Ukkelit ovat oppivaista väkeä. Viime vuoden lumilapiohommista viisastuneina otimme järjen käyttöön ja tunnustimme kesän alkavan olla pikkuhiljaa jo ehtoopuolella. Aamuisen nastarenkaanvaihto-operaation jälkeen Kilu ja Jesse suuntasivat rantaan Turnipsinnostoon. Ville jäi nukkumaan vauvauinnin ja yöllisen työvuoron väsymystä kotipunkkaan.
 |
| Hieman alkoi jo kuuraa kerääntyä, mutta lumilapiolta vältyttiin tämän vuoden Turnipsinnostossa. |
Eino-myrsky oli mennyt menojaan ja ranta oli tyyni muttei suinkaan autio, vaikka näin marraskuun loppupuolella olisi voinut olettaa. Viklansa jo aiemmin lämpimään hakenut Taipaleen Pekka oli juuri tulossa purjehtimasta syksyllä valmistuneella monitoimijollallan. Ilma oli puoli astetta pakkasen puolella eikä merelläkään kuulemma erityisen lämintä ollut. Mieltä hieman kirveli, kun laskimme maston ja pakkasimme tavarat maakuljetusta varten trailerin kyytiin. Ehkä juuri siksi suoriuduimmekin operaatiosta ennätysnopeasti.
Ajoimme karavaanin
Veleiron pihaan, jossa suoritimme veneelle lämpimän vesipesun. Samalla puhdistuivat kätevästit myös ukkeleiden autot. Ajoitus oli sikäli sopiva, että veneen pesu sujui vielä vaivatta, mutta traileri sai ohuen jääpinnoitteen. Välineitä pois korjatessamme huomasimme olleemme niin tehokkaita, että Jessen housut olivat kirjaimellisesti sulaneet jalkaan. Hieman kaihoisin mielin hyvästelimme kilpurimme avoimelle asfalttipihalle odottamaan arjen koittamista ja hallien ovien avautumista. Ensi kevään työlista on onneksi paljon edellistä lyhyempi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti