lauantai 29. syyskuuta 2012

Syksy saa


Syyskuu lähenee loppuaan ja ilmat alkavat pikkuhiljaa muuttua karummiksi. Emilian ylösnoston jälkeen syksyn purjehduskelit on tarkoitus hyödyntää treenamalla litipurjehdusta ensi kesää varten. Lauantaina 29.9. oli komean kuulas syyssää. Seuraksemme rata-alueelle treenaamaan lähti myös Litti miehistönään Pekka, Timo ja Ulla. Heillä oli mukanaan pari poijua, joista tehtyä lyhyehköä rataa ajelimme useammankin kierroksen.


Tarkoituksenamme oli teenata pehmeämpää liikehdintää ja spinnumanöövereja, tuulta oli hieman niukasti, ehkä noin 4 m/s. Lyhyellä radalla tahtoi spinnun kanssa tulla välillä kiire, joten sulavuuskin välillä unohtui. Kryssillä kokeilimme rullavendoja, jotka saimmekin varsin hyvin toimimaan. Vene näyttää tarvitsevan selvän alkukiihdytyksen aina vendojen jälkeen, joten kovin ylös ei heti kannata yrittää.


Lightningin ahvenselätön isopurje suorine takaliikkeineen on tottumattomalle silmälle melko oudon näköinen ja  veneen masto tuntuu olevan varsin herkkä trimmille. Rikitrimmissä meillä onkin vielä runsaasti opeteltavaa.  Kestänee aikansa, ennen kuin silmä tottuu litin kapeaan kolmioon ja alkaa automaattisesti erottaa oikean purjeen muodon. Nyt takastaagin kireyden, levangin korkeuden sekä tvistin pyhää kolminaisuutta täytyy vielä  arpoa. Toinen opeteltava asia on etustaagin kireyden suhde fokan falliin ja kankaaseen. Suorasaalinkisessa lightningissä on osatakilasta huolimatta hekin kireydellä merkittävä vaikutus maston taipuman lisäksi myös etustaagin notkoon. Tämäkin asia meidän täytyy siis opetella uudestaan.











Nyt sparrausta suorittavasta Littistä kommentoitiinkin meidän ajavan varsin reilulla tvistillä, vaikka itse emme tähän suoranaisesti pyrkineetkään. Varsin hyvin vauhtia sekä korkeutta tuntui silti näinkin löytyvän. Turnipsin purjeisiin olemme muuten tyytyväisiä, mutta spinnu kaipaa uusimista ellei sitten sopivaa käytettyä löydy nykyisen tilalle. Myös ison purjenumerot täytyy vaihtaa veneen rekisteritunnuksen mukaisiksi. Rikin kireys on lisäksi syytä tarkistaa purjevalmistajan standardiasetusten mukaiseksi, jotta lähtökohta tehokkaan trimmin hakemiseen on oikea. Eri levyisiä mastokiiloja on nyt tehty niin runsaasti, ettei eri variaatioiden löytäminen pitäisi olla suurempi ongelma.Kolmetuntinen vierähti taas merellä nopeasti. Seuraavana viikonloppuna Turnipsilla on tarkoitus osallistua seuramme Karvalakkikisaan.

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Let´s go surfing

Sunnuntaiaamuna 16.9. tapasimme Villen kanssa yhdeksältä rannassa ja aloimme laitella venettä kuntoon. Jesse liittyi joukkoon kolme varttia myöhemmin, juuri sopivasti tuulen heräillessä. Alku oli pientä sähläystä, sillä hommaan ei ollut vielä minkäänlaista rutiinia. Yhtä sun toista tahtoi unohtua. Kello kymmenen jälkeen olimme kuitenkin jo vesillä.
      Aluksi kryssimme totuttelumielessä Havourin ympäri, tuuli oli ehkä viitisen metriä lounaasta. Sekä isopurje että uudempi fokka vaikuttivat oikein hyviltä ja itse venekin toimi yllätyksittä. Havourin jälkeen nostimme siniraitaisen spinnun. Se alkaa olla jo elinkaarensa ehtoopuolella, mutta toimii vielä välttävästi.

      Laskettelimme jiippaillen väylää pitkin Ruotsinsalmen alkupääähän, missä ajelimme poijujen väliä radanomaisesti useamman kierroksen. Tuuli alkoi pikkuhiljaa nousta ja vene oli pari kertaa karata käsistä. Itse manööverit sujuivat kohtaisen mukavasti kuten tällä tiimillä yleensäkin. Aivan edellisviikonlopun sujuvuuteen emme kuitenkaan vielä päässeet. Kissamaisen pehmeä veneen käsittely vaatii  selvästi vielä tuttelua.
      Tuuli yltyi yhä ja Villen kisapipo päätyi työn tuoksinassa ahvenille. Lähdimme kryssimään kohti Kukourin mutkan reunamerkkiä vaihdellen välillä pinnamiestä. Sieltä olikin jo aika suunnata kohti rantaa, sillä Villen työvuoro odotti. Tuuli puhalsi noin kymppiä ja saimme muutaman oikein mukavan surffin sekä yhden erittäin mainion plaanipätkän. Spinnuajo vaati näissä olosuhteissa jo tarkkuutta ja voimaa. Kerran vene oli todella lähteä lapasesta. Hässäkässä spinnupuomi karkasi ylös ja ison puomi pujahti spinnun skuutin alle. Homma saatiin kuitenkin selvitettyä, mutta spinnua laskettaessa ilmeni, että puomin hela oli taipunut ja puomi jäi jumiin mastolle. Pääsimme kuitenkin kryssimään rantaan ongelmitta.
      Vesillä vierähti kaikkiaan kolmisen tuntia. Olosuhteet olivat juuri sopivat, parempaa keliä ei syyskuun puolivälissä kannata toivoa. Rantaan tultuamme Ville kiiruhti töihin ja me jäimme Jessen kanssa joksikin aikaa korjaamaan spinnupuomin helaa sekä fiksailemaan venettä.

Sini muutti Kotkaan

Venekauppoja hierottiiin aluksi Jalkasen Timon välityksellä ja myöhemmin puhelimitse suoraan omistaja Riitta Kankaan kanssa. Riitta osallistui veneellään viikonlopun Kotka Rankingiin. Rannassa keskustelimme venekaupoista ja vesillä näimme, kuinka Sini toimi käytännössä. Riitta tahtoi pitää omat WB-purjeensa ja me saimme kaupassa hänen tulevaan veneeseensä kuuluvat Nortit, jotka katsastettiin Meriniemen nurmikolla. Hieman karun kaunishan tämä ryssänsininen paatti on, mutta se vaikutti kuitenkin juuri sopivalta työkalulta tarkoitukseemme. Kisassa purjehtimamme Nikea oli puolestaan osoittanut, että vuonna 1989 valmistetty Lightboatsin runko on vielä täysin kilpailukykyinen uudempien veneiden kanssa. Koska hintakaan ei hirvittänyt, jäi Kotkaan kisaviikonlopun jälkeen kolmas lightning. Tällä veneellä tiimimme aikoo osallistua vuoden 2013 ranking sarjaan.

Lightning purjehduskoulussa

8. ja 9. syyskuuta 2012 järjestettiin Kotkassa Lightning- luokan ranking kilpailut. Paikalliset litipurjehtijat Pekka ja Timo olivat mainostaneet kisoja SM-kilpailujen yhteydessä. Kisaa edeltävällä viikolla oli Jalkasen Timon puhelin soinut ja jyväskyläläinen luokan kärkinimiin lukeutuva Samppa J. Salminen oli tiedustellut löytyisikö hänelle Kotkasta lainamiehistöä. Timo pirautti minulle ja esitti tarjouksen, josta olisi ollut tyhmää kieltäytyä. Ville oli häämätkalla, mutta ajankohta sopi Jesselle hyvin. Niinpä pestauduimme FIN-14364 Nikean miehistöksi. Pikakoulutuksen saimme noin tuntia ennen starttia matkalla rata-alueelle.

      Samppa osoittautui rauhalliseksi kippariksi, jonka purjehdustyyli ja -käsitys oli hyvin lähellä omaamme. Yhteistyömme sujui juuri niin, kun vain oli realistista odottaa. Saimme Sampalta arvokkaita vinkkejä Lightning-purjehduksesta sekä veneen trimmaamisesta, olimmehan molemmat ensikertalaisia litissä. Viikonlopun tuulet vaihtelivat 6 - 10 m/s välillä puuskien ollessa n.13 m/s. Taitavasti ohjastettuna liti purjehti vakaasti, vaikka miehistöä ei liiasta rutiinista voinutkaan syyttää. Roikkuminen kävi tottumattomille jossain määrin voimille, mutta purjehdus tuntui hauskemmalta kun aikoihin. Lopputuloksena olikin luokkavoitto varsin selvällä erolla kakkoseen. Tämän parempaa starttia Lightning-purjehduksen parissa ei olisi saattanut toivoa.

Tarina alkaa

Jessellä, Kilulla ja Villellä oli takana aika monta mailia eri veneiden miehistössä yhdessä ja erikseen. Homma tuntui pelaavan hyvin yhteen. LYS-, ORC- ja IRC-kisoja oli kierretty porukassa jo vuosikausia, Ville ja Kilu olivat purjehtineet yhdessä Emilialla lähes kymmenen vuotta. Tasoituskilpailuissa on aina omat ongelmansa, eikä lopputulos tietokonefinaalin jälkeen aina tunnu täysin vastaavan tapahtumia kilpailun aikana. Monta kertaa olikin ollut puhetta kokeilla ratapurjehdusta saaristo- ja avomerikisojen ohessa.

      Kilulla oli taustaa Optari, E-jolla ja 505-kisoista, joskin melko kaukaa menneisyydestä. Jesse oli viime vuodet ohjastanut sähäkkää Banner 23 Gittaa ja Ville tiedettiin ajatuksen nopeaksi sekä luotettavaksi keulagastiksi. Kasassa oli siis kolmen tiimi, joka oli tottunut purjehtimaan yhdessä. Kilu oli jo joitain vuosia silmäillyt Lightningejä, mutta käytettyjen veneiden markkinat tuntuivat olevan pysähdyksissä. Sopivia yksilöitä ei kerta kaikkiaan ollut tarjolla. Muut luokat, kuten Melges tai H-vene olisivat puolestaan vaatineet kohtuuttomia alkuinvestointeja. Kotkan pursiseuran Lightning aktiivit Timo Jalkanen ja Pekka Aalto tiesivät aikeista ja olivat juuri sopivasti pitäneet asiaa lämpimänä lämpimänä jo jonkin aikaa.
Turnipsin miehistö Jesse, Kilu ja Ville promoamassa Nellaa ja KPS:ää.

      Juuri ennen ORCi MM-kisoja 2012 selvisi, että yksi Lightning olisi mahdollisesti tulossa myyntiin. Kiinnostusta sille olisi ollut ilmeisesti myös muualla, mutta Jalkasen Timo oli päättänyt, että vene hankitaan Kotkaan. Hän vihjaisi asiasta Kilulle, jolla ei ollut suurempia vaikeuksia taivutella Villeä ja Jesseä mukaan kokeiluun. Eräänä iltana veneen omistaja Riitta Kangas soitti sitten Timon vihjeestä Kilulle ja tarjosi venettään myyntiin. Hän halusi ehdottomasti, että se tulee aktiiviseen kisakäyttöön eikä päädy mökin rantaan levää keräämään. Vene olisi vapautunut heti Lightning SM-kisojen jälkeen, mutta yhteistä aikaa veneen katsastaamiseen ei oikein tahtonut löytyä. Lopulta päädyimme siihen, että kaupan hierontaa jatketaan Kotkan ranking-kisojen yhteydessä. Näimme siis veneen ensi kertaa Kotkassa 8.9.2012.