keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Purjeet pesussa

Jos ei purjehtimaan lähdetty, niin purjehtimatta jäi.* Jesse on muuten ihan hyvä gasti, mutta nyt hän tuntui pelkäävän vettä. Kastuttuaan töissä päivän mittaan kahdesti, ei kolmas kerta tuntunut enää oikein houkuttelevalta. Olimme etukäteen sopineet kaatumisharjoittelusta, mutta sekä ilma että vesi olivat nyt oleellisesti kylmennet. Lisäksi meri oli lähes tyyni ja tumma pilvi vyöryi päälle luoteesta. Pienellä houkuttelulla ukkeli saatiin kuitenkin mukaan ja trio oli jälleen koossa.  Keulaosaston tyytyessä shortseihin, kurkkukipua valitellut Kilu kaivoi naftaliinista märkäpuvun mallia -76 . Ylimääräinen tavara tyhjennettiin rantaan ja Turnipsi seilattiin olemattomassa tuulessa ja tihkusateessa allonmurtajan ulkopuolelle paikkaan, jossa merikartan mukaan oli valkoista vettä.

Ensimmäisellä kerralla koko miehistön piti siirtyä suojan puolelle, jotta jolla saatiin keikahtamaan nurin. Veneen annettiin kääntyä suosiolla turtleksi ennen nostotöihin ryhtymistä. Lightning ui kaatuneena niin syvällä, että sen pohjan päälle on varsin helppo kiivetä vedestäkin, mikäli nurin mentäessä ei ehdi kierähtää laidan yli. Paras paikka pohjalle kapuamiseen tuntui olevan peräkulma, jolloin evästä oli hyvä ottaa tukea ja reuna on matalin. Kun kaikki olivat päässeet kyytiin, otimme tukevan otteen kölistä ja kampesimme varpaat reunalla venettä pystyyn. Pienen alkuvastustelun jälkeen vene tuntui nousevan yllättävän nöyrästi. Kolmas ukko auttoi pohjan päällä seisten painamalla köliä jalalla, kunhan liike oli ensin saatu alkuun. Olimme saada veneen syliimme yrittäessä kaikki samanaikaisesti kierähtää nousevaan veneeseen. Pohjalle jäi varsin reilusti vettä, mikä kuitenkin olemattomassa aallokossa oli helppo tyhjentää ämpärillä ja isolla äyskärillä. Allokossa homma on varmasti matalan laidan takia huomattavasti haastavampaa.

Toisella kertaa homma sujui edellistä jouhevammin. Nyt vene nousi vieläkin nopeammin ja Kilu jäi suosiolla odottamaan, että miehistö on veneessä ennen kuin itse tuli perän kautta kyytiin. Näin juuri nostetun veneen uudelleen kaatumisen riski saatiin pienemmäksi.  Kolmannella kertaa emme Turnipsia enää turtleksi asti päästäneet, vaan oikaisimme sen jo kylkiasennosta. Saman verran vettä veneeseen toki nytkin jäi, mutta oikaisu kävi toki helpommin ja nopeammin. Kilpailussa veneen nostamista suuremmaksi ongelmaksi muodostuukin varmasti sen tyhjentäminen. Spinnua emme tällä kertaa pitäneet mukana, mutta päättelimme, että se on varmasti helpointa pakata kyytiin veneen kelluessa kyljellään, jolloin se ei ole vaarassa rikkoutua eikä kaataa venettä uudestaan. 

Takaisin rantaan päästyämme totesimme veneen normaalia painavammaksi ja luukkujen sekä tyhjennyspropun avaamisen jälkeen selvisikin, että välipohjaan oli päässyt pari- kolmekymmentä litraa merivettä. Tämä onkin hyvä tiedostaa ja huolehtia kuivauksesta viimeistään lähtöjen välillä. Myös irtotavarat on oltava kiinni, mikäli niitä ei suosiolla aio luovuttaa Ahdille.


*Vanha Kymiläinen sananlasku, joka kantamuodossaan kuuluu:
 ”Jos ei lentämään ryhdytty, niin lentämättä jäi.”

1 kommentti: