeen takia kilpailusta.
Lähdimme hakemaan paikkaa kymmenen joukosta ja lopputuloksena oli viidestoista sija, mikä tuntui kieltämättä hieman pettymykseltä. Kaksi viidettä sijaa hieman reippaammissa keleissä purjehdituissa harjoitus- ja kisälähdöissä osoittivat kuitenkin tavoitteemme olleen realistinen. Luokkasääntöjen kieltäessä elektroniset laitteet veneessä, on kaikki jutun valokuvat otettu kuivalla maalla. Onneksi järjestäjien kuvapankista löytyy parempia otoksia. Kisan tulokset löytyvät puolestaan täältä: http://www.espoonpursiseura.fi/@Bin/425273/Lightning_EC2015_FinalResults.pdf
Turnipsi sail racing teamin kilpailukauden 2015
suunnitteluseminaari pidettiin helmi- maaliskuun vaihteessa Tukholman
venenäyttelyn yhteydessä. Sikäläisen messuksekuksen kahviossa yritimme saada kalentereitamme
synkattua tulevaa kesää varten, -valitettavasti varsin laihoin tuloksin. Päällekkäisyyksiä tuntuu tänä vuonna sattuvan enemmmän kuin on kohtuullista. Kilulla kevät on kiireisintä aikaa ja Villellä sattuu työvuoro jokaisen ranking-viikonlopun ajaksi. Yritämme toki päästä mukaan
johonkin toukokuun kisoista, mutta koko sarjaa sarjaa meillä ei tänä vuonna ole mitään
mahdollisuutta purjehtia. Kaiken kukkuraksi Kotka ranking järjestetään tulevana kesänä samaan
aikaan Suursaari-racen kanssa. Näillä näkymin Kilu on tuolloin Lontoossa ja Jesse
ja Ville keikkuvat köliveneessä keskellä Suomenlahtea. Se niistä kotikisoista.
Hymy ei hyytynyt, mutta kalenterin päällekkäisyydet
aiheuttivat ylimääräistä hampaiden kiristelyä.
Kauden päätavoitteeksi asetimme elokuun alkupuolella
kisattavan EM/SM-kilpailun Espoossa. Tätä koitosta varten joudumme siis harjoittelmaan pääosin kotivesillä. Toivotaan tähän kisaan sitten niitä jo aikanaan Kotkaan luvattuja tasaisia ja kohtalaisia merituulia. Veneeseen on jälleen luvassa pientä fiksausta, mutta tulevan kauden Turnipsi purjehtii pääosin entisin elkein ja välinen. Jyväskylän ja Porin kisojen kanssa onkin sitten taas päällekkäisyyksiä, mutta Tuusulan syyskisoissa meillä olisi näillä näkymin kauden päätteeksi vielä mahdollista piipahtaa.
Ville esittelee ylpeänä Tukholmasta ostamaansa uutta purjevenettä
Tukholman venenäyttely tarjosi purjehtijan näkökulmasta kovin vähän. Isot valmistajat ja maantuojat loistivat poissaolollaan ja varsin suppea purjehdusosato oli kasattu aivan suuren hallin peränurkkaan. Siellä oli vetonaulana tyylikäs M32 sekä kantosiiville nouseva Whisper -katti. Köliveneistä pisimmän korren vei Helsingin messuillakin esiintynyt Far East 28, josta voisi hyvinkin kehittyä nykyajan H-vene. Kiinnostavin purjevene oli ehkä kuitenkin RS Aero. En yhtään ihmettelisi, vaikka tämä purjehduskunnossa vain 48 kg painoinen yhden miehen jolla tulisi lähitulevaisuudessa saavuttamaan suurempaakin suosiota meidänkin vesillämme.
Kulunut kesä on ollut kovin heikkotuulinen, mikä ei oikein ole ollut Turnipsiukkeleiden mieleen. Kesän viimeinen ranking mitellään Tuusulassa 27.-28.9. Ei tuuliennuste kovin hurja ole vieläkään, mutta näyttää siltä, että kisat päästään purjehtimaan sentään kohtuullisissa tuulissa. Ukkeleiden kisahammasta kolottaisi pitkän tauon jälkeen, mutta valitettavasti sekä Kilulla että Villellä on työpäivä kyseisenä lauantaina. Purjehdus on toki hintava harrastus, mutta kahden hengen palkaton vapaa on sen luokan uhraus, että vene jää näillä näkymin Kotkaan. Toivotamme onnea ja menestystä tasapuolisesti kaikille kisakumppaneille, purjehtikaahan hyvät kisat! Tavataan ensi kesänä.
Oulun SM-kisat alkoivat alavireisissä tunnelmissa. Seurattuamme pitkän ajan sääennusteita viikko ennen kisojen alkua, olimme heittää kirveen kaivoon. Kerta kerralta meteorologit tarjosivat entistä heikompia kelejä. Viimein lopetimme ennusteiden seuraamisen kokonaan. Saavuttuamme karavaanimme kanssa kisapaikalle perjantaiaamuna meri näytti juuri siltä, mitä olimme pelänneetkin, tyyneltä. Mittaukset sujuivat jouhevasti ja ensimmäisenä kisapäivänä purjehdimme tunnin odottelun jälkeen kaksi starttia parin metrin tuulessa. Sijoituksemme näissä olivat surkeita.
Lauantaiksi vaihdoimme toisen fokan, jonka saimme toimimaan kohtalaisen mukavasti. Lähtömme olivat kuitenkin katastrofaalisen huonoja ja rata-alueen yllä risteilevät pilvet saivat lähes olemattoman tuulen käyttäymään ennalta-arvaamattomasti. Yhdessä lähdössä onnistuimme kuitenkin purjehtimaan tyydyttävän viidennen sijan. Kokonaiskilpailussa emme mahtuneet edes puoliväliin, mikä oli kaukana odottamastamme. Tulokset menivät aivan ristiin, kun edellisten starttien voittajat saattoivat löytyä seuraavassa lähdössä tulosluettelon häntäpäästä ja päin vastoin. Kilpailijoiden vierestä singahdellut valtavia aaltoja tekevä poijuvene sai tyynessä lipuvien veneiden purjeet hakkaamaan ja vauhdin stoppaamaan useampaankin kertaan. Turnipsiukkeleiden verenpainekin kohosi moisesta ajattelemattomasta hurjastelusta.
Sunnuntaiksi toivo oli jo mennyt ja suunnittelimme joko veneen myyntiä tai koko sen miehistön vaihtamista. Kokosimme itsemme kuitenkin urheasti ja suunnistimme harmaalle merelle tuulen alettua pikkuhiljaa viritä. Olimme vähällä myöhästyä ensimmäisestä startista, Onistuneen avotuuliosuuden ansiosta nousimme alamerkille mentäessä kakkosiksi ja onnistuimme pitämään tämän paikan maaliin asti. Pävän toinen startti palautti meidät taas takaisin maanpinnalle puolenvälin huonoimmalle puolelle. Viimeisessä lähdössä alkoi tuulla jo varsin mukavasti ja purjehdus alkoi maistua sille, mille kuuluukin. Olimme ylämerkillä viidensinä ja kivasti pelissä mukana. Pikkuhiljaa vajosimme tästä hieman, mutta kisa oli jännää loppuun saakka. Maalisuoralla tapahtunut kohtaaminen pakotti meidät väistämään kulkuoikeudetonta venettä, mikä vielä pudotti hieman sijoitustamme ja johti protestitupaan.
Kaiken kaikkiaan näistä kisoista jäi hieman sekalaiset mietteet. Kevyen tuulen vauhtimme on parantunut, mutta nyt homma kaatui luokattomiin startteihin. Sijoitus 11 oli aivan jotain muuta, mitä olimme lähteneet hakemaan. Taistelu oli kuitenkin monesti tiukkaa ja väliliin mahtui hieman valoisampiakin hetkiä, jotka antavat uskoa siihen, että Turnipsi tulee vielä. Kotiinpäin ajellessamme saimme ihailla taivaalla mollottavaa superkuuta ja punoa juonia tulevien koitosten varalle. Syksyllä on vielä mahdollisesti edessä Tuusulan syyskisat, mikäli työkuviot vain saadaan järjestymään.
Kyllä se nousee, kun on kunnon vehkeet, edes mastoa ei tarvinnut riisua
SM-kisat lähestyvät! Turnipsiukkelit hioivat tiimiään kisakuntoon Kotkan kantasatamassa pidetyissä viimeistelyharjoituksissa. Kääntömerkkien virkaa toimittivat laivaväylän teräksiset jääpoijut. Harjoituksen yhteydessä vene nostettiin Veleiron väkivahvan nosturin nokkaan ja sille suoritettiin kunnon alapesu. Moinen toimenpide osoittautui tarpeelliseksi, sillä Turnipsia on säilytetty viikon päivät vedessä. Se siirrettiin purjehtimalla Meriniemestä Kotkan meripäiviä karkuun turvallisempaan paikkaan kaupungin toiselle puolelle. Pintavesi meressä on nyt niin lämmintä, että pohja oli selvästi limoittunut, jopa pientä partaa oli alkanut kasvaa. Puhdistus sujui kuitenkin joutuisasti tehokkailla aineilla, samalla käsittelyllä Jessen shortsit saivat uuden värityksen. Nyt sekä vene että miehistö ovat valmiita SM-mittelöihin, uudet shortsit pitää vain ensin hakea kaupasta.
Lightningin syvän ja tehokkaan kölin näkeminen luonnossa oli hätkähdyttävä kokemus
Jyväskylän kisoihin oli ensimmäiselle päivälle luvassa kunnon tuulta. Tämä sai ukkeleiden suupielet kääntymään hymyyn. Keljonkankaan huoltikselta tarttui eväiden ostamisen yhteydessä takastaagiin pieni lemmikkiapina onnea tuottamaan. Vene oli tuotu Juurikkasaareen jo perjantaina, sillä alunpitäen ensimmäisen startin piti olla lauantaina yhdeltätoista. Aikataulunmuutos tuli tietoon vasta, kun hotellihuone Jyväskylästä oli jo varattu.
Varikkopysähdyksellä Heinolassa oli jo hymy korvissa
Gastiosasto ei ollut pysyä nahoissaan, kun Päijänteellä näkyi vaahtopäitä. Into vaihtui lieväksi harmistukseksi, kun tuomarialuksen salkoon nostettiin AP-lippu. Keli olisi mielestämme ollut täysin purjehdittava. Ilmeisesti Zoomien mukana olo sekä turvaveneiden rajallinen määrä olivat tuomariston lykkäyspäätöksen takana. Keskellä selkää olevan tuulimittarin tiedot olivat kympin paikkeilla, puuskat hieman yli.
Tunnin odottelun jälkeen pääsimme viimein matkaan, tuulessa ei ollut tapahtunut oleellista muutosta. Odottelu jatkui järvellä, rataa käytiin vasta nyt pysyttämään. Lopulta pääsimme matkaan, Turnipsi säntäsi eturivistä ja oli ylämerkillä kärkikahinoissa. Aamupäivän uhopuheet sattuivat nolosti omaan nilkkaan, kun pian spinnun nostamisen jälkeen barberi pääsi auki ja spinnupuomi karkasi korkeuksiin. Maston topin korkeudella lentävän spinnun aiheuttama kallistusmomentti on melkoinen. Empiirisen havainnon perusteella se riittää hyvinkin kaatamaan Lightningin. Varsinaista uimareissua ei tästä kuitenkaan tullut, sillä ennätimme kierrähtämään kölille. Kunnian voimme ottaa kuitenkin siitä, että me olimme nurin jo ennen kuin yksikään muu venekunta oli edes saanut spinnua nostettua.
Takastaagin apina tuli siis näin kastettua, mutta ei tässä vielä kaikki. Ennen nurin menoa Ville oli ehtinyt vapauttamaan spinnun fallin mastolta. Vedessä ollessaan köysi oli sotkeutunut eikä juossutkaan vapaasti, kun Jesse yritti skuutista vetäen saada purjetta alas. Kävimme siis kantillaan vielä toisenkin kerran. Ensimmäinen oikaisu kesti noin 45 sekuntia ja jälkimmäinen puoli minuuttia. Ei aivan huono suoritus. Uskokaa tai älkää, tätäkin on Kotkassa tarkoituksella treenattu. Jälleen kerran päädyimme miettimään, pitäisikö Litissä sittenkin olla kunnollinen alagaija kuminauharimpsun sijasta? Ainakin tämä kaatuminen olisi sillä vältetty. Päivän aikana nähtiin myöhemmin pari muutakin kaatumista.
Tuuli laantui päivän edetessä, mutta pysyi kuitenkin reippaan puoleisena. Saimme purjehdittua kaikkiaan neljä sarttia, vaikka näiden välillä pidettiiinkin aina käsittämättömän pitkä tauko. Vilu ehti hiipiä puseroon monta kertaa. Erään tauon aikana Jesse kävi keulapiikissä korjaamassa katkenneen kölin nostimen. Hatunnoston arvoinen suoritus, homma ei ole helppo edes kuivalla maalla, saati heiluvassa veneessä.
Tekemämme trimmimuutoksen jälkeenkin Turnipsin kovan tuulen vauhti pysyi vähintäänkin siedettävänä, joskaan ei ehkä aivan yhtä hyvänä kuin aiemmin. Pari maaliviivan kaksinkamppailua kääntyi tuttuun tapaan meille tappioksi. Ilman ensimmäisen startin lippoja olisimme kuitenkin hyvin kisassa mukana. Orderien mukaan tosin vasta kuuden purjehduksen jälkeen huonoimman startin saisi jättää pois.
Starttia odotellessa oli aikaa ottaa rennosti
Turhauttava odottelu jatkui sunnuntaina, nyt odoteltiin tuulta. Meillä oli kova hinku päästä vertaamaan kevyen tuulen vauhtiamme muun laivaston kanssa. Odottelun aikana järjestäjät tarjosivat jätskiä ja ukkelit vetelivät sikeitä pakun takaloosterissa. Lopulta tuuli virisi sen verran, että yksi startti päästiin purjehtimaan. Venevauhti näytti ilahduttavasti hieman parantuneen. Toisella kryssillä otimme tietoisen riskin kieltäydyttyämme köröttelemästä muiden mukana jonossa oikeaan reunaan. Tämä riski realisoitui maksaen meille aika monta sijaa. Kun kaikki startit laskettiin lopputuloksiin, oli Turnipsin kohtalona vasta kuudes sija.
Jos joku ihmettelee, onko venekuntamme vauhti viime kesästä hiipunut, voimme vakuuttaa sen kyllä olevan tallella. Keskinkertaisista sijoituksista huolimatta purjehduksessa on menty eteenpäin. Turnipsi tulee vielä, kunhan palaset vain asettuvat kohdalleen ja tähdet ovat oikeassa asennossa.
