Aamun kylmän ja plägän jälkeen päiväksi kehkeytyi oikein mainio purjehduskeli. Vastoin ennakko-odotuksiamme veneen rikaaminen sujui ilman suurempia härdellejä ja Meriniemissä valmiiksi mitoitetut säätököydet toimivat kuten oli tarkoitettukin. Ennen kisaa ehdimme kuin ehdimmekin treenata muutaman vendan ja jiipin. Yllätykseksemme nekin sujuivat kohtalaisesti, aivan turhaan emme siis syksyllä venettä ulkoiluttaneet.
Hankaluudet alkoivat vasta itse kisassa, nyt oli ukkeleilla enemmin intoa kuin taitoa. Itse startit kahdeksan veneen fleetissä sujuivat varsin hyvin ja venevauhtikin tuntui aivan kohtuulliselta mutta manöövereissä oli kohtalaista kohelluksen makua. Varsinkin vendoista onnistui vajaa puolet. Päivän toisen startin lenssillä alkoi tapahtua, kun ensimmäisellä kierroksella spinnu nousi aavistuksen turhan aikaisin ja vene pääsi braochaamaan täyttyen puolilleen vedellä. Lopun lenssin ajelimme lievästä lisäpainosta kärsien ja vettä laidan yli äyskäröiden.
Seuraavalla kierroksella sorruimme toiseen virheeseen yrittämällä ajaa turhan alas puuskaisessa tuulessa. Seurauksena oli näyttävä kiinalainen, mutta vesilasti oli onneksi edellistä kierrosta pienempi. Näiden mähellysten takia seuraavalla kryssillä oli taas muutama vene lisää ohitettavana. Starttisijoituksilla 3, 4, 3 irtosi päivän päätteeksi yhteistulosten kolmas tila, joka vastaa suurin piirtein asettamaamme tavoitetta. Opeteltavaa vielä toki on, mutta kyllä tässä silti pää pystyssä kehtaa rannalla kulkea. Täytyy vain uskoa että vauhti korjaa virheet ja kehitystä tapahtuu aina kun horjuu. Päivän viimeinen lähtö sujui jo maltillisemmin ja päivästä jäi varsin hyvä fiilis. Vaikka kunnia ehkä menikin, maine sentään kasvoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti