Kaksoiselämää

Neljä päivää on kulunut veneen alla, kun Kilu on yrittänyt saada Emiliaa vesillelaskukuntoon. Toisin kahtena niistä on myös purjehdittu Turnipsia. Kuten tarkkaavainen lukija tämän blogin alusta muistaa, Turnipsi on vain eräs outo käänne ukkeleiden purjehdushistoriassa, tällä hetkellä tosin varsin merkittävä sellainen. Viime kesän SE juttu oli ORCi MM. Koko Turnipsiprojekti aloitettiin itse asiassa juuri noiden kisojen alla. Kun olimme koko kesän harjoitelleet 40-jalkaisen Nellan kannella, alkoi pienempi vene tuntua taas houkuttelevalta. Veneitähän löytyy joka ukkelilta, mutta ratakisoja niille ei juurikaan järjestetä.  Liti kustannustehokkaana ja meille kolmelle sopivana yksityyppiluokkana valikoitui seuraavaksi opiskelun kohteeksi. Kevytvenekisojen ohessa aiomme toki jatkaa myös muita purjehdustouhujamme, kunhan aikaa niille vain löytyy. Villellähän on kimppaomistuksessa Avance 245, Jessen Vital 26 on pian purjehduskunnossa ja Kilun Maxi Racer Emilia jatkaa seikkailujaan Suomenlahdella, kunhan kevätkunnostus ensin on suoritettu.

Ai kun se kiiltää.... Kahden veneen loukku tietää kiireistä kevättä

On the Rocks meni Turnipsilta varsin mukavasti. Mukava oli myös nähdä rannalla useampiakin vanhoja tuttuja, joita ihan muutamaan vuoteen ei ole tavannut. Tässäkin mielessä kevytvenepurjehdus on osoittautunut varsin antoisaksi. Oheisessa vuonna 1974 Kallaveden regatan yhteydessä otetussa valokuvassa kaksi lupaavaa optinuorta tutkii sen ajan uusinta hottia, alumiinirikiä. Herroilla on sama etunimi ja he ottivat mainitussa kilpailussa kaksoisvoiton. Kummankin voi tavata kuluvana kesänä Lightningin pinnassa.  Arvauksia henkilöistä saa vapaasti esittää kommenttipalstalla.

Viikon kuvavisa

Sitten itse asiaan: Turnipsin sunnuntai-iltapäivän treenit sujuivat suorastaan pelottavan hyvin. Tuuli oli lounaasta 4 – 5 m/s, treenasimme spinnumanööverejä, jiippejä, vendoja ja alamerkin kiertoa lyhyellä radalla kahden viitan välissä. Nyt, kun kyseessä ei ollut kisatilanne, kaikki sujui paremmin kuin kenties koskaan aikaisemmin. Turha sähläys loisti poissaolollaan ja homma toimi vaivattomasti ja hyvin synkassa. Toistoja tuli runsaasti ja lopuksi oli aikaa tutkiskella myös kakkospurjekerran trimmejä. Nyt aloimme päästä niistäkin jyvälle ja uudempi iso alkoi vaikuttaa ainakin näissä olosuhteissa varsin mainiolta. Myös Litti oli samaan aikaan merellä. Äitienpäivä oli kuitenkin sotkenut meidän aikataulumme niin, ettei yhteistreeniin tällä kerta päästy. Litti oli jo palaamasa rantaan meidän vasta aloitellessa urakkaamme Trackeri temppuili sen verran, että vain osa harjoituksesta tallentui sen muistiin valtaosan kadottua bittiavaruuteen. Olkoon kuva tässä kuitenkin todisteena vesillä käynnistämme. Seuraava koitos on lyhytratakisat Tuusulassa 18.-19.5.

Valtaosa harjoituksestamme suoritettiin stealth modessa