Hyvin kulki...

...mutta väärään suuntaan.

Reissu alkoi aamuvarhaisella kuuden jälkeen, kun Kilu nouti Karhulasta kyytiin Villen ja Jessen. Tästä suunnattiin Kouvolan kautta Iittiin, jonne Kirjavaisen Aki oli Turnipsin Tuusulasta ystävällisesti kuljettanut, kun oli selvinnyt ettei yhteistä harjoitusaikaa viikolla millään saada järjestymään. Niin kiire oli ukkeleilla viiden päivän eron jälkeen venettä tapaamaan, että valvontakamerakaan ei vauhtia hidastanut. Matkavauhti oli mittarin mukaan sopivat 106km/h, kun kamera ikuisti iloisesti matkaavat miehet. Rajoitus olikin kahdeksan kymppiä. Kun nopeudesta vähennetään mittarivirhe ja tekninen vähennys, on toiveissa, että valokuvasta selvitään spinnupuomin hinnalla.

Sen verran oli ajoneuvoyhdistelmällä menohaluja, että vielä Lahdessakin piti peräkärry sitoa puuhun

Vesijärven tuulet olivat yllättävän vaihtelevia sekä suunnaltaan, että voimakkuudeltaan. Tähän oli merten miesten hieman vaikea orientoitua. Aluksen pään startit olivat meille tällä kertaa hankalia, mutta vapaisiin pääseminen ja esimmäinen kryssi onnistuivat sentään hyvin, samoin avotuulet. Ongelmaksi muodoistuivat toiset pitkät kryssit, joiden aikana sijoitus tahtoi aina pari sijaa pudota. Samoin tiukat maalilinjakamppailut eivät tällä kertaa kääntyneet millään Turnipsin eduksi. Tunnettuahan on, että hyvillä purjehtijoilla käy aina tuuri, meillä se tuntui vain olevan tällä kertaa huonoa.

Jo aamulla jouduimme hieman etsiskelemään kisapaikka. Hotellin parkkiin maan alle ajaettaessa suuntavaisto meni navigaattorin signaalin katketessa hetkeksi sekaisin. Sisään lopulta kuitenkin löydettiin. Huono tuuri jatkui saunareissulla, kun styyra ja paara menivät taas kerran sekaisin ja hissin sijasta päädyimme käytävän päähän. Tästä on huomenna vain yksi suunta. Ylöspäin.