Isompaa jollaa uittamassa

Turnipsiukkelit voittivat Kilun Maxi racerilla Kotkan Pursiseuran Veleiro-cupin kolmannen osakilpailun. Lisää tarinaa Emilian blogissa.

Vaaleanpunainen unelma riekaleina

Lauantain jälkeen oli selvä, että tahtia olisi parannettava. Aamu ei alkanut lupaavasti, kun Jesseltä oli yön aikana mystisesti kadonnut liivit. Mies itse väitti jättäneensä ne veneeseen, mutta sieltä niitä ei muun miehistön avulla suoritetuista huolellisista etsinnöistä huolimatta kuitenkaan löytynyt. Onneksi ystävälliseltä litipurukalta löytyi korvaavat kelluntavälineet ja turnipsigasti sai itse puheenjohtajan varaliivit lainaksi.

Sunnuntaiksi oli luvattu kohtalaista 6-7m/s tuulta, mutta pian vesille päästyämme selvisi, että tuulta saataisiin jopa luvattua enemmän. Tämä sopi meille ja innoissamme saavuimme ensimmäisen startin maaliin kolmansina. Tuuli oli lauantain tapaan jälleen erittäin puuskaista ja shiftailevaa. Jopa 45 asteen suunnanvaihtelut ja perustuuleen verrattuna yli tuplavahvuudella iskeneet puuskat tekivät purjehduksesta todella haastavaa. Kovan kelin venevauhtimme niin kryssillä kuin avotuulillakin vaikuttaa oikein hyvältä, jostain meidän täytyy vielä oppia kaivamaan vastaava vaihde kevyemmillekin keleille. Tulemme siis jatkamaan tiivistä harjoittelua.

Lähestyttäessä toisen startin ylämerkkiä alkoi meno lauantailta tuttuun tapaan vastustaa. Ensin veneitä pyrki ohi joka suunnasta ja lopulta spinnua nostaessa söhläsimme kankaan kiilaantumaan alavantin ja maston väliin. Juuri samalla hetkellä iskenyt puuska täytti purjeen iloisesti ja pallokkaan yläosaan syntyi metrin mittainen aika ikävän näköinen palkeenkieli. Ei muuta kuin spinnu alas ja suosiolla rantaan vaihtamaan varapurje tilalle. Tästä startista tuli siis DNF. Samassa lähdössä sattui muitakin välinerikkoja ja yksi nurinmeno, joten emme olleet ongelmiemme kanssa aivan yksin.

Kilpailun viimeiseen lähtöön ukkelit sitten saapuivat vastoinkäymisestä sisuuntuneina. Pakollisen varikkopysähdyksen jälkeen radalle ehdittiin juuri sopivasti. Saimme kohtuullisen hyvän lähdön keskeltä linjaa melko vapaissa tuulissa ja riittävällä alkuvauhdilla. Kovat puuskat näyttivät tuottavan vastustajille enemmän harmia kuin meille ja kun tällä kertaa shiftien lukeminenkin onnistui mukavasti, kiersimme yläpoijun ensimmäisinä. Vaikka varaspinnu onkin melkoinen rimpula varsinaisen kisapurjeen rinnalla, tuntui se silti kuljettavan Turnipsia riittävän rivakasti.  Viimeisestä startista tuli lopulta lähtövoitto suhteellisen vaivattomalla purjehduksella. Rannassa keskusteltaessa Kankaan Riitta ehdotti, että hän voisi toimittaa repeytyneen purjeemme WB:lle Lauttasaareen korjattavaksi. Tartuimme kiitollisuudella tarjoukseen. Näin reilussa porukassa on kiva purjehtia.

Jesse ja Ville chillailevat kisojen jälkiminigeissa Lahden aurinkoisella rantabulevardilla

Kotimatka sujui tuttuun tapaan jälkipelejä pelatessa ja jossittelua harrastettaessa. Neljäs sija ei ollut aivan sitä, mitä lähdimme tavoittelemaan, mutta riittävän lähellä kuitenkin. Ison regatan järjestelyt ja tulospalvelu tuntuivat pelaavan varsin mallikkaasti ja päivän purjehdusten päälle nautittu lounas oli hienosti toteutettu. Myös slipi oli erinomainen. Pientä purnausta ukkeleiden mielissä aiheutti taas aikaiset starttiajat sekä molempina kisapäivinä lähtöään odottelevien H-veneiden kova hinku linjalle ennen aikojaan.  Kyllä järvellä olisi varmasti löytynyt vettä odotella hieman loitommallakin. Kisojen päätteeksi  löysimme tien poskesta joltain toiselta pudonneet pelastusliivit. Valitettavasti nämä eivät vain olleet ne meidän etsimämme, joten toimitimme löytötavaran kilpailutoimistoon.

Pientä ilonaihetta tiimille antaa myös se, että viikonlopun aikana on tämän blogimme kokonaisklikkausten määrä siirtynyt taas uudelle tuhatluvulle.

Lightning-luokan Ranking-tilanne kahden osakilpailun jälkeen.

Hyvin kulki...

...mutta väärään suuntaan.

Reissu alkoi aamuvarhaisella kuuden jälkeen, kun Kilu nouti Karhulasta kyytiin Villen ja Jessen. Tästä suunnattiin Kouvolan kautta Iittiin, jonne Kirjavaisen Aki oli Turnipsin Tuusulasta ystävällisesti kuljettanut, kun oli selvinnyt ettei yhteistä harjoitusaikaa viikolla millään saada järjestymään. Niin kiire oli ukkeleilla viiden päivän eron jälkeen venettä tapaamaan, että valvontakamerakaan ei vauhtia hidastanut. Matkavauhti oli mittarin mukaan sopivat 106km/h, kun kamera ikuisti iloisesti matkaavat miehet. Rajoitus olikin kahdeksan kymppiä. Kun nopeudesta vähennetään mittarivirhe ja tekninen vähennys, on toiveissa, että valokuvasta selvitään spinnupuomin hinnalla.

Sen verran oli ajoneuvoyhdistelmällä menohaluja, että vielä Lahdessakin piti peräkärry sitoa puuhun

Vesijärven tuulet olivat yllättävän vaihtelevia sekä suunnaltaan, että voimakkuudeltaan. Tähän oli merten miesten hieman vaikea orientoitua. Aluksen pään startit olivat meille tällä kertaa hankalia, mutta vapaisiin pääseminen ja esimmäinen kryssi onnistuivat sentään hyvin, samoin avotuulet. Ongelmaksi muodoistuivat toiset pitkät kryssit, joiden aikana sijoitus tahtoi aina pari sijaa pudota. Samoin tiukat maalilinjakamppailut eivät tällä kertaa kääntyneet millään Turnipsin eduksi. Tunnettuahan on, että hyvillä purjehtijoilla käy aina tuuri, meillä se tuntui vain olevan tällä kertaa huonoa.

Jo aamulla jouduimme hieman etsiskelemään kisapaikka. Hotellin parkkiin maan alle ajaettaessa suuntavaisto meni navigaattorin signaalin katketessa hetkeksi sekaisin. Sisään lopulta kuitenkin löydettiin. Huono tuuri jatkui saunareissulla, kun styyra ja paara menivät taas kerran sekaisin ja hissin sijasta päädyimme käytävän päähän. Tästä on huomenna vain yksi suunta. Ylöspäin.

Onni täällä vaihtelee…

... ja jokainen chanssi on  mahdollisuus, Tuusulanjärvi kun tunnetaan oikukkaista tuuliolosuhteistaan. Sunnuntaina tästä saatiin tuta aivan yllin kyllin. Aivan odotetun kaltaista superviikonloppua ei kohdalle sattunut. KTP:n oli tyytyminen koripallon SM-hopeaan, Krista ei menestynyt euroviisuissa ja Suomi päätyi taistelemaan kullan sijasta jääkiekon MM-pronssista häviten sen niukasti USA:lle rangaistuslaukauskilpailussa. Loogisena jatkumona kaikelle tälle Turnipsinkin oli päätyminen neljännelle sijalle TP:n isännöimissä Lightningien lyhytrata luokkamestaruuskilpailuissa. Toki tätä voidaan pitää veneluokassa toista kilpailuaan purjehtivilta noviiseilta aivan kunniakkaana tuloksena. Toisaalta, mikäli jotain haluaa saavuttaa, on rima uskallettava asettaa riittävän ylös. Sijoitus itsessään on kohtuullinen, mutta totuuden nimessä olisimme voineet purjehtia hieman skarpimminkin.

Tilanteita tuli lyhyellä radalla eteen paljon ja viikonlopun aikana hyvää harjoitusta saatiin roppakaupalla. Lähtöjä purjehdittiin yksitoista, joten starttejakin tuli siis treenattua aivan riittävästi. Ne sujuivatkin Turnipsilta pääsääntöisesti varsin hyvin, tosin yksi kakkossija vaihtui OCS:ään hiuksenhienon varaslähdön takia. Näin toki tarkasti purjehditussa regatassa tuleekin olla, hyvä startti vaatii aina jonkin asteista riskin ottoa. Myös avotuulivauhti osoittautui mainioksi.  Manöövereissäkään emme tunnusta antaneemme muille tasoitusta. Toisaalta taas kevyen tuulen trimmi ja venevauhti vaatii vielä opettelua, samoin asennoituminen vaikeisiin olosuhteisiin. Myös startin jälkeisiin sekunteihin täytyy selvästi panostaa nykyistä enemmän. Niin ikään hieman pölyttymään päässyttä sääntökirjaa lienee syytä raotella useammin, jotta ratkaisu nopeasti eteen tuleviin tilanteisiin löytyy heti selkäytimestä. Nyt kohdalle sattui melko tarkkaan kyseisen esimerkin kaltainen tilanne, jonka tulkinta pääsi kieltämättä hieman yllättämään. Eri asia on, annettiinko ragointiaikaa riittävästi, kun aikeensa viime tinkaan ilmoittanut vene alkoi välittömästi fellata kohti Turnipsin kylkeä. Me olimme ilman muuta otaksuneet tämän heittävän vendan vaistääkseen styyran alusta. Käsi sydämelle, keneltä homma olisi sujunut paremmin kuin tässä esimerkissä asian ensimmäiseksi käsitelleltä protestilautakunnalta. Oppia ikä kaikki! Turnipsi oli siis vihreän veneen asemassa.

Huvittava episodi kotimatkalla sattui, kun tukevasti valtaenemmistöä edustavat turnipsigastitgastit Ville ja Jesse astelivat ulos huoltamon ravintolasta hillityn tyylikkäissä tiimipaidoissaan. Ohi kulkevan pariskunnan keskinäisestä juttelusta sai sen verran selvää, että oli ilmeistä heidän vähintäänkin arvuutelleen ukkeleiden sukupuoli-identiteettiä.

Vaikeuksien kautta voittoon

Kyseessä on tosin vain viimeisen lähdön voitto, mutta hyvä näinkin. Lyhytratamestaruuksissa purjehdittiin lauantaina kuusi starttia. Turnipsi avasi regatan mukavasti kolmannella sijalla, mutta tämän jälkeen meno alkoi tökkiä. Manööverit sujuivat hyvin eikä venevauhdissakaan ollut valittamista, mutta aina tuntui jokin vastustavan. Milloin meni shiftit pieleen, milloin otettiin startti turhan varman päälle. Joskus tuntui, että varovainen keskiradan purjehdus ei millään riittänyt, vaan molemmista laidoista keulittiin ohi. Kerran meni meni spinnu klassisesti rintsikoille ja yksi alamerkin kierto sössittiin aivan itse.

Kun radan kokonaispituus on sellainen, että kierros kestää kymmenen- ja koko startti kaksikymmentä minuuttia, ei virheisiin ole varaa. Jokainen töppäys maksaa pari sijaa ja takaisin kiriminen muutaman minuutin kryssipätkällä on todella haastavaa. Edellä mainittu alamerkkihässäkkä syntyi, kun olimme ottaneet avotuulella isomman klungan kiinni. Petasimme itsellemme sisäpuolen paikan lähimpään kilpailijaan nähden, mutta jouduimme tilanteeseeseen, jossa meillä ei ollut merkkitilaa edellä meneviin kolmeen veneeseen nähden, mutta ei myöskään mahdollisuutta väistämiseen ulkokautta. Fiksu purjehtija, olisi heittänyt rundin paikallaan ja syöksynyt muiden perään, mutta Turnipsipa yritti mahdottomia. Seurauksena oli sakkokierros ja paljon suurempi takamatka. Tällä kertaa kiriminen kuitenkin onnistui ja tulimme maaliin viidentenä, vaikka välillä näytti jo tosi pahalta.

Päivän sarja oli 3,4,5,6,5,1, millä irtosi puolivälissä regattaa neljäs sija. Matkaa kolmanteen sijaan on vain yksi vaivainen piste. Sen verran purjehdukset kuitenkin menivät ristiin, että viides vene on puolestaan meistä pisteen päässä. Elämme siis jännittäviä aikoja. Tästä asetelmasta on hyvä jatkaa sunnuntaina.

Luvassa Superviikonloppu

Perjantaina koivu puhkeaa täyteen lehteen Kotkassa ja KTP taistelee koripalloherruudesta Loimaan Bisonsia vastaan viimeisessa finaaliottelussa...

Lauantaina Suomi pelaa loppuottelupaikasta Ruotsia vastaan MM-lätkässä ja Krista Siegfrids edustaa maatamme Euroviisuissa...

Lauantaina ja sunnuntaina Turnipsi mittelee Lightning-luokan lyhytratamestaruuksissa Tuusulanjärvellä...

Stay Tuned!

Kaksoiselämää

Neljä päivää on kulunut veneen alla, kun Kilu on yrittänyt saada Emiliaa vesillelaskukuntoon. Toisin kahtena niistä on myös purjehdittu Turnipsia. Kuten tarkkaavainen lukija tämän blogin alusta muistaa, Turnipsi on vain eräs outo käänne ukkeleiden purjehdushistoriassa, tällä hetkellä tosin varsin merkittävä sellainen. Viime kesän SE juttu oli ORCi MM. Koko Turnipsiprojekti aloitettiin itse asiassa juuri noiden kisojen alla. Kun olimme koko kesän harjoitelleet 40-jalkaisen Nellan kannella, alkoi pienempi vene tuntua taas houkuttelevalta. Veneitähän löytyy joka ukkelilta, mutta ratakisoja niille ei juurikaan järjestetä.  Liti kustannustehokkaana ja meille kolmelle sopivana yksityyppiluokkana valikoitui seuraavaksi opiskelun kohteeksi. Kevytvenekisojen ohessa aiomme toki jatkaa myös muita purjehdustouhujamme, kunhan aikaa niille vain löytyy. Villellähän on kimppaomistuksessa Avance 245, Jessen Vital 26 on pian purjehduskunnossa ja Kilun Maxi Racer Emilia jatkaa seikkailujaan Suomenlahdella, kunhan kevätkunnostus ensin on suoritettu.

Ai kun se kiiltää.... Kahden veneen loukku tietää kiireistä kevättä

On the Rocks meni Turnipsilta varsin mukavasti. Mukava oli myös nähdä rannalla useampiakin vanhoja tuttuja, joita ihan muutamaan vuoteen ei ole tavannut. Tässäkin mielessä kevytvenepurjehdus on osoittautunut varsin antoisaksi. Oheisessa vuonna 1974 Kallaveden regatan yhteydessä otetussa valokuvassa kaksi lupaavaa optinuorta tutkii sen ajan uusinta hottia, alumiinirikiä. Herroilla on sama etunimi ja he ottivat mainitussa kilpailussa kaksoisvoiton. Kummankin voi tavata kuluvana kesänä Lightningin pinnassa.  Arvauksia henkilöistä saa vapaasti esittää kommenttipalstalla.

Viikon kuvavisa

Sitten itse asiaan: Turnipsin sunnuntai-iltapäivän treenit sujuivat suorastaan pelottavan hyvin. Tuuli oli lounaasta 4 – 5 m/s, treenasimme spinnumanööverejä, jiippejä, vendoja ja alamerkin kiertoa lyhyellä radalla kahden viitan välissä. Nyt, kun kyseessä ei ollut kisatilanne, kaikki sujui paremmin kuin kenties koskaan aikaisemmin. Turha sähläys loisti poissaolollaan ja homma toimi vaivattomasti ja hyvin synkassa. Toistoja tuli runsaasti ja lopuksi oli aikaa tutkiskella myös kakkospurjekerran trimmejä. Nyt aloimme päästä niistäkin jyvälle ja uudempi iso alkoi vaikuttaa ainakin näissä olosuhteissa varsin mainiolta. Myös Litti oli samaan aikaan merellä. Äitienpäivä oli kuitenkin sotkenut meidän aikataulumme niin, ettei yhteistreeniin tällä kerta päästy. Litti oli jo palaamasa rantaan meidän vasta aloitellessa urakkaamme Trackeri temppuili sen verran, että vain osa harjoituksesta tallentui sen muistiin valtaosan kadottua bittiavaruuteen. Olkoon kuva tässä kuitenkin todisteena vesillä käynnistämme. Seuraava koitos on lyhytratakisat Tuusulassa 18.-19.5.

Valtaosa harjoituksestamme suoritettiin stealth modessa 

Hankala harjoitus

???

Rockseista pari päivää toivuttuamme oli aika päästää Turnipsi Itämeren aalloille runsaan viiden kuukauden tauon jälkeen. Aamuisen sateen jälkeen ilma kirkastui puolilta päivin ja vene työnnettiin vesille. Ajatuksena oli testata toista purjesettiämme ja käydä läpi vaihtelevasti Tuusulassa sujuneita vendoja. Jo ennen aallonmurtajaa iso tuli alas fallin sakkelin pettäessä. Ilmeisesti se oli unohtunut sulkea kunnolla. Ei muuta kuin käännös takaisin, vene nurin lähimmän laiturin kupeella ja falli takaisin alas. Vedet pois jollasta ja uudestaan menoksi.

Aluksi tuuli tuntui mainiolta ja kävimme Kuusisessa elvistelemässä telakalla veneitään kunnosteleville purjehtijoille. Paluumatkalla, juuri kun treenin piti todella alkaa, tuuli katosi. Jäljelle jäi vain lätsyttävä aallokko. Ajoittain tuulta hetkeksi jostain aina pussahti, mutta tuota pikaa se pian taas tyyntyi. Shiftit olivat merelle käsittämättömän suuria, pahimmillaan liki 90 astetta. Treeni ei siis ollut kovinkaan tehokasta. Vendat kuitenkin onnistuivat nyt varsin mallikkaasti.

Uudemman isopurjeen kanssa emme vielä päässeet oikein sinuiksi, se vaatinee hieman erilaisen perustrimmin, kuin aiemmin käyttämämme purje. Fokan kanssa oli helpompaa, mutta senkin jaluspistettä jouduimme siirtämään eteenpäin totutusta. Vanha spinnu tuntui varsin virttyneeltä ja hankalalta pinkin kisapurjeen jälkeen.  Turnipsissahan on yhteensä kaksi isoa, kolme fokkaa ja kolme spinnua, joista pitäisi löytää luottosetti kisoja varten. Muita purjeita aiomme sitten käyttää lähinnä treenatessa. Spinnujen suhteen asia on selvä, mutta ison ja fokan kanssa vaaditaan vielä lisää kokeiluja. Uutta spinnua lukuun ottamatta purjeet ovat käytettyinä hankittuja. Tuusulassa ajoimme Antero Punttilan Snow Whiten vanhalla setillä ja joulun alla ostimme Riitta Kankaalta toisen käytetyn sarjan Nortteja. Kummatkaan purjekerrat eivät ole enää aivan uusia, mutta ne toimivat melko vähän käytettyinä ikäisekseen hyvin.

Rantaan palattuamme selvisi, että Jessen auton avaimet olivat ilmeisesti päätyneet meren pohjaan. Kilu oli nähnyt ne viimeksi keulakannella, mistä ne ovat pudonneet viimeistään venettä laiturin kupeella kaadettaessa fallin korjausta varten. Hieman sekalaisin fiiliksin pakkasimme purjeet ja ryhdyimme käytännön järjestelyihin tavaroiden saamiseksi ulos lukitusta autosta. Harjoitukset jatkuvat viikonloppuna.

Turnipsiukkelit Tuusulanmerellä

Rannikkokaupungin kasvatteina meri on kaikille meille niin keskeinen elementti, että itse kukin puhui siitä tarkoittaessaan järveä. Niinpä päätimmekin lopulta helpottaa keskinäistä kommunikointiamme käyttämällä otsikon mukaista, meille kotoisampaa ilmaisua tarkoittaessamme Tuusulanjärveä. Turnipsin ensimmäinen kisaviikonloppu on nyt siis takana, se tuotti kunniakkaan kolmannen sijan.  Parempaan ei totuuden nimessä olisi oikein ollut mahdollisuuksia, mutta sunnuntain ensimmäisestä startista ottamamme lähtövoitto piristi mieltä kummasti. Itse startti ei ollut kovin kehuttava, mutta keskireittiä kryssien ja virheitä vältellen poimimme veneen kerrallaan päätyen maaliin laivueen ensimmäisinä. Venevauhtikin tuntui olevan varsinkin kryssillä kohdallaan.

Päivän toiselle startille puolestaan kasautui ongelmia yllin kyllin. Homma sai alkunsa uuden spinnupuomin avausnarun irrottua purjeen päästä heti spinaakkeria nostettaessa. Avotuuliajo kärsi tästä pahasti ja jouduimme muuttamaan suunnitelmiamme lenssin suhteen, jotta spinnupuomi saatiin korjattua. Keskittyminen pääsi tässä hieman herpaantumaan ja pari venettä pujahti tuulen puolelta ohitsemme. Alamerkille sattui kolmen veneen klunga ja tarvittavan tilan määrästä ilmeni tyypillistä erimielisyyttä, joka puolestaan johti normaalin merkkitilanteen tavoin hieman kovaäänisempään keskusteluun. Tilaa merkin kiertoon annoimme täysin riittävästi ja se sujuikin kaikilta veneiltä ongelmitta. Ikävähkö sivumaku tilanteesta jäi, kun tilaa meiltä vaatinut venekunta jätti syntyneestä sanailusta johtuen täysin yllättävän protestin. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että olimme aiemmissa starteissa saaneet osaksemme vähätteleviä kommentteja juuri saman venekunnan taholta, emme ehkä kuitenkaan aivan yhtä suurin kirjaimin.  Protestilautakunta osoitti mielestäni kypsyyttä ratkaisemalla tilanteen antamalla Turnipsille hylkäämisen sijasta varoituksen säännön 69 rikkomisesta. Ehkäpä tämä episodi opetti jotain kummallekin osapuolelle. Kun muutakin sählinkiä kyseisessä startissa esiintyi, ei sijoituskaan ollut viidettä sijaa parempi.

Viimeisessä startissa otimme mainion lähdön, mutta tuuli nousi ensimmäisen kryssin aikana niin kovaksi, että veneitä alkoi ympärillä kaatua. Moni keskeytti ja suunnisti kohti rantaa. Toisen kryssin aikana tuuli oli jo niin kova ja puuskainen, että Turnipsinkin mastonhuippu kastettiin Tuusulanjärveen. Ukkeleiden kipitettyä nopeasti kölille turtleksi meno saatiin kuitenkin estettyä ja virkistävän kastautumisen jälkeen matkaa päästiin jatkamaan muutama sata litraa vettä veneessä. Purjehdus tästä toki kärsi, mutta hieman varmistelemalla maaliin kuitenkin päästiin lopulta nilkuttamaan. Lähes kaikkien muiden venekuntien jättäessä kilpailun kesken, oli sijoituksemme tässä päätösstartissa toinen.

Kolmanteen sijaan ensimmäisissä ranking-kisoissamme sarjalla 3,4,3,1,5,2 täytyy tällä harjoituksella ja näissä olosuhteissa olla tyytyväinen. Lähtövoiton ansiosta Ville pääsi Lightning-luokan perinteiden mukaisesti palkintojenjaon jälkeen kastautumaan jo toistamiseen Tuusulanjärven raikkaaseen veteen. Jesse ja Kiluhan ovat kyseisen rituaalin suorittaneet jo edellisenä syksynä Samppa Salmisen gasteina.

Ukkeleita hymyilyttää

 Kilpailun tulokset

Kuvia kisasta: Mikko Rantala
                       Sinikka Järvinen
                      

Tähän mennessä on tätä blogia seurattu jo yli 4000 klikkauksen verran:)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Aamun kylmän ja plägän jälkeen päiväksi kehkeytyi oikein mainio purjehduskeli. Vastoin ennakko-odotuksiamme veneen rikaaminen sujui ilman suurempia härdellejä ja Meriniemissä valmiiksi mitoitetut säätököydet toimivat kuten oli tarkoitettukin. Ennen kisaa ehdimme kuin ehdimmekin treenata muutaman vendan ja jiipin. Yllätykseksemme nekin sujuivat kohtalaisesti, aivan turhaan emme siis syksyllä venettä ulkoiluttaneet.

Hankaluudet alkoivat vasta itse kisassa, nyt oli ukkeleilla enemmin intoa kuin taitoa. Itse startit kahdeksan veneen fleetissä sujuivat varsin hyvin ja venevauhtikin tuntui aivan kohtuulliselta mutta manöövereissä oli kohtalaista kohelluksen makua. Varsinkin vendoista onnistui vajaa puolet. Päivän toisen startin lenssillä alkoi tapahtua, kun ensimmäisellä kierroksella spinnu nousi aavistuksen turhan aikaisin ja vene pääsi braochaamaan täyttyen puolilleen vedellä. Lopun lenssin ajelimme lievästä lisäpainosta kärsien ja vettä laidan yli äyskäröiden.

Seuraavalla kierroksella sorruimme toiseen virheeseen yrittämällä ajaa turhan alas puuskaisessa tuulessa. Seurauksena oli näyttävä kiinalainen, mutta vesilasti oli onneksi edellistä kierrosta pienempi. Näiden mähellysten takia seuraavalla kryssillä oli taas muutama vene lisää ohitettavana. Starttisijoituksilla 3, 4, 3 irtosi päivän päätteeksi yhteistulosten kolmas tila, joka vastaa suurin piirtein asettamaamme tavoitetta. Opeteltavaa vielä toki on, mutta kyllä tässä silti pää pystyssä kehtaa rannalla kulkea. Täytyy vain uskoa että vauhti korjaa virheet ja kehitystä tapahtuu aina kun horjuu. Päivän viimeinen lähtö sujui jo maltillisemmin ja päivästä jäi varsin hyvä fiilis. Vaikka kunnia ehkä menikin, maine sentään kasvoi.

Kylmiltään kisoihin

Kävi, kuten hieman pelkäsimmekin, kausi 2013 alkaa suoran kisastartilla neljäs toukokuuta. Mitäs sitä turhia harjoittelemaan! Kylmä kevät viivytti veneen kunnostusta niin, että vesille emme ajoissa ehtineet. Vappuna saimme maston pystytettyä ja seuravana päivänä jo purjeetkin ylös, tosin vain rannassa. Remonttihommia varten veneestä oli riisuttu miltei kaikki ruuvimeisselillä irti lähtevä. Helojen uudelleenkiinnitys ja köysien pujottelu veivät oman aikansa eikä kelikään oikein purjehdusta suosinut.

Vappu vierähti viranomaisten seurassa ja simat kannella.

Vaikka ilma auringossa rannalla olikin lopulta lähes siedettävä, ei yli kymmenen metrin tuuli jääpaloja talven jäljiltä vilisevälle merelle houkutellut. Nyt on paljon kylmempi purjehtia kuin viime marraskuussa. Vene on vihdoinkin jos ei nyt täysin valmis, niin purjehduskunnossa kuitenkin. Toivottavasti kerkeämme ennen ensimmäistä lähtöä treenata edes pari vendaa ja jiippiä kilpailupaikalla.