Kesä paketissa

Nyt kun veneet ovat viimein talviteloilla, on aika tehdä yhteenveto kuluneesta kaudesta. Kisakausi avattiin Turnipsilla toukokuun alussa On The Rocksissa Tuusulanjärvellä ja päätettiin Emilialla Kotkan Karvalakkikisaan lokakuun alussa. Jesse kävi vielä viikkoa myöhemmin Vitalitalla Helsingissä. Kauden aikana purjehdittiin yhteensä toista kymmentä kilpailua sekä osallistuttiin köliveneillä Veleiro-cupiin.

Turnipsi kiersi Lightning-luokan rankingkisoja Tuusulassa, Lahdessa, Jyväskylässä ja Kotkassa, lisäksi sillä purjehdittiin lyhytrata luokkamestaruuskisat alkukaudesta ja harjoiteltiin epäsäännöllisesti pitkin kesää. Emilia purjehti Kilun ja Villen voimin Kotkan paikalliskisoja. Siinä, missä Turnipsia ajettiin koko kesä vakiomiehityksellä, vieraili Emilian kisamiehistössä Kilun ja Villen lisäksi puolen kymmentä muuta gastia. Sillä purjehdittiin hieman huvia perhemiehityksellä.

Kilu vieraili Vitalitan pinnamiehenä Ulkonuokon regatassa. Jesse oli puolestaan Emilian miehistössä Yöpurjehduksessa sekä parissa alkukesän Veleiro-startissa. Heinäkuun lopussa valmistunut Vitalita kiersi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta samat kisat kuin Emiliakin, sen päällikkönä toimi Jesse ja miehistö vaihteli tilanteen mukaan. Vitalita kävi vielä lokakuun puolivälissä Helsingissä Kopun Karvalakissa osoittamassa nopeutensa.

Turnipsille kertyi kauden mittaan 39 kisastarttia ja Emilialle 18. Vitalitalle startteja tuli suurin piirtein saman verran. Yksi Turnipsin starteista päätyi keskeytykseen spinnun revettyä ja yksi päätyi hylkäykseen varaslähdön takia. Protestituvassa tuli istuttua kauden avauskisassa. Samana viikonloppuna Turnipsi myös kerran kaadettiin. Emilialle ei välinerikkoja sattunut, ainoastaan tutkaheijastin putosi mastosta myrskyisän Yöpurjehduksen tiimellyksessä. Vitalitakin välttyi pahemmilta välinevaurioilta, mutta sitä suurempaa oli loppukesästä veneen ympärillä vellonut keskustelu kisavarustuksesta ja mittaluvusta.

Yksityyppipurjehdus tuntui pitkän tauon jälkeen mukavalta ja kesän alussa hukassa ollut kevyen tuulen vauhtikin alkoi pikkuhiljaa löytyä. Avauskauden tulokseen voimme olla koko lailla tyytyväisiä. SM-kisoissa Turnipsi jäi hyvän alun jälkeen kuudenneksi ja rankingeissa loppusijoitus oli kolmas. Yksittäiset kisat sujuivat seuraavasti: Tuusula ranking 3. (3,4,3,1,5,2), Lyhytrata LM Tuusula 4. (3,4,5,6,5,1,5,4,3,OCS,4), Lahti ranking 4. (5,4,8,3,DNF,1), SM Jyväskylä 6. (1,4,4,3,6,13,10,15,8,), Kotka ranking 7. (6,10,6,4,7)

Avomerikilpailuja ei kuluneena kesänä ukkeleille tullut ollenkaan. Kölivenepuolella tahti oli  Emilian osalta edellisvuosien kaltainen. Yhteistyö Villen ja Kilun kesken sujui hyvin ja taso paikalliskisoissa oli kovempi kuin koskaan aiemmin. Vitalitan ja Emilian välillä oli jatkuvasti kovaa vääntöä. Emilian menestys kotivesillä oli seuraava: Yöpurjehdus 2/8, Vellamon kierros 2/11, Juhlaregatta 2/18, Pitkäluotokisa 3/8, Karvalakki 1/5. Avomeripurjehtijoiden LYS-rankingissa irtosi tällä sarjalla kolams sija. Veleiro-Cupin Emilia voitti sarjalla 1,1,2,4,4,3,1,3,1,4,2,4,3. Cup- pisteitä keräsi yhteensä 25 venekuntaa.

Vitalita voitti kevyttuuliset kisat Vellamon kierroksen, Ulkonuokon regatan ja Juhlaregatan, Pitkäluodossa se oli toinen ja Karvalakissa kolmas. Helsingissä tuli DSQ. Veleiro-Cupissa Jesse miehistöineen sijoittui toiseksi, kuten myös AMP:n LYS-rankingissa.

Ohessa vielä kesän ukkeleiden kaksinkamppailut pähkinänkuoressa:
Yöpurjehdus   Emilia 2                  *Jesse Emiliassa
Vellamo          Emilia 2, Vitalita 1
Ulkonuokko    Vitalita 1                 **Kilu Vitalitassa
Juhlaregatta   Emilia 2, Vitalita 1
Pitkäluoto       Emilia 3, Vitalita 2
Karvalakki      Emilia 1, Vitalita 3
Kopu              Vitalita DSQ
Veleiro-Cup   Emilia 1, Vitalita 2
LYS ranking   Emilia 3, Vitalita 2

Ensi kesä sujunee ukkeleilta näillä näkymin samalla konseptilla: Lightningillä purjehdimme yhdessä ja köliveneellä toisiamme vastaan.

Hyvän sään aikana

Ukkelit ovat oppivaista väkeä. Viime vuoden lumilapiohommista viisastuneina otimme järjen käyttöön ja tunnustimme kesän alkavan olla pikkuhiljaa jo ehtoopuolella. Aamuisen nastarenkaanvaihto-operaation jälkeen Kilu ja Jesse suuntasivat rantaan Turnipsinnostoon. Ville jäi nukkumaan vauvauinnin ja yöllisen työvuoron väsymystä kotipunkkaan.

Hieman alkoi jo kuuraa kerääntyä, mutta lumilapiolta vältyttiin tämän vuoden Turnipsinnostossa.

Eino-myrsky oli mennyt menojaan ja ranta oli tyyni muttei suinkaan autio, vaikka näin marraskuun loppupuolella olisi voinut olettaa. Viklansa jo aiemmin lämpimään hakenut Taipaleen Pekka oli juuri tulossa purjehtimasta syksyllä valmistuneella monitoimijollallan. Ilma oli puoli astetta pakkasen puolella eikä merelläkään kuulemma erityisen lämintä ollut. Mieltä hieman kirveli, kun laskimme maston ja pakkasimme tavarat maakuljetusta varten trailerin kyytiin. Ehkä juuri siksi suoriuduimmekin operaatiosta ennätysnopeasti.

Ajoimme karavaanin Veleiron pihaan, jossa suoritimme veneelle lämpimän vesipesun. Samalla puhdistuivat kätevästit myös ukkeleiden autot. Ajoitus oli sikäli sopiva, että veneen pesu sujui vielä vaivatta, mutta traileri sai ohuen jääpinnoitteen. Välineitä pois korjatessamme huomasimme olleemme niin tehokkaita, että Jessen housut olivat kirjaimellisesti sulaneet jalkaan. Hieman kaihoisin mielin hyvästelimme kilpurimme avoimelle asfalttipihalle odottamaan arjen koittamista ja hallien ovien avautumista. Ensi kevään työlista on onneksi paljon edellistä lyhyempi.

Eino esti Turnipsin noston

Marraskuun 17 päivä oli varattu maston kaatamista varten. Turnipsi olisi viimein aika saatelle talviteloille. Syksyn purjehdukset eivät ole sujuneet aivan suunnittelemallamme tavalla. Sopiva keli ja yhteinen vapaa-aika on aina sattunut eri viikonlopulle. Nopeusennätyksiä ei siis ole kellotettu ja vesi on nyt jo niin kylmää, ettei merelle ole lähtemistä kovalla tuulella. Tuumimme pääsevämme helpommalla antamalla ajoissa periksi ja hakemalla veneen rannasta  vielä hyvän sään  aikana. Viime vuoden itsenäisyyspäivänähän tarvitsimme tähän operaatioon lumilapiota.

Ilma olikin mitä mainioin, aurinko porotti ja lämpötilakin oli seitsemän astetta plussan puolella. Lännestä saapunut Eino-myrsky ehti kuitenkin ennen. Seisoimme Jessen kanssa veneen vieressä ja pitelimme kiinni pipoistamme. Ilman lastenhoitoon jäänyttä Villeä emme 19 m/s tuulessa uskaltaneet ruveta mastoa alas ottamaan, hyvä kun itse pysyimme pystyssä. Tyydyimme siis vain peittelmään Turnipsin hellästi ja sovimme uudesta yrityksestä viikon kuluttua. Toivottavasti talvi ei ennätä etelään sitä ennen.

Töiden asemesta oli aikaa käydä kahvilla ja istuskella tumput suorina

Kuvia Kotkan kisoista

Strengin Anu on saanut järjestettyä kesän kuva-arkistonsa. Hienoja otoksia katsellessa on hyvä fiilestellä mennyttä ja suunnitella tulevaa kesää.

Kuvia lauantailta

Kuvia sunnuntailta

Ukkelit kilpasilla

Onpa päässyt hieman lehtiä kerääntymään Turnipsin kannelle 

Sitten viimeisen litikisan Turnipsiukkelit ovat purjehtineet toisiaan vastaan. Kotka-rankingin jälkeen on mitelty kolme kölivenekilpailua ja purjehdittu viisi Veleiro-cup starttia. Kamppailu Emilian (Kilu & Ville) ja Vitalitan (Jesse miehistöineen) välillä on ollut tiukkaa ja tasaista. Varsinkin kevyissä tuulissa Vitalita on ollut hienokseltaan niskan päällä, mutta pitkässä juoksussa Emilian tasaisuudesta on ollut hyötyä. Pistetaulukko on muodostunut seuraavanlaiseksi:

KPS:n 125-vuotisjuhlaregatta: 1. Vitalita, 2. Emilia
Pitkäluotopurjehdus:                2. Vitalita, 3. Emilia
Karvalakkikisa:                       1. Emilia,   3. Vitalita
Veleiro-cup:                            1. Emilia,   2. Vitalita

Aivan keskenämme emme toki ole joutuneet kisailemaan, sillä esimerkiksi Juhlaregatan Lys 2 -luokassa oli 18 venettä  ja Veleiro-Cup pisteitä saalisti 25 venekuntaa. Tällä hetkellä Vitalita ja Emilia ovatkin Avomeripurjehtijoiden Pro Seilor Lys-rankingissa tasapistein jaetulla kakkossijalla. Vitalita nähtänee vielä lokakuun puolivälissä Helsingissä koko kauden päättävässä KoPu:n karvalakissa. Tavoitteena Jessellä on ranking-sarjan voitto. Emilia puolestaan nostetaan talviteloille maanataina 14.10. Kölivenehullutuksen helpottaessa onkin sitten taas aika lakaista syksyn lehdet Turnipsin kannelta ja lähteä yhdessä etsimään raikkaita syystuulia kevyemmällä kalustolla. Syksyn surffipätkiä odotellessa oheisella videolla on Emilian laukkaa Suomenlahden aalloilla.

Kotka - Rankki, reipasta lounaistuulta:

  Laitapainon puutteesta huolimatta Emilia nappasi karvalakin

Vihdoinkin tuulta

Edellisviikonlopun treenit menivät tuulen puutteessa mönkään. Syyskuun puolivälissä illat alkavat olla jo niin lyhyitä, että töiden jälkeen ei enää kunnolla vesille ehdi. Torstaisin ukkelit ovat tosin kisanneet Veleiro-cupia, jossa Kilun ja Villen purjehtimalla Emilialla sekä Jessen ohjastamalla Vitalitalla on kaksoisjohto. Pari viikkoa sitten oli myös Kotkan pursiseuran 125-vuotisjuhlakilpailu, josta ukkelit niin ikään ottivat kaksoisvoiton.

Koko kesä on ollut varsin heikkotuulinen. Nyt, kun etelästä tuuli kuuden metrin voimalla, työnnettiin Turnipsi pitkän kuivan kauden jälkeen vesille. Tuusulassa olisi ollut kauden päätöskisatkin tänä viikonloppuna, mutta syksyn kiireisiin sekä perhesopuun vedoten ne päätettiin jättää tällä kertaa väliin.

Vähän oli homma taas hakusessa, mutta muuten meno maistui. Kiersimme Katariinan edustalla pientä rataa ja losottelimme muuten vaan treenispinnulla almäkeen. Parhaimmillaan Turnipsi innostui reilun kahdeksan solmun laukkaan. Tuulta olisi kernaasti saanut olla muutama metri enemmänkin. Päätimmekin palata asiaan Velocitekin, GoPron ja Sports Trackerin kanssa syksymmällä, kun tuulet kunnolla viuhuvat. Silloin saadaan klippejä ja dataa sekä nähdään, millaisia nopeuksia lightningistä irtoaa. Syksyllähän onkin mukava purjehtia, kun vesi on vielä kesäisen lämmintä, mutta tuulet yleensä varsin voimakkaita.

Sports Tracker linkki treenistä  

Se niistä treeneistä...

Köliveneillä on taas kisattu kerta-pari viikkoon. Jesse on välipävätkin käynyt Vitalitan kanssa merellä. Sunnuntaina 8.9. oli tarkoitus kokoontua porukalla ja käydä aamupäivällä uittamassa Turnipsia treenien merkeissä. Toisin kuitenkin kävi, kuva kertoo oleellisen olosuhteista.

Suomenlahti silloin, kun treenien piti alkaa

Päheitä kuvia

Kulki tai ei, tyylistä ei tingitä

Burgundyssä keulagastin hommia viikonloppuna hoidelleen Mikan vaimo, Anu Streng seurasi Turnipsin edesottamuksia pitkine putkineen. Ohessa lauantain saldoa:

Missä Ville?

Olipa tasaiset tuulet

Mistäs narusta se pitikään vetää?

Tiukkaa taistoa

"Jesse, et muuten uskalla hypätä!"

Onks tää jo maali?

Taika särkyi

Kotikenttä ei varsinaisesti ollut tällä kertaa etu. Toivottuja rapsakoita merituulia ei viikonloppuna nähty. Suomen päälle jumahtaneen korkeapaineen tuomat leudot pohjoistuulet taistelivat loppukesän jo veltoksi käyvää merituuli-ilmiötä vastaan. Tuloksena oli hiljaista ja vaihtelevaa sössöä, mikä ei varsinaisesti ollut merten miesten toivekeli. Järjestäjät onnistuivat viemään vaikeissakin olosuhteissa kilpailun läpi kunnialla. Ainoa ihmetystä herättänyt asia oli että jostain käsittämättömästä syystä viimeinen startti jätettiin ajamatta. Orderien mukaan tavoitteena oli purjehtia kolme lähtöä päivässä, eikä mitään syytä rantaan liputtamiseen pitänyt olla. Aikaakin olisi ollut vielä runsaasti jäljellä. Muuten hyvä kilpailu olisi voitu kruunata ajamalla viimeinen startti ihanne olosuhteisssa, juuri virinneessä 5 m/s merituulessa. Syytä rantaan liputtamiseen ei kilpailijoille koskaan kerrottu.

Tähän mennessä Turnipsiukot olivat vieneet lähtövoiton jokaisessa kilpailussa, mihin olivat osallistuneet. Nyt tämä taika murtui nolosti kotikentällä. Startitkaan eivät sunnuntaina oikein onnistuneet. Sääli siis ettei viimeistä lähtöä purjehdittu. Tämä olisi antanut meille mahdollisuuden parannella asemiamme, ehkäpä jopa saavuttaa tuo puuttuva voitto.

Vaikka loppusijoitus olikin nyt kotikentällä nolosti kauden kehnoin, jäi kisasta jotain positiivistakin mieleen:

A) Oli mukava nähdä Kotkassa radalla peräti 13 litiä.

B) Ilahduttavaa oli myös huomata, että kevyen tuulen vauhtiongelmamme näyttäisi olevan ratkaistu. Nyt vene kulki muun fleetin vauhdissa toisin kuin Jyväskylässä pari viikkoa aikaisemmin. Täytyy vain uskoa, että litiä on ajettava kevyessä kelissä todella alas ja löysin purjein.

C) Voitimme sentään tässä kisassa Kotkan laivueen jäsentenväliset.

D) Laskelmiemme mukaan kehnokin sijoitus riitti takaamaan Turnipsille rankingissa kolmannen tilan. Jo viime syksynä olimme asettaneet tavoitteeksemme sijoittaua kesän SM-kisoissa ja rankingissa viiden joukkoon. Jyväskylästä oli tuomisina vasta kuudes sija, mutta rankingissa tavoite sentään toteutui. Tältä osin Turnipsin tulokaskautta voi pitää ainakin jossain määrin onnistuneena.

Tämän kesän Lightning-kisat taitavat olla osaltamme nyt tässä. Tuusulan syyskisoihin tuskin enää raahaudumme vaikka purjehdus sinänsä meille vielä maistuukin. Treenit jatkuvat pitkin syksyä ja blogiin tulee uutta luettavaa aina silloin tällöin. Ukkelit kiittävät tässä vaiheessa mukavasta purjehdusseurasta, saamistamme runsaista vinkeistä, ohjeista ja kannustuksesta sekä tietenkin kärsivällisyydestä ja pitkämielisyydestä. Olemme oppineet kauden mittaan litipurjehduksesta paljon. Vielä vuosi sitten kukaan meistä ei ollut jalallaan astunut Lightningiin. Emme lähteneet kauteen aivan matalalla profiililla. Seuraavaan kauteen tulemme entistä vahvempina.

Villiä menoa kevyissä tuulissa

Kilu tuli Jyväskylässä luvanneeksi, että Kotkassa on tasaiset tuulet. Kisan alussa olikin niin tasaista, että starttia saatiin odotella pitkälle iltapäivään. Aamun ensimmäinen yritys oli lässähtänyt tuulen puutteeseen. Pelastus  saapui lopulta mereltä n. 3 m/s merituulen mukana. Tämän turvin lyhyehköllä radalla saatiin kisattua ohjelman mukaiset kolme purjehdusta.

Se niistä tuulista...

Kevyen tuulen kryssivauhti on ollut Turnipsilla haussa pitkin kesää. Nyt onneksi näkyi hieman valoa. Aivan yhtä tahmaista kuin Jyväskylässä menomme ei enää ollut. Päivän viimeistä lähtöä lukuunottamatta starttimme onnistuivat varsin hyvin, myös avotuulet kulkivat kuten pitääkin. Sijoitukset eivät ukkeleita kuitenkaan tyydyttäneet. Syy heikkoon suoritukseen löytyy muutamasta omasta virhearviosta ja hienoisesta epäonnesta.

Tilanteita sattui paljon sekä meille että huudon määrästä päätellen myös muille. Ihmetystä herättää se, että useampikin venekunta näytti jättävän rikkeensä sovittamatta. Turnipsikin sai hittiä kaksi kertaa, mutta vain toisessa tapauksessa sakkokierrokset myös tehtiin. Emme tiedä, millainen kulttuuri Lightning-luokassa on aiemmin vallinnut. Keväällä saimme käsityksen, että kisamoraali on hyvä ja sääntöjä kunnioitetaan, mutta tämän päivän sekä Jyväskylässä näkemämme perusteella meno tuntuu kyllä melko villiltä. Kovaa saa toki purjehtia, mutta säänöistä on silti pidettävä kiinni. Virheitäkin toki sattuu, mutta reilun pelin henkeen kuuluu, että ne myös myönnetään ja sovitetaan asianmukaisesti.

Startit sentään onnistuivat kohtuullisesti

Keskimmäinen startti oli meille päivän murheenkryyni. Olimme lenssillä nostaneet itsemme mukaan kärkitaisteluun ohittamalla ison klungan veneitä. Alamerkkiä kiertäessämme jouduimme kiilatuksi, laitojakin hieman kolisteltiin. Sotkun aiheuttanut kilpailija myönsi virheensä ja teki asianmukaisesti sakkokierrokset. Rytäkässä meidän vauhtimme kuitenkin pysähtyi täysin ja ohitsemme hurahti hetkessä liuta veneitä. Tuulet olivat tämän jälkeen täysin riekaleina ja nelossijamme vaihtui hujauksessa kymmenenneksi.Tälläinen romahtaminen tuntui epäoikeudenmukaiselta ja harmitti ukkeleita todella. Viimeiseen starttiin ei ollut enää kovin helppoa kerätä taistelufiilistä. Toisen osapuolen sakkokierrokset eivät tuo menetettyä sijaa takaisin, vaikka rike sovitetaankin. Tämä ei suinkaan ollut ensimmäinen tälläinen tapaus, vastaavan kaltaisia olemme kokeneet pari kertaa aiemminkin kesän aikana.

Sunnuntaiksi Turnipsiukkelit kasaavat itsensä ja tulevat uudella tohinalla, kunhan yövuorosta kotiutuva Ville on ensin saatu istutettua keulagastin paikalle. Leuka pystyyn ja keula kohti uusia seikkailuja!

Kuvia ja juttuja SM-kisoista

Jyväskylän veneseuran sivuilta löytyy runsaasti kuvamateriaalia Lightnin SM-kisoista. Joissain otoksissa esiintyy myös uljas purtemme Turnipsi, jopa koko letkan kärjessä. Myös SPV:n sivuilla oli juttu kisoista, samoin JVS:n sivuilla.

Turnipsi TV

Kuten moni varmasti huomasikin, Jyväskylän SM-kisoissa Turnipsin takakannella oli muutamassa startissa GoPro-kamera. Ville on nyt saanut purettua dataa koneelle. Olkaa hyvä, Turnipsi TV proudly presents!

Mollivoittoista räpellystä

Viimeisenä kisapäivänä jatkuivat kevyet ja vaikeat tuulet, jotka eivät varsinaisesti ole toivelistamme kärjessä. Ehkäpä kyseessä on lievä asenneogelmakin, mutta sopivaa vauhtinarua kevyen tuulen trimmiin emme ole onnistuneet löytämään. Starttimme sujuivat jälleen hyvin, mutta kryssivauhdin tökkiessä jouduimme tekemään sellaisia epätoivoisia ratkaisuja, jotka harvoin tuottavat toivottua tulosta. Tiukkoja merkkitilanteita sattui taaskin kohdalle ja yhtä lukuunottamatta nämä sujuivat Turnipsilta hyvin. Tässä kyseisessä tapauksessa poijun ja Turnipsin väliin tunki kulkuoikeudeton vene, joka torppasi vauhtimme täysin. Veneen temät sakkokierrokset eivät mieltämme lämmittäneet, sillä menetettyä asemaa emme saaneet millään takaisin. Muutenkin epäonnea oli jälleen matkassa, kun sopivaa tuulenvirettä ei vain millään sattunut kohdalle, vaikka vieressä veneiden keulat kohisivat. Niinpä ei ollut mikään ihme, että sijoituksemme putosi entisestään.

Turnipsin ensimmäiset SM-kisat etenivät hyvän alun jälkeen alavireisesti

Lopputuloksissa päädyimme kuudensiksi kahdenkymmenen veneen laivueessa. Moni varmasti pitää tätäkin kelpo saavutuksena, mutta tosi asia on, että parempaa me kyllä lähdimme Jyväskylästä hakemaan. Jotain olosuhteista kertoo se, että tulokset menivät jälleen kovasti ristiin. Edellisen lähdön kärkiveneet saattoivat löytyä seuraavan startin loppupäästä ja päin vastoin. Ainoastaan pari venekuntaa pystyivät tasaisiin kärkipään suorituksiin. Revanssin paikka tulee parin viikon päästä Kotkassa, siellä on luvassa tasaisempia ja toivottavasti myös voimakkaampia tuulia.

Jotain sentään jäi käteen näistäkin kisoista

Turnipsi ohitti Nellan

Merkittävä virstanpylväs ja pitkäaikainen tavoite tämän blogin suhteen saavutettiin lauantaina 10.8. kun lukijamäärä ohitti viime vuonna ORCi MM-projektin yhteydessä perustetun Nellan blogin lukijamäärän. Kiitos siitä teille hyvät lukijat.

Onnen arpajaiset

Kilpailun toisena päivänä Päijänne tarjoili Turnipsille shiftejä ja reikiä. Edellisten kanssa pystyimme vielä jotenkin elämään, mutta jälkimmäiset olivat merten miehille tällä kertaa liikaa. Kevyt tuuli ei kuulu toivelistallemme, sen kryssivauhdissa meillä on vielä selvästi parantamisen varaa. Kun tähän lisätään vielä psykologinen tekijä, ei alkuasetelma edellispäivän purjehduksista huolimatta ollut meille kovin hyvä.

Ensimmäisen startin sinnittelimme kohtuullisesti, mutta päivän kakkoslähtö oli katastrofi, vaikka oli siinäkin valoisat puolensa. Startti lähetettiin vinolle radalle, vasemmalla halssilla ylämerkille pääsi lähes suoraan. Mukavan lähdön jälkeen ajoimme reikään, josta ei ollut ulospääsyä. Sekä ylhäältä että alhaalta vilahtivat muut ohi Turnipsin tampatessa paikallaan tyynessä. Lenssillä pääsimme ajelemaan selviä tuuliuria ja ohitimme kymmenisen venettä ollen alamerkillä kolmansia. Tätä rupesimme varmistelemaan liian aikaisin ja tipuimme takaisin, kun molemmat laidat vetivät keskikenttää paremmin. Tuloksena oli selkeä poisheittosija.

Viimeisessä lähdössä starttasimme poijun päästä, mutta jäimme vasemmalla halssilla törmäilleen veneen terrorisoimana jumiin ja muu kärkifliitti pääsi livahtamaan ratkaisevat pari metriä edelle. Tästä olikin sitten taas tekemistä kymmenen paikkeille. Rantautumisen jälkeen gastiosasto oli vielä protestikäsittelyssä todistajina. Päivän jälkeen pakka on kyllä niin sekaisin, että tuloksia on turha veikailla. Ainoastaan varmaa on, että Turnipsi tulee tippumaan tulosluettelossa selvästi eilisestä. Saa nähdä, saadaanko huomenna yhtään lähtöä purjehdittua, tuuliennuste on nolla.

Turnipsiukkelit lauantain iltatilaisuudessa hotelli Albassa

Protestikäsittelyiden jälkeen illalla valmistunut tuloslaskenta kertoo Turnipsin kokonaissijoituksen seitsemän lähdön jälkeen olevan neljäs. Päivän lähdöistä irtosivat sijat 6, 13 ja 9.

Hyvät kertoimet!

Lightning SM avaus sujui Turnipsilta hyvissä merkeissä. Päijänteelle oli luvattu kevyttä tuulta ja sateita, mutta purjehdukset käytiin vaihtelevassa keskikelissä ja poutasäässä. Jessen Vitalitan ja vetoautona toimineen Ford Fokuksen vauhti oli tarttunut myös Turnipsiin, ensimmäisestä startista tuli lähtövoitto. Kahdessa seuraavassa lähdössä sijoituimme neljänsiksi. Päivän viimeisessä startissa oli vino linja, mutta kolmannella yrityksellä ja mustalla lipulla pääsimme viimein matkaan. Startin jälkeen jäimme hankalasti tyyneen keskelle, mutta saimme kuitenkin kinnattua itsemme ylämerkille mennessä kahdeksannelle sijalle. Kun loppupurjehdus meni nappiin, sijoituimme lopulta tässä lähdössä kolmansiksi. Päivän aikana kertyneet 12 pistettä oikeuttivat toiselle sijalle tasapisteissä kisaa johtavan Samppa J. Salmisen kanssa. Kolmantena niskaan uhkaavasti hengittää Kimmo Aromaan venekunta 14 pisteellä.

Jos on tuloksissa tasaista, niin on kyllä radallakin. Useammassa startissa sijoitukset jaettin muutaman metrin eroilla. Onpa pitkästä aikaa mukava kilpailla samanlaisia veneitä vastaan, kun tuloksen voi heti nähdä vilkaisemalla ympärilleen eikä niitä täydy arpoa tietokoneella. Lauantaiksi on ennustettu harmittavan keveitä kelejä, saa nähdä millaiseen vauhtiin Turnipsi silloin saadaan. Näistä asetelmista on kuitenkin hyvä jatkaa.

Kenraaliharjoitus

Lähestyvien SM-kisojen kunniaksi Turnipsi puettiin pitkästä aikaa kisa-asuun ja keula suunnattiin merelle. Pitkin kesäähän olemme purjehtineet kakkossetillä ja varaspinnulla, mutta nyt oli kisapurjeiden vuoro oikean tuntuman saamiseksi. Täytyy sanoa, että hyvältä näytti ja tuntui. Treenasimme lyhyehköä rataa noin viiden metrin lounaistuulessa ja homma toimi kuten pitääkin. Seuraavaksi Jesse ja Kilu pakkavat trailerin reissukuntoon ja perjantaiaamuna kello kuusi auton nokka käännetään kohti pohjoista. Jyväskylä, here we come!

Aika monta kierrosta kierrettiin tiistaitreeneissä tällä kertaa

Väärässä veneessä

Villen ollessa muuttohommissa Kilu lupautui Jessen Vitalitan pinnamieheksi Ulko-Nuokon kisoihin. Kippari ja varustaja halusi itse ajaa spinnua ja skuutata genuaa, tältä osin työnjako oli sama kuten Turnipsissakin. Keulakannella Villen tilalla ahersi Jessen vakiogasti Juli ja Veleiron edustajana pianossa hääri Jani. Kisat käytiin heikossa 1-2 metrin länsituulessa, missä Vitalitan vauhti tiedettiin jo ennalta hyväksi. Voitto irtosi kohtuullisen helposti normisuorituksella. Toivottavasti Jyväskylän Lightning SM:iin saadaan kuitenkin hieman rivakampi keli.

2/3 Turnipsitiimistä on taas kisannut köliveneellä

Turnipsitiimille kaksoisvoitto

Kotkan pursiseuran Meripäiväregatta Vellamon kierros purjehdittiin lauantaina 27.7. Kisa starttasi lähes tyynessä, mutta päivän mittaan virisi n. 6m/s merituuli, joka siivitti Turnipsitiimin tuplavoittoon. LYS2- luokan voitti Jessen edellispäivänä veteen laskettu Vitalita ja hyvänä kakkosena 12 veneen laivueessa radan selvitti Kilun ja Villen kahdestaan purjehtima Emilia. Jo muutaman päivän kuluttua voimat yhdisyvät jälleen, kun ukkelit jatkavat Turnipsilla treenaamista Jyväskylän SM-kisoihin.

Ukkelit juhlatunnelmissa palkintojenjaon jälkeen Meriniemessä.
Trioa täydentää Jessen poika Niilo.

Vaaleanpunainen unelma lentää jälleen

Ollaan tässä käyty treenamassakin se, minkä Ville vaippojen vaihdoltaan ja univelaltaan sekä Jesse veneremontintaan ovat ehtineet. Vihdoin kuun vaihteeessa Kilu kävi Lauttasaaresta noutamassa WB:llä paikattavana olleen spinnun. Tämä olikin jo jonkin aikaa odotellut noutajaa neulomon hyllyssä. Jälleennäkeminen lämmitti ukkeleiden mieliä. Paikkaus oli tehty siististi uusimalla noin metrin pätkä revennyttä paneelia kokonaan. Onhan tämä purje aivan toista, kun hailakan sininen treenispinnumme. Kiitos vielä kerran Riitalle kuriirina toimimisesta.

Kisafiilis syksyn kierrokselle, Jyväskylän SM:iin ja Kotkan rankingiin on jo kovassa nousussa. Myös Kotkan paikallis- ja viikkokisat köliveneellä pitävät tiiimiä kiireisenä. Syksyä kohti vauhti senkun kiihtyy...

Vauvauutisia

Tämä blogi on ollut hiljainen jonkin aikaa, meillä on yksinkertaisesti ollut muuta tekemistä. Jesse ja Kilu osallistuivat Emilialla yöpurjehdukseen, Jesse on kunnostanut venettään Vitalitaa, Kilun taloon murtauduttiin ja Villelle syntyi esikoistytär.  Iloinen perhetapahtuma sattui tiistaina 25.6.

Tästä lähtien koko Turnipsin miehistö on siis lapsellisia ukkeleita. Jessen poika Niilo 3v. on jo kova venemies ja Kilun pojat Tarmo 12 ja Tuukka 10 ovat tämän kesän optikurssilaisia. Saa nähdä millainen purjehtija Vuolahden prinsessasta aikanaan kehkeytyy? Geeneistä tämä ei ainakaan tule olemaan kiinni. Huhu kertoo pariskunnan käyneen purjehtimassa vielä edellisenä päivänä. 

Muu miehistö onnittelee koko perhettä!

Spinnua lennättämässä

Säädimme Villen kanssa rikin keskituulen moodiin ja lähdimme vesille reippaaseen keliin Jessen painaessa vielä töitä telakalla. Maatuulella puuskat olivat melko äkäisiä ja suunnaltaan arvaamattomia, voimakkuuttakin niillä oli alun toistakymmentä metriä. Turnipsi kiihtyi nopeasti ja plaanasi lenssillä todella kevyesti kahteen mieheen. Kryssilllä sitten saikin olla hieman tarkempi, vuoroin oli vene tulla syliin, vuoroin se meinasi lähteä lapasesta. Laivatkin häritsivat harrastusta, jostain syystä niitä oli liikkeellä tavallista enemmän.  Emme halunneet ottaa riskiä niiden eteen kaatumisesta, joten Luovimme Veleiron telakalle väylän reunoja pitkin. Laiturilta nappasimme Jessen vauhdissa kyytiin ja spinnu oli ylhäällä alta aikayksikön. Kolmestaan jiipit sujuivat helposti tässäkin kelissä, joskin kerran tiukassa paikassa pääsi spinnupuomi karkaamaan ylös barbereita löysättäessä.

Onkohan tämä nyt sitä leijapurjehdusta?

Kiersimme Kotkan saaren niin pitkälle, kuin mahdollista ja kävimme näyttämässä venettä niin Tulikukon terassilla Sapokassa, kuin Merituulentien sillallakin. Takaisinpäin purjehtiessamme keli oli jo selvästi leppynyt. Nyt Jesse sai idean yrittää lennättää spinnua leijana niin kaukana kuin suinkin. Melko mukavasti purje nousi korkeuksiin, kun skuuteista ja fallista annettiin riitävästi löysää. Aika tarkasti sai niin köysissä kuin pinnassakin kikkailla, jotta purjeen sai pysymään täyttyneenä. Ylhäällä lentävä pallokas meni omituisen muotoiseksi, mutta kantoi veneen keulaa mukavasti ja vauhtikin pysyi hyvänä. Eihän tälläisessä tietenkään mitään järkeä  ollut, mutta pitäähän kaikkea kokeilla.

Kuuden maissa tuuli alkoi heiketä ja aloimme suunnitella rantautumista. Allonmurtajalle päästyämme vastaan tuli kaksi viklaa ja laser, jotka olivat lähdössä rataa kiertämään. Meidän piti tietenkin osallistua leikkiin ja niinpä siirryimme muiden kanssa starttilinjalle. Saimme kohtuullisen lähdön, mutta alempaa startannut vikla sai puuskan ensin ja veti parin veneen mittaisen kaulan. Melko nopeasti ero kuitenkin kurottiin umpeen ja ensimmäisllä käännepisteellä Turnipsi oli kärjessä. Avotuulella keli vaihteli lähes tyynestä kohtuullisiin puuskiin ja plattiksesta lähes kryssikulmille. Pystyimme kuitenkin kuromaan lisää etumatkaa spinnuttomiin kilpakumppaneihimme.

Ei hullumpaa, Kotkan saari tuli kierrettyä lähes kokonaan.
Maksiminopeus oli 10,5 solmua ja matkaa kertyi 16 mailia.

Tämänkertainen treeni oli melko tavoitteetonta purjehtimista, mutta eiköhän tässäkin vene tullut hieman tutummaksi ja sen käsittelytaidot kasvaneet. Nyt, kun seuraaviin kisoihin on pitkä aika, olisi hyvä saada muutamia harjoituslähtöjä purjehdittua ja vertailtua venevauhtia muiden veneiden kanssa. Matkapurjehduksia emme koe kovin mielekkäinä ja Keitele Regatan ajankohtakin sopii meille huonosti, Ouluun on taas kovin pitkä matka ja Kotkassa on  samana viikonloppuna kölivenekisat. Näillä näkymin Turnipsin seuraava kisastartti onkin vasta elokuussa Jyväskylän SM-kisoissa, ellemme sitten innostu tätä ennen treenimielessä Tuusulan viikkokisoihin.

Tasainen torstaikisa, kova Yöpurjehdus

2/3 tiimistä on taas kisannut köliveellä.

Purjeet pesussa

Jos ei purjehtimaan lähdetty, niin purjehtimatta jäi.* Jesse on muuten ihan hyvä gasti, mutta nyt hän tuntui pelkäävän vettä. Kastuttuaan töissä päivän mittaan kahdesti, ei kolmas kerta tuntunut enää oikein houkuttelevalta. Olimme etukäteen sopineet kaatumisharjoittelusta, mutta sekä ilma että vesi olivat nyt oleellisesti kylmennet. Lisäksi meri oli lähes tyyni ja tumma pilvi vyöryi päälle luoteesta. Pienellä houkuttelulla ukkeli saatiin kuitenkin mukaan ja trio oli jälleen koossa.  Keulaosaston tyytyessä shortseihin, kurkkukipua valitellut Kilu kaivoi naftaliinista märkäpuvun mallia -76 . Ylimääräinen tavara tyhjennettiin rantaan ja Turnipsi seilattiin olemattomassa tuulessa ja tihkusateessa allonmurtajan ulkopuolelle paikkaan, jossa merikartan mukaan oli valkoista vettä.

Ensimmäisellä kerralla koko miehistön piti siirtyä suojan puolelle, jotta jolla saatiin keikahtamaan nurin. Veneen annettiin kääntyä suosiolla turtleksi ennen nostotöihin ryhtymistä. Lightning ui kaatuneena niin syvällä, että sen pohjan päälle on varsin helppo kiivetä vedestäkin, mikäli nurin mentäessä ei ehdi kierähtää laidan yli. Paras paikka pohjalle kapuamiseen tuntui olevan peräkulma, jolloin evästä oli hyvä ottaa tukea ja reuna on matalin. Kun kaikki olivat päässeet kyytiin, otimme tukevan otteen kölistä ja kampesimme varpaat reunalla venettä pystyyn. Pienen alkuvastustelun jälkeen vene tuntui nousevan yllättävän nöyrästi. Kolmas ukko auttoi pohjan päällä seisten painamalla köliä jalalla, kunhan liike oli ensin saatu alkuun. Olimme saada veneen syliimme yrittäessä kaikki samanaikaisesti kierähtää nousevaan veneeseen. Pohjalle jäi varsin reilusti vettä, mikä kuitenkin olemattomassa aallokossa oli helppo tyhjentää ämpärillä ja isolla äyskärillä. Allokossa homma on varmasti matalan laidan takia huomattavasti haastavampaa.

Toisella kertaa homma sujui edellistä jouhevammin. Nyt vene nousi vieläkin nopeammin ja Kilu jäi suosiolla odottamaan, että miehistö on veneessä ennen kuin itse tuli perän kautta kyytiin. Näin juuri nostetun veneen uudelleen kaatumisen riski saatiin pienemmäksi.  Kolmannella kertaa emme Turnipsia enää turtleksi asti päästäneet, vaan oikaisimme sen jo kylkiasennosta. Saman verran vettä veneeseen toki nytkin jäi, mutta oikaisu kävi toki helpommin ja nopeammin. Kilpailussa veneen nostamista suuremmaksi ongelmaksi muodostuukin varmasti sen tyhjentäminen. Spinnua emme tällä kertaa pitäneet mukana, mutta päättelimme, että se on varmasti helpointa pakata kyytiin veneen kelluessa kyljellään, jolloin se ei ole vaarassa rikkoutua eikä kaataa venettä uudestaan. 

Takaisin rantaan päästyämme totesimme veneen normaalia painavammaksi ja luukkujen sekä tyhjennyspropun avaamisen jälkeen selvisikin, että välipohjaan oli päässyt pari- kolmekymmentä litraa merivettä. Tämä onkin hyvä tiedostaa ja huolehtia kuivauksesta viimeistään lähtöjen välillä. Myös irtotavarat on oltava kiinni, mikäli niitä ei suosiolla aio luovuttaa Ahdille.

*Vanha Kymiläinen sananlasku, joka kantamuodossaan kuuluu:
 ”Jos ei lentämään ryhdytty, niin lentämättä jäi.”

Yachtingia harrastamassa

Emilia sai taas kyytiä pinkkipipojen toimesta Veleiro-cupissa 6.6.

Ohjekirjan mukaan

Luokan kärjen mitellessä isoissa kisoissa Italiassa, treenaavat turnipsiukkelit ahkerasti kotimaassa. Koska tiesimme kevään kiireiseksi, päätimme purjehtia alkukauden perstuntumalla ja intuitioon luottaen. Tämä päätös osoittautui oikeaksi. Jättämällä trimmin hienosäädön ja venevauhdin hieromisen myöhempään ajankohtaan säästimme aikaa ja energiaa purjehduksen kannalta oleellisempiin seikkoihin. Manööverit saimmekin hierottua sangen sujuviksi eikä venevauhdissakaan aivan hiljaista keliä lukuun ottamatta juuri ongelmia ilmennyt.

Aamupäivällä taivuteltiin mastoa

Nyt, kun pahimmat kiireet ovat väistyneet, tarttuivat Kilu ja Ville Northin manuaaliin ja tutkiskelivat, kuinka vene sen mukaan tulisi rikata ja purje trimmata. Turnipsissahan on kaksi erilaista kyseisen neulomon isoa ja kolme fokkaa. Alkukauden kisat olemme purjehtineet Fisher-tyyppisellä setillä ja treenanneet M5:lla. Simppelimmän oloiset Fisherit tuntuisivat ehkä sopivaan Turnipsin filosofian paremmin, mutta tämä settimme on ikävä kyllä kaikkein kulunein. Löytyisiköhän toisesta setistä toivottua lisävauhtia hiljaiselle kelille?

Paperilta luettuna netistä tulostetut trimmausohjeet vaikuttivat varsin selkeiltä ja eksakteilta, mutta pian kävi selväksi, että kyseessä oli melko suurpiirteinen paperi. Toki se on hyvä lähtökohta varmalle perustrimmille, mutta jotakuinkin vastaavaan tulokseen olimme päätyneet ainoastaan vanttiruuveja mutu-tuntumalla kääntelemällä ja kiilojen paikkaa maston kaarta ja purjeen muotoa silmämääräisesti arvioiden vaihtelemalla. Mitään järisyttävää ahaa-elämystä emme siis kokeneet. Toki oli mukava huomata, että olimme olleet oikeilla jäljillä.

Iltapäivällä ihailtiin purjeita

Aamupäivällä asioita käytännössä veneellä tutkittuamme asetimme Turnipsin rikin nortin ohjeen mukaiseen kevyen tuulen moodiin ja lähdimme iltapäivällä Villen kanssa kahden sitä merelle testaamaan. Pian töistä päässyt Jesse ilmaantui moottoriveneellä vierellemme pyörimään. Käskimme hänen viedä moisen räpättimen välittömästi rantaan ja koukkasimme ukkelin laiturin nokasta uljaan jahtimme kyytiin. Nyt treeni pääsi kunnolla alkamaan. Tuulikin oli ilahduttavasti pienen notkahduksen jälkeen taas virinnyt siedettävälle tasolle. Ohjelmassa oli rikitutkielmien lisäksi vendoja ja jiippejä. Ilma oli helteinen ja vesikin siinä määrin lämmennyt, että keskustelimme kaatokokeen suorittamisesta lähitulevaisuudessa. Jesse puolestaan testasi Villen kehoituksesta uusien liiviensä kellutuskyvyn välittömästi.

Lopulta päästiin laidalle 

Treenin lopulla tuulta alkoi olla siinä määrin, että koko porukka pääsi laidalle roikkumaan. Ohjekirjan mukaan nyt olisi ollut korkea aika siirtyä keskituulen moodiin , mutta emme enää merellä ruvenneet asetuksia muuttamaan, vaan suuntasimme kohti rantaa, jotta Ville ehti yövuoroon ja Jesse aurinkoiselle terassille vaatteitaan kuivattelemaan.

Turnipsiukkelit lähettävät terveisiä Italian retkikunnalle ja toivottavat heille nostavia shiftejä ja kireitä skuutteja kovassa kisassa!

Isompaa jollaa uittamassa

Turnipsiukkelit voittivat Kilun Maxi racerilla Kotkan Pursiseuran Veleiro-cupin kolmannen osakilpailun. Lisää tarinaa Emilian blogissa.

Vaaleanpunainen unelma riekaleina

Lauantain jälkeen oli selvä, että tahtia olisi parannettava. Aamu ei alkanut lupaavasti, kun Jesseltä oli yön aikana mystisesti kadonnut liivit. Mies itse väitti jättäneensä ne veneeseen, mutta sieltä niitä ei muun miehistön avulla suoritetuista huolellisista etsinnöistä huolimatta kuitenkaan löytynyt. Onneksi ystävälliseltä litipurukalta löytyi korvaavat kelluntavälineet ja turnipsigasti sai itse puheenjohtajan varaliivit lainaksi.

Sunnuntaiksi oli luvattu kohtalaista 6-7m/s tuulta, mutta pian vesille päästyämme selvisi, että tuulta saataisiin jopa luvattua enemmän. Tämä sopi meille ja innoissamme saavuimme ensimmäisen startin maaliin kolmansina. Tuuli oli lauantain tapaan jälleen erittäin puuskaista ja shiftailevaa. Jopa 45 asteen suunnanvaihtelut ja perustuuleen verrattuna yli tuplavahvuudella iskeneet puuskat tekivät purjehduksesta todella haastavaa. Kovan kelin venevauhtimme niin kryssillä kuin avotuulillakin vaikuttaa oikein hyvältä, jostain meidän täytyy vielä oppia kaivamaan vastaava vaihde kevyemmillekin keleille. Tulemme siis jatkamaan tiivistä harjoittelua.

Lähestyttäessä toisen startin ylämerkkiä alkoi meno lauantailta tuttuun tapaan vastustaa. Ensin veneitä pyrki ohi joka suunnasta ja lopulta spinnua nostaessa söhläsimme kankaan kiilaantumaan alavantin ja maston väliin. Juuri samalla hetkellä iskenyt puuska täytti purjeen iloisesti ja pallokkaan yläosaan syntyi metrin mittainen aika ikävän näköinen palkeenkieli. Ei muuta kuin spinnu alas ja suosiolla rantaan vaihtamaan varapurje tilalle. Tästä startista tuli siis DNF. Samassa lähdössä sattui muitakin välinerikkoja ja yksi nurinmeno, joten emme olleet ongelmiemme kanssa aivan yksin.

Kilpailun viimeiseen lähtöön ukkelit sitten saapuivat vastoinkäymisestä sisuuntuneina. Pakollisen varikkopysähdyksen jälkeen radalle ehdittiin juuri sopivasti. Saimme kohtuullisen hyvän lähdön keskeltä linjaa melko vapaissa tuulissa ja riittävällä alkuvauhdilla. Kovat puuskat näyttivät tuottavan vastustajille enemmän harmia kuin meille ja kun tällä kertaa shiftien lukeminenkin onnistui mukavasti, kiersimme yläpoijun ensimmäisinä. Vaikka varaspinnu onkin melkoinen rimpula varsinaisen kisapurjeen rinnalla, tuntui se silti kuljettavan Turnipsia riittävän rivakasti.  Viimeisestä startista tuli lopulta lähtövoitto suhteellisen vaivattomalla purjehduksella. Rannassa keskusteltaessa Kankaan Riitta ehdotti, että hän voisi toimittaa repeytyneen purjeemme WB:lle Lauttasaareen korjattavaksi. Tartuimme kiitollisuudella tarjoukseen. Näin reilussa porukassa on kiva purjehtia.

Jesse ja Ville chillailevat kisojen jälkiminigeissa Lahden aurinkoisella rantabulevardilla

Kotimatka sujui tuttuun tapaan jälkipelejä pelatessa ja jossittelua harrastettaessa. Neljäs sija ei ollut aivan sitä, mitä lähdimme tavoittelemaan, mutta riittävän lähellä kuitenkin. Ison regatan järjestelyt ja tulospalvelu tuntuivat pelaavan varsin mallikkaasti ja päivän purjehdusten päälle nautittu lounas oli hienosti toteutettu. Myös slipi oli erinomainen. Pientä purnausta ukkeleiden mielissä aiheutti taas aikaiset starttiajat sekä molempina kisapäivinä lähtöään odottelevien H-veneiden kova hinku linjalle ennen aikojaan.  Kyllä järvellä olisi varmasti löytynyt vettä odotella hieman loitommallakin. Kisojen päätteeksi  löysimme tien poskesta joltain toiselta pudonneet pelastusliivit. Valitettavasti nämä eivät vain olleet ne meidän etsimämme, joten toimitimme löytötavaran kilpailutoimistoon.

Pientä ilonaihetta tiimille antaa myös se, että viikonlopun aikana on tämän blogimme kokonaisklikkausten määrä siirtynyt taas uudelle tuhatluvulle.

Lightning-luokan Ranking-tilanne kahden osakilpailun jälkeen.

Hyvin kulki...

...mutta väärään suuntaan.

Reissu alkoi aamuvarhaisella kuuden jälkeen, kun Kilu nouti Karhulasta kyytiin Villen ja Jessen. Tästä suunnattiin Kouvolan kautta Iittiin, jonne Kirjavaisen Aki oli Turnipsin Tuusulasta ystävällisesti kuljettanut, kun oli selvinnyt ettei yhteistä harjoitusaikaa viikolla millään saada järjestymään. Niin kiire oli ukkeleilla viiden päivän eron jälkeen venettä tapaamaan, että valvontakamerakaan ei vauhtia hidastanut. Matkavauhti oli mittarin mukaan sopivat 106km/h, kun kamera ikuisti iloisesti matkaavat miehet. Rajoitus olikin kahdeksan kymppiä. Kun nopeudesta vähennetään mittarivirhe ja tekninen vähennys, on toiveissa, että valokuvasta selvitään spinnupuomin hinnalla.

Sen verran oli ajoneuvoyhdistelmällä menohaluja, että vielä Lahdessakin piti peräkärry sitoa puuhun

Vesijärven tuulet olivat yllättävän vaihtelevia sekä suunnaltaan, että voimakkuudeltaan. Tähän oli merten miesten hieman vaikea orientoitua. Aluksen pään startit olivat meille tällä kertaa hankalia, mutta vapaisiin pääseminen ja esimmäinen kryssi onnistuivat sentään hyvin, samoin avotuulet. Ongelmaksi muodoistuivat toiset pitkät kryssit, joiden aikana sijoitus tahtoi aina pari sijaa pudota. Samoin tiukat maalilinjakamppailut eivät tällä kertaa kääntyneet millään Turnipsin eduksi. Tunnettuahan on, että hyvillä purjehtijoilla käy aina tuuri, meillä se tuntui vain olevan tällä kertaa huonoa.

Jo aamulla jouduimme hieman etsiskelemään kisapaikka. Hotellin parkkiin maan alle ajaettaessa suuntavaisto meni navigaattorin signaalin katketessa hetkeksi sekaisin. Sisään lopulta kuitenkin löydettiin. Huono tuuri jatkui saunareissulla, kun styyra ja paara menivät taas kerran sekaisin ja hissin sijasta päädyimme käytävän päähän. Tästä on huomenna vain yksi suunta. Ylöspäin.

Onni täällä vaihtelee…

... ja jokainen chanssi on  mahdollisuus, Tuusulanjärvi kun tunnetaan oikukkaista tuuliolosuhteistaan. Sunnuntaina tästä saatiin tuta aivan yllin kyllin. Aivan odotetun kaltaista superviikonloppua ei kohdalle sattunut. KTP:n oli tyytyminen koripallon SM-hopeaan, Krista ei menestynyt euroviisuissa ja Suomi päätyi taistelemaan kullan sijasta jääkiekon MM-pronssista häviten sen niukasti USA:lle rangaistuslaukauskilpailussa. Loogisena jatkumona kaikelle tälle Turnipsinkin oli päätyminen neljännelle sijalle TP:n isännöimissä Lightningien lyhytrata luokkamestaruuskilpailuissa. Toki tätä voidaan pitää veneluokassa toista kilpailuaan purjehtivilta noviiseilta aivan kunniakkaana tuloksena. Toisaalta, mikäli jotain haluaa saavuttaa, on rima uskallettava asettaa riittävän ylös. Sijoitus itsessään on kohtuullinen, mutta totuuden nimessä olisimme voineet purjehtia hieman skarpimminkin.

Tilanteita tuli lyhyellä radalla eteen paljon ja viikonlopun aikana hyvää harjoitusta saatiin roppakaupalla. Lähtöjä purjehdittiin yksitoista, joten starttejakin tuli siis treenattua aivan riittävästi. Ne sujuivatkin Turnipsilta pääsääntöisesti varsin hyvin, tosin yksi kakkossija vaihtui OCS:ään hiuksenhienon varaslähdön takia. Näin toki tarkasti purjehditussa regatassa tuleekin olla, hyvä startti vaatii aina jonkin asteista riskin ottoa. Myös avotuulivauhti osoittautui mainioksi.  Manöövereissäkään emme tunnusta antaneemme muille tasoitusta. Toisaalta taas kevyen tuulen trimmi ja venevauhti vaatii vielä opettelua, samoin asennoituminen vaikeisiin olosuhteisiin. Myös startin jälkeisiin sekunteihin täytyy selvästi panostaa nykyistä enemmän. Niin ikään hieman pölyttymään päässyttä sääntökirjaa lienee syytä raotella useammin, jotta ratkaisu nopeasti eteen tuleviin tilanteisiin löytyy heti selkäytimestä. Nyt kohdalle sattui melko tarkkaan kyseisen esimerkin kaltainen tilanne, jonka tulkinta pääsi kieltämättä hieman yllättämään. Eri asia on, annettiinko ragointiaikaa riittävästi, kun aikeensa viime tinkaan ilmoittanut vene alkoi välittömästi fellata kohti Turnipsin kylkeä. Me olimme ilman muuta otaksuneet tämän heittävän vendan vaistääkseen styyran alusta. Käsi sydämelle, keneltä homma olisi sujunut paremmin kuin tässä esimerkissä asian ensimmäiseksi käsitelleltä protestilautakunnalta. Oppia ikä kaikki! Turnipsi oli siis vihreän veneen asemassa.

Huvittava episodi kotimatkalla sattui, kun tukevasti valtaenemmistöä edustavat turnipsigastitgastit Ville ja Jesse astelivat ulos huoltamon ravintolasta hillityn tyylikkäissä tiimipaidoissaan. Ohi kulkevan pariskunnan keskinäisestä juttelusta sai sen verran selvää, että oli ilmeistä heidän vähintäänkin arvuutelleen ukkeleiden sukupuoli-identiteettiä.

Vaikeuksien kautta voittoon

Kyseessä on tosin vain viimeisen lähdön voitto, mutta hyvä näinkin. Lyhytratamestaruuksissa purjehdittiin lauantaina kuusi starttia. Turnipsi avasi regatan mukavasti kolmannella sijalla, mutta tämän jälkeen meno alkoi tökkiä. Manööverit sujuivat hyvin eikä venevauhdissakaan ollut valittamista, mutta aina tuntui jokin vastustavan. Milloin meni shiftit pieleen, milloin otettiin startti turhan varman päälle. Joskus tuntui, että varovainen keskiradan purjehdus ei millään riittänyt, vaan molemmista laidoista keulittiin ohi. Kerran meni meni spinnu klassisesti rintsikoille ja yksi alamerkin kierto sössittiin aivan itse.

Kun radan kokonaispituus on sellainen, että kierros kestää kymmenen- ja koko startti kaksikymmentä minuuttia, ei virheisiin ole varaa. Jokainen töppäys maksaa pari sijaa ja takaisin kiriminen muutaman minuutin kryssipätkällä on todella haastavaa. Edellä mainittu alamerkkihässäkkä syntyi, kun olimme ottaneet avotuulella isomman klungan kiinni. Petasimme itsellemme sisäpuolen paikan lähimpään kilpailijaan nähden, mutta jouduimme tilanteeseeseen, jossa meillä ei ollut merkkitilaa edellä meneviin kolmeen veneeseen nähden, mutta ei myöskään mahdollisuutta väistämiseen ulkokautta. Fiksu purjehtija, olisi heittänyt rundin paikallaan ja syöksynyt muiden perään, mutta Turnipsipa yritti mahdottomia. Seurauksena oli sakkokierros ja paljon suurempi takamatka. Tällä kertaa kiriminen kuitenkin onnistui ja tulimme maaliin viidentenä, vaikka välillä näytti jo tosi pahalta.

Päivän sarja oli 3,4,5,6,5,1, millä irtosi puolivälissä regattaa neljäs sija. Matkaa kolmanteen sijaan on vain yksi vaivainen piste. Sen verran purjehdukset kuitenkin menivät ristiin, että viides vene on puolestaan meistä pisteen päässä. Elämme siis jännittäviä aikoja. Tästä asetelmasta on hyvä jatkaa sunnuntaina.

Luvassa Superviikonloppu

Perjantaina koivu puhkeaa täyteen lehteen Kotkassa ja KTP taistelee koripalloherruudesta Loimaan Bisonsia vastaan viimeisessa finaaliottelussa...

Lauantaina Suomi pelaa loppuottelupaikasta Ruotsia vastaan MM-lätkässä ja Krista Siegfrids edustaa maatamme Euroviisuissa...

Lauantaina ja sunnuntaina Turnipsi mittelee Lightning-luokan lyhytratamestaruuksissa Tuusulanjärvellä...

Stay Tuned!

Kaksoiselämää

Neljä päivää on kulunut veneen alla, kun Kilu on yrittänyt saada Emiliaa vesillelaskukuntoon. Toisin kahtena niistä on myös purjehdittu Turnipsia. Kuten tarkkaavainen lukija tämän blogin alusta muistaa, Turnipsi on vain eräs outo käänne ukkeleiden purjehdushistoriassa, tällä hetkellä tosin varsin merkittävä sellainen. Viime kesän SE juttu oli ORCi MM. Koko Turnipsiprojekti aloitettiin itse asiassa juuri noiden kisojen alla. Kun olimme koko kesän harjoitelleet 40-jalkaisen Nellan kannella, alkoi pienempi vene tuntua taas houkuttelevalta. Veneitähän löytyy joka ukkelilta, mutta ratakisoja niille ei juurikaan järjestetä.  Liti kustannustehokkaana ja meille kolmelle sopivana yksityyppiluokkana valikoitui seuraavaksi opiskelun kohteeksi. Kevytvenekisojen ohessa aiomme toki jatkaa myös muita purjehdustouhujamme, kunhan aikaa niille vain löytyy. Villellähän on kimppaomistuksessa Avance 245, Jessen Vital 26 on pian purjehduskunnossa ja Kilun Maxi Racer Emilia jatkaa seikkailujaan Suomenlahdella, kunhan kevätkunnostus ensin on suoritettu.

Ai kun se kiiltää.... Kahden veneen loukku tietää kiireistä kevättä

On the Rocks meni Turnipsilta varsin mukavasti. Mukava oli myös nähdä rannalla useampiakin vanhoja tuttuja, joita ihan muutamaan vuoteen ei ole tavannut. Tässäkin mielessä kevytvenepurjehdus on osoittautunut varsin antoisaksi. Oheisessa vuonna 1974 Kallaveden regatan yhteydessä otetussa valokuvassa kaksi lupaavaa optinuorta tutkii sen ajan uusinta hottia, alumiinirikiä. Herroilla on sama etunimi ja he ottivat mainitussa kilpailussa kaksoisvoiton. Kummankin voi tavata kuluvana kesänä Lightningin pinnassa.  Arvauksia henkilöistä saa vapaasti esittää kommenttipalstalla.

Viikon kuvavisa

Sitten itse asiaan: Turnipsin sunnuntai-iltapäivän treenit sujuivat suorastaan pelottavan hyvin. Tuuli oli lounaasta 4 – 5 m/s, treenasimme spinnumanööverejä, jiippejä, vendoja ja alamerkin kiertoa lyhyellä radalla kahden viitan välissä. Nyt, kun kyseessä ei ollut kisatilanne, kaikki sujui paremmin kuin kenties koskaan aikaisemmin. Turha sähläys loisti poissaolollaan ja homma toimi vaivattomasti ja hyvin synkassa. Toistoja tuli runsaasti ja lopuksi oli aikaa tutkiskella myös kakkospurjekerran trimmejä. Nyt aloimme päästä niistäkin jyvälle ja uudempi iso alkoi vaikuttaa ainakin näissä olosuhteissa varsin mainiolta. Myös Litti oli samaan aikaan merellä. Äitienpäivä oli kuitenkin sotkenut meidän aikataulumme niin, ettei yhteistreeniin tällä kerta päästy. Litti oli jo palaamasa rantaan meidän vasta aloitellessa urakkaamme Trackeri temppuili sen verran, että vain osa harjoituksesta tallentui sen muistiin valtaosan kadottua bittiavaruuteen. Olkoon kuva tässä kuitenkin todisteena vesillä käynnistämme. Seuraava koitos on lyhytratakisat Tuusulassa 18.-19.5.

Valtaosa harjoituksestamme suoritettiin stealth modessa 

Hankala harjoitus

???

Rockseista pari päivää toivuttuamme oli aika päästää Turnipsi Itämeren aalloille runsaan viiden kuukauden tauon jälkeen. Aamuisen sateen jälkeen ilma kirkastui puolilta päivin ja vene työnnettiin vesille. Ajatuksena oli testata toista purjesettiämme ja käydä läpi vaihtelevasti Tuusulassa sujuneita vendoja. Jo ennen aallonmurtajaa iso tuli alas fallin sakkelin pettäessä. Ilmeisesti se oli unohtunut sulkea kunnolla. Ei muuta kuin käännös takaisin, vene nurin lähimmän laiturin kupeella ja falli takaisin alas. Vedet pois jollasta ja uudestaan menoksi.

Aluksi tuuli tuntui mainiolta ja kävimme Kuusisessa elvistelemässä telakalla veneitään kunnosteleville purjehtijoille. Paluumatkalla, juuri kun treenin piti todella alkaa, tuuli katosi. Jäljelle jäi vain lätsyttävä aallokko. Ajoittain tuulta hetkeksi jostain aina pussahti, mutta tuota pikaa se pian taas tyyntyi. Shiftit olivat merelle käsittämättömän suuria, pahimmillaan liki 90 astetta. Treeni ei siis ollut kovinkaan tehokasta. Vendat kuitenkin onnistuivat nyt varsin mallikkaasti.

Uudemman isopurjeen kanssa emme vielä päässeet oikein sinuiksi, se vaatinee hieman erilaisen perustrimmin, kuin aiemmin käyttämämme purje. Fokan kanssa oli helpompaa, mutta senkin jaluspistettä jouduimme siirtämään eteenpäin totutusta. Vanha spinnu tuntui varsin virttyneeltä ja hankalalta pinkin kisapurjeen jälkeen.  Turnipsissahan on yhteensä kaksi isoa, kolme fokkaa ja kolme spinnua, joista pitäisi löytää luottosetti kisoja varten. Muita purjeita aiomme sitten käyttää lähinnä treenatessa. Spinnujen suhteen asia on selvä, mutta ison ja fokan kanssa vaaditaan vielä lisää kokeiluja. Uutta spinnua lukuun ottamatta purjeet ovat käytettyinä hankittuja. Tuusulassa ajoimme Antero Punttilan Snow Whiten vanhalla setillä ja joulun alla ostimme Riitta Kankaalta toisen käytetyn sarjan Nortteja. Kummatkaan purjekerrat eivät ole enää aivan uusia, mutta ne toimivat melko vähän käytettyinä ikäisekseen hyvin.

Rantaan palattuamme selvisi, että Jessen auton avaimet olivat ilmeisesti päätyneet meren pohjaan. Kilu oli nähnyt ne viimeksi keulakannella, mistä ne ovat pudonneet viimeistään venettä laiturin kupeella kaadettaessa fallin korjausta varten. Hieman sekalaisin fiiliksin pakkasimme purjeet ja ryhdyimme käytännön järjestelyihin tavaroiden saamiseksi ulos lukitusta autosta. Harjoitukset jatkuvat viikonloppuna.

Turnipsiukkelit Tuusulanmerellä

Rannikkokaupungin kasvatteina meri on kaikille meille niin keskeinen elementti, että itse kukin puhui siitä tarkoittaessaan järveä. Niinpä päätimmekin lopulta helpottaa keskinäistä kommunikointiamme käyttämällä otsikon mukaista, meille kotoisampaa ilmaisua tarkoittaessamme Tuusulanjärveä. Turnipsin ensimmäinen kisaviikonloppu on nyt siis takana, se tuotti kunniakkaan kolmannen sijan.  Parempaan ei totuuden nimessä olisi oikein ollut mahdollisuuksia, mutta sunnuntain ensimmäisestä startista ottamamme lähtövoitto piristi mieltä kummasti. Itse startti ei ollut kovin kehuttava, mutta keskireittiä kryssien ja virheitä vältellen poimimme veneen kerrallaan päätyen maaliin laivueen ensimmäisinä. Venevauhtikin tuntui olevan varsinkin kryssillä kohdallaan.

Päivän toiselle startille puolestaan kasautui ongelmia yllin kyllin. Homma sai alkunsa uuden spinnupuomin avausnarun irrottua purjeen päästä heti spinaakkeria nostettaessa. Avotuuliajo kärsi tästä pahasti ja jouduimme muuttamaan suunnitelmiamme lenssin suhteen, jotta spinnupuomi saatiin korjattua. Keskittyminen pääsi tässä hieman herpaantumaan ja pari venettä pujahti tuulen puolelta ohitsemme. Alamerkille sattui kolmen veneen klunga ja tarvittavan tilan määrästä ilmeni tyypillistä erimielisyyttä, joka puolestaan johti normaalin merkkitilanteen tavoin hieman kovaäänisempään keskusteluun. Tilaa merkin kiertoon annoimme täysin riittävästi ja se sujuikin kaikilta veneiltä ongelmitta. Ikävähkö sivumaku tilanteesta jäi, kun tilaa meiltä vaatinut venekunta jätti syntyneestä sanailusta johtuen täysin yllättävän protestin. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että olimme aiemmissa starteissa saaneet osaksemme vähätteleviä kommentteja juuri saman venekunnan taholta, emme ehkä kuitenkaan aivan yhtä suurin kirjaimin.  Protestilautakunta osoitti mielestäni kypsyyttä ratkaisemalla tilanteen antamalla Turnipsille hylkäämisen sijasta varoituksen säännön 69 rikkomisesta. Ehkäpä tämä episodi opetti jotain kummallekin osapuolelle. Kun muutakin sählinkiä kyseisessä startissa esiintyi, ei sijoituskaan ollut viidettä sijaa parempi.

Viimeisessä startissa otimme mainion lähdön, mutta tuuli nousi ensimmäisen kryssin aikana niin kovaksi, että veneitä alkoi ympärillä kaatua. Moni keskeytti ja suunnisti kohti rantaa. Toisen kryssin aikana tuuli oli jo niin kova ja puuskainen, että Turnipsinkin mastonhuippu kastettiin Tuusulanjärveen. Ukkeleiden kipitettyä nopeasti kölille turtleksi meno saatiin kuitenkin estettyä ja virkistävän kastautumisen jälkeen matkaa päästiin jatkamaan muutama sata litraa vettä veneessä. Purjehdus tästä toki kärsi, mutta hieman varmistelemalla maaliin kuitenkin päästiin lopulta nilkuttamaan. Lähes kaikkien muiden venekuntien jättäessä kilpailun kesken, oli sijoituksemme tässä päätösstartissa toinen.

Kolmanteen sijaan ensimmäisissä ranking-kisoissamme sarjalla 3,4,3,1,5,2 täytyy tällä harjoituksella ja näissä olosuhteissa olla tyytyväinen. Lähtövoiton ansiosta Ville pääsi Lightning-luokan perinteiden mukaisesti palkintojenjaon jälkeen kastautumaan jo toistamiseen Tuusulanjärven raikkaaseen veteen. Jesse ja Kiluhan ovat kyseisen rituaalin suorittaneet jo edellisenä syksynä Samppa Salmisen gasteina.

Ukkeleita hymyilyttää

 Kilpailun tulokset

Kuvia kisasta: Mikko Rantala
                       Sinikka Järvinen
                      

Tähän mennessä on tätä blogia seurattu jo yli 4000 klikkauksen verran:)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Aamun kylmän ja plägän jälkeen päiväksi kehkeytyi oikein mainio purjehduskeli. Vastoin ennakko-odotuksiamme veneen rikaaminen sujui ilman suurempia härdellejä ja Meriniemissä valmiiksi mitoitetut säätököydet toimivat kuten oli tarkoitettukin. Ennen kisaa ehdimme kuin ehdimmekin treenata muutaman vendan ja jiipin. Yllätykseksemme nekin sujuivat kohtalaisesti, aivan turhaan emme siis syksyllä venettä ulkoiluttaneet.

Hankaluudet alkoivat vasta itse kisassa, nyt oli ukkeleilla enemmin intoa kuin taitoa. Itse startit kahdeksan veneen fleetissä sujuivat varsin hyvin ja venevauhtikin tuntui aivan kohtuulliselta mutta manöövereissä oli kohtalaista kohelluksen makua. Varsinkin vendoista onnistui vajaa puolet. Päivän toisen startin lenssillä alkoi tapahtua, kun ensimmäisellä kierroksella spinnu nousi aavistuksen turhan aikaisin ja vene pääsi braochaamaan täyttyen puolilleen vedellä. Lopun lenssin ajelimme lievästä lisäpainosta kärsien ja vettä laidan yli äyskäröiden.

Seuraavalla kierroksella sorruimme toiseen virheeseen yrittämällä ajaa turhan alas puuskaisessa tuulessa. Seurauksena oli näyttävä kiinalainen, mutta vesilasti oli onneksi edellistä kierrosta pienempi. Näiden mähellysten takia seuraavalla kryssillä oli taas muutama vene lisää ohitettavana. Starttisijoituksilla 3, 4, 3 irtosi päivän päätteeksi yhteistulosten kolmas tila, joka vastaa suurin piirtein asettamaamme tavoitetta. Opeteltavaa vielä toki on, mutta kyllä tässä silti pää pystyssä kehtaa rannalla kulkea. Täytyy vain uskoa että vauhti korjaa virheet ja kehitystä tapahtuu aina kun horjuu. Päivän viimeinen lähtö sujui jo maltillisemmin ja päivästä jäi varsin hyvä fiilis. Vaikka kunnia ehkä menikin, maine sentään kasvoi.

Kylmiltään kisoihin

Kävi, kuten hieman pelkäsimmekin, kausi 2013 alkaa suoran kisastartilla neljäs toukokuuta. Mitäs sitä turhia harjoittelemaan! Kylmä kevät viivytti veneen kunnostusta niin, että vesille emme ajoissa ehtineet. Vappuna saimme maston pystytettyä ja seuravana päivänä jo purjeetkin ylös, tosin vain rannassa. Remonttihommia varten veneestä oli riisuttu miltei kaikki ruuvimeisselillä irti lähtevä. Helojen uudelleenkiinnitys ja köysien pujottelu veivät oman aikansa eikä kelikään oikein purjehdusta suosinut.

Vappu vierähti viranomaisten seurassa ja simat kannella.

Vaikka ilma auringossa rannalla olikin lopulta lähes siedettävä, ei yli kymmenen metrin tuuli jääpaloja talven jäljiltä vilisevälle merelle houkutellut. Nyt on paljon kylmempi purjehtia kuin viime marraskuussa. Vene on vihdoinkin jos ei nyt täysin valmis, niin purjehduskunnossa kuitenkin. Toivottavasti kerkeämme ennen ensimmäistä lähtöä treenata edes pari vendaa ja jiippiä kilpailupaikalla.

Jäillä, vai ilman?

Viskin ystävinä Kilu ja Ville nauttivat jalon juomansa ehdottomasti kuivana, eli ilman jäitä. Sama pätee purjehdukseenkin. On the Rocks- kilpailun pitäisi alkaa Tuusulanjärvellä vajaan viikon kuluttua, mutta toistaiseksi areena on vielä jääkannen alla. Kisan nimihän viittaa paitsi drinkkilasin jäihin, myös aikaiseen ajankohtaan, jolloin jääpaloja ainakin teoriassa saattaa uiskennella vielä järvellä.  Tänä vuonna kevät on niin myöhässä, että teoria on vaarassa muuttua käytännöksi ja kisat saatetaan joutua purjehtimaan kirjaimellisesti on the rocks.

Ei näin!

En tiedä onko tätä purjehduskauden avauskilpailua koskaan jouduttu perumaan jäätilanteen takia, mutta junnuvuosilta muistan kyllä nauttineeni etulyöntiasemasta kun Keski-Suomen pojat saapuivat paikalle kylmiltään. Päijänteen ollessa vielä jäässä merellä oli voinut treenata jo pari viikkoa.

Tällä kertaa etulyöntiasemasta ei ole tietoakaan. Vene on vielä työn alla ja merikin on vasta vapautumassa jääpeitteestään. Nyt jos koska harjoittelua olisi tarvittu, sillä Lightning on meille veneluokkana uusi ja rutiinimme veneen käsittelyssä vielä puutteellinen. Kisaan olemme kuitenkin optimistisesti ilmoittautuneet ja majoituskin Järvenpäästä on ukkeleille varattu. Tavoitteenamme on saada vielä yksi hyvä treenikerta alle ennen ensimmäistä kisastarttia. Kiirettä tulee pitämään, mutta mikäli olosuhteet vain sallivat, Turnipsi tullaan rikaamaan ja laskemaan veteen vappupäivänä. Jos taas käy niin huonosti, että kisat jäätilanteen takia joudutaan peruman, saa  tiimimme yhden kiperästi kaivatun treeniviikonlopun.