maanantai 10. elokuuta 2015

Lightning Europeans and Nationals 2015

EPS tarjosi kisoille hienot puitteet ja hyvät järjestelyt
Edellisestä kisasta oli jo vierähtänyt tovi. Kotivesillä suoritetun treenaamisen jälkeen ukkelit lähtivät innosta piukeina mittelöön mukaan. Eipä tullut meistä Euroopan mestareita, tuli kuitenkin sentään Merikarjalan mestaruus. Esitimme siis maamme itäisen periferian Lightninglaivueen 298 parasta purjehdusta. Se ei kylläkään ollut kovin paljon.

Kisojen alla vene nostettiin Veleiro oy:n nosturin nokkaan sekä pestiin ja vahattiin huolellisesti. Samalla kiristeltiin ruuveja, tarkastettiin heloja ja uusittiin köysistöä paremmin kulkevaksi. Keskiviikkona karavaani siirtyi kisapaikalle mittauksia ja harjoitusstarttia varten. Rannassa muilla venekunnilla näytti aika kuluvan vastaavissa valmisteluissa, mitkä turnipsille oli tehty jo edellispäivänä kotona. Mittaukset ja paperisota hoituivat jouhevasti ja ruokailun jälkeen olimme valmiita vesille.

Ennen kisaa Turnipsi lensi vielä mukavasti
Tuuli oli virinnyt iltapäivällä noin kuuteen metriin sekunnissa, mikä oli meille kovasti mieleen. Matkalla rata-alueelle kävimme tarkastamassa merikorttiin merkityn kivikon ja rannassa illalla Jesse sai viilata köliä takaisin kisakuosiin. Itse startti meni hieman alavireisesti, mutta nousujohteisen purjehduksen jälkeen olimme maalissa viidensinä. Tämä vaikutti aivan mukavalta itse kisaa silmällä pitäen.

Neljästä varsinaisesta kisapäivästä jokainen toisti likimain samaa kaavaa. Perustuuli oli aamulla hyvin heikko ja päivän ensimmäistä kisastarttia jouduttiin odottamaan aina toista tuntia. Lopulta se päästiin ampumaan viriämässä olevaan merituuleen. Nämä hiljaisen tuulen startit olivat meille hyvin vaikeita. Vaikka itse lähtö onnistuikin mukavasti, oli vauhdin kiihdyttäminen ja pitäminen lähes yhtä vaikeaa kuin aina ennenkin. Asema ensimmäisellä ylämerkillä oli usein masentava.

Olemme miettineet päämme puhki yrittäessämme löytää syytä Turnipsin heikkoon kevyen kelin vauhtiin. Yksi syy löytyy varmasti riki- ja purjetrimmistä sekä vanhoista purjeistamme, toinen ajotekniikasta, kolmas miehistön miehekkäästä yhteispainosta ja neljäs meneekin sitten jo psykologian puolelle. Yhtä kaikki, yhdessä nämä tekijät aiheuttavat sen, että kevyen tuulen kryssiminen tiiviissä fleetissä on meille yhtä tuskaa. Joku meitä nopeampi kiilaa aina edelle ja sotkee tuulet. Avotuulet sen sijaan kulkevat hyvin ja tilanne helpottuu toisella kryssillä veneiden hajaannuttua laajemmalle alueelle. Loppukisa onkin sitten yleensä nousujohteinen, kun startin jälkeen menetettyjä sijoja aletaan napsia yksi kerrallaan takaisin.

Rantatunnelmia kisapäivän aattona
Tilannetta ei yhtään helpota se, että kotivesillä ei meillä oikein ole sopivaa sparraajaa vauhdin etsimiseen. Aivan sika säkissä kisapaikalla ei perustrimmiä arvaa lähteä muuttamaan. Olemme kyllä harjoitelleet yksinämme purjehtien manööverit kohdalleen, mutta vauhdin suhteen asia on huomattavasti hankalampi.

Kisapäivien jälkimmäiset startit lähetettiin sitten aina jo hieman paremmissa olosuhteissa noin neljän metrin tuuleen. Edellä kuvatut vaikeudet helpottivat jo hieman, mutta jatkuivat kuitenkin edellä kuvatun kaltaisina. Poikkeuksen teki reippaassa tuulessa purjehdittu lauantain jälkimmäinen lähtö. Siinä venevauhtimme oli hyvä ja meillä ei ollut suurempia vaikeuksia pitää lähdössä otettuja asemia aina maaliin asti. Olimme tässä startissa viidensiä. Yhteispisteissä pysyttelimme koko ajan puolivälin tienoilla.

Että silleen ...
Sunnuntain ainutta starttia odoteltiin taas lähes pari tuntia. Merituuli alkoi jälleen olla parhaimmillaan vasta matkalla rata-alueelta rantaan, aivan kuten muinakin kisapäivinä. Tässä startissa olimme jo jättämässä protestia toista suomalaisvenettä vastaan. Myötätuulessa hakiessamme paikka lähestyvälle alamerkille kosketti spinnupuomimme paapuurin venekunnan purjetta aivan Juryn kumiveneen edessä. Jostain syystä väistövelvollinen osapuoli jätti rikkeensä sovittamatta ja meidän oli pakko turvata oma selustamme protestilla. Tilanne kuitenkin raukesi toisen osapuolen vetäytyessä rikkeen takia kilpailusta.

Lähdimme hakemaan paikkaa kymmenen joukosta ja lopputuloksena oli viidestoista sija, mikä tuntui kieltämättä hieman pettymykseltä. Kaksi viidettä sijaa hieman reippaammissa keleissä purjehdituissa harjoitus- ja kisälähdöissä osoittivat kuitenkin tavoitteemme olleen realistinen. Luokkasääntöjen kieltäessä elektroniset laitteet veneessä, on kaikki jutun valokuvat otettu kuivalla maalla. Onneksi järjestäjien kuvapankista löytyy parempia otoksia. Kisan tulokset löytyvät puolestaan täältä: http://www.espoonpursiseura.fi/@Bin/425273/Lightning_EC2015_FinalResults.pdf
Avoimien EM-kisojen kolmas sija meni USA:han

sunnuntai 1. maaliskuuta 2015

Ukkelit ulkomailla

Matkalla maailmalle
Turnipsi sail racing teamin kilpailukauden 2015 suunnitteluseminaari pidettiin helmi- maaliskuun vaihteessa Tukholman venenäyttelyn yhteydessä. Sikäläisen messuksekuksen kahviossa yritimme saada kalentereitamme synkattua tulevaa kesää varten, -valitettavasti varsin laihoin tuloksin. Päällekkäisyyksiä tuntuu tänä vuonna sattuvan enemmmän kuin on kohtuullista. Kilulla kevät on kiireisintä aikaa ja Villellä sattuu työvuoro jokaisen ranking-viikonlopun ajaksi. Yritämme toki päästä mukaan johonkin toukokuun kisoista, mutta koko sarjaa sarjaa meillä ei tänä vuonna ole mitään mahdollisuutta purjehtia. Kaiken kukkuraksi Kotka ranking järjestetään tulevana kesänä samaan aikaan Suursaari-racen kanssa. Näillä näkymin  Kilu on tuolloin Lontoossa ja Jesse ja Ville keikkuvat köliveneessä keskellä Suomenlahtea. Se niistä kotikisoista.

Hymy ei hyytynyt, mutta kalenterin päällekkäisyydet
aiheuttivat ylimääräistä hampaiden kiristelyä.
Kauden päätavoitteeksi asetimme elokuun alkupuolella kisattavan  EM/SM-kilpailun Espoossa. Tätä koitosta varten joudumme siis harjoittelmaan pääosin kotivesillä. Toivotaan tähän kisaan sitten niitä jo aikanaan Kotkaan luvattuja tasaisia ja kohtalaisia merituulia. Veneeseen on jälleen luvassa pientä fiksausta, mutta tulevan kauden Turnipsi purjehtii pääosin entisin elkein ja välinen. Jyväskylän ja Porin kisojen kanssa onkin sitten taas päällekkäisyyksiä, mutta Tuusulan syyskisoissa meillä olisi näillä näkymin kauden päätteeksi vielä mahdollista piipahtaa. 

Ville esittelee ylpeänä Tukholmasta ostamaansa uutta purjevenettä
Tukholman venenäyttely tarjosi purjehtijan näkökulmasta kovin vähän. Isot valmistajat ja maantuojat loistivat poissaolollaan ja varsin suppea purjehdusosato oli kasattu aivan suuren hallin peränurkkaan. Siellä oli vetonaulana tyylikäs M32  sekä kantosiiville nouseva Whisper -katti. Köliveneistä pisimmän korren vei Helsingin messuillakin esiintynyt Far East 28, josta voisi hyvinkin kehittyä nykyajan H-vene. Kiinnostavin purjevene oli ehkä kuitenkin RS Aero. En yhtään ihmettelisi, vaikka tämä purjehduskunnossa vain 48 kg painoinen yhden miehen jolla tulisi lähitulevaisuudessa saavuttamaan suurempaakin suosiota meidänkin vesillämme.

torstai 25. syyskuuta 2014

Työ haittaa harrastusta

Kulunut kesä on ollut kovin heikkotuulinen, mikä ei oikein ole ollut Turnipsiukkeleiden mieleen. Kesän viimeinen ranking mitellään Tuusulassa 27.-28.9. Ei tuuliennuste kovin hurja ole vieläkään, mutta näyttää siltä, että kisat päästään purjehtimaan sentään kohtuullisissa tuulissa. Ukkeleiden kisahammasta kolottaisi pitkän tauon jälkeen, mutta valitettavasti sekä Kilulla että Villellä on työpäivä kyseisenä lauantaina. Purjehdus on toki hintava harrastus, mutta kahden hengen palkaton vapaa on sen luokan uhraus, että vene jää näillä näkymin Kotkaan. Toivotamme onnea ja menestystä tasapuolisesti kaikille kisakumppaneille, purjehtikaahan hyvät kisat! Tavataan ensi kesänä.

sunnuntai 10. elokuuta 2014

Vitsit vähissä

Oulun SM-kisat alkoivat alavireisissä tunnelmissa. Seurattuamme pitkän ajan sääennusteita viikko ennen kisojen alkua, olimme heittää kirveen kaivoon. Kerta kerralta meteorologit tarjosivat entistä heikompia kelejä. Viimein lopetimme ennusteiden seuraamisen kokonaan. Saavuttuamme karavaanimme kanssa kisapaikalle perjantaiaamuna meri näytti juuri siltä, mitä olimme pelänneetkin, tyyneltä. Mittaukset sujuivat jouhevasti ja ensimmäisenä kisapäivänä purjehdimme tunnin odottelun jälkeen kaksi starttia parin metrin tuulessa. Sijoituksemme näissä olivat surkeita.

Lauantaiksi vaihdoimme toisen fokan, jonka saimme toimimaan kohtalaisen mukavasti. Lähtömme olivat kuitenkin katastrofaalisen huonoja ja rata-alueen yllä risteilevät pilvet saivat lähes olemattoman tuulen käyttäymään ennalta-arvaamattomasti. Yhdessä lähdössä onnistuimme kuitenkin purjehtimaan tyydyttävän viidennen sijan. Kokonaiskilpailussa emme mahtuneet edes puoliväliin, mikä oli kaukana odottamastamme. Tulokset menivät aivan ristiin, kun edellisten starttien voittajat saattoivat löytyä seuraavassa lähdössä tulosluettelon häntäpäästä ja päin vastoin. Kilpailijoiden vierestä singahdellut valtavia aaltoja tekevä poijuvene sai tyynessä lipuvien veneiden purjeet hakkaamaan ja vauhdin stoppaamaan useampaankin kertaan. Turnipsiukkeleiden verenpainekin kohosi moisesta ajattelemattomasta hurjastelusta.

Sunnuntaiksi toivo oli jo mennyt ja suunnittelimme joko veneen myyntiä tai koko sen miehistön vaihtamista. Kokosimme itsemme kuitenkin urheasti ja suunnistimme harmaalle merelle tuulen alettua pikkuhiljaa viritä. Olimme vähällä myöhästyä ensimmäisestä startista, Onistuneen avotuuliosuuden ansiosta nousimme alamerkille mentäessä kakkosiksi ja onnistuimme pitämään tämän paikan maaliin asti. Pävän toinen startti palautti meidät taas takaisin maanpinnalle puolenvälin huonoimmalle puolelle. Viimeisessä lähdössä alkoi tuulla jo varsin mukavasti ja purjehdus alkoi maistua sille, mille kuuluukin. Olimme ylämerkillä viidensinä ja kivasti pelissä mukana. Pikkuhiljaa vajosimme tästä hieman, mutta kisa oli jännää loppuun saakka. Maalisuoralla tapahtunut kohtaaminen pakotti meidät väistämään kulkuoikeudetonta venettä, mikä vielä pudotti hieman sijoitustamme ja johti protestitupaan.

Kaiken kaikkiaan näistä kisoista jäi hieman sekalaiset mietteet. Kevyen tuulen vauhtimme on parantunut, mutta nyt homma kaatui luokattomiin startteihin. Sijoitus 11 oli aivan jotain muuta, mitä olimme lähteneet hakemaan. Taistelu oli kuitenkin monesti tiukkaa ja väliliin mahtui hieman valoisampiakin hetkiä, jotka antavat uskoa siihen, että Turnipsi tulee vielä. Kotiinpäin ajellessamme saimme ihailla taivaalla mollottavaa superkuuta ja punoa juonia tulevien koitosten varalle. Syksyllä on vielä mahdollisesti edessä Tuusulan syyskisat, mikäli työkuviot vain saadaan järjestymään.

maanantai 4. elokuuta 2014

Alapesulla

Kyllä se nousee, kun on kunnon vehkeet, edes mastoa ei tarvinnut riisua
SM-kisat lähestyvät! Turnipsiukkelit hioivat tiimiään kisakuntoon Kotkan kantasatamassa pidetyissä viimeistelyharjoituksissa. Kääntömerkkien virkaa toimittivat laivaväylän teräksiset jääpoijut. Harjoituksen yhteydessä vene nostettiin Veleiron väkivahvan nosturin nokkaan ja sille suoritettiin kunnon alapesu. Moinen toimenpide osoittautui tarpeelliseksi, sillä Turnipsia on säilytetty viikon päivät vedessä. Se siirrettiin purjehtimalla Meriniemestä Kotkan meripäiviä karkuun turvallisempaan paikkaan kaupungin toiselle puolelle. Pintavesi meressä on nyt niin lämmintä, että pohja oli selvästi limoittunut, jopa pientä partaa oli alkanut kasvaa. Puhdistus sujui kuitenkin joutuisasti tehokkailla aineilla, samalla käsittelyllä Jessen shortsit saivat uuden värityksen. Nyt sekä vene että miehistö ovat valmiita SM-mittelöihin, uudet shortsit pitää vain ensin hakea kaupasta.
Lightningin syvän ja tehokkaan kölin näkeminen luonnossa oli hätkähdyttävä kokemus

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Apinalle kyytiä

Jyväskylän kisoihin oli ensimmäiselle päivälle luvassa kunnon tuulta. Tämä sai ukkeleiden suupielet kääntymään hymyyn. Keljonkankaan huoltikselta tarttui eväiden ostamisen yhteydessä takastaagiin pieni lemmikkiapina onnea tuottamaan. Vene oli tuotu Juurikkasaareen jo perjantaina, sillä alunpitäen ensimmäisen startin piti olla lauantaina yhdeltätoista. Aikataulunmuutos tuli tietoon vasta, kun hotellihuone Jyväskylästä oli jo varattu.
Varikkopysähdyksellä Heinolassa oli jo hymy korvissa
Gastiosasto ei ollut pysyä nahoissaan, kun Päijänteellä näkyi vaahtopäitä. Into vaihtui lieväksi harmistukseksi, kun tuomarialuksen salkoon nostettiin AP-lippu. Keli olisi mielestämme ollut täysin purjehdittava. Ilmeisesti Zoomien mukana olo sekä turvaveneiden rajallinen määrä olivat tuomariston lykkäyspäätöksen takana. Keskellä selkää olevan tuulimittarin tiedot olivat kympin paikkeilla, puuskat hieman yli.

Tunnin odottelun jälkeen pääsimme viimein matkaan, tuulessa ei ollut tapahtunut oleellista muutosta. Odottelu jatkui järvellä, rataa käytiin vasta nyt pysyttämään. Lopulta pääsimme matkaan, Turnipsi säntäsi eturivistä ja oli ylämerkillä kärkikahinoissa. Aamupäivän uhopuheet sattuivat nolosti omaan nilkkaan, kun pian spinnun nostamisen jälkeen barberi pääsi auki ja spinnupuomi karkasi korkeuksiin. Maston topin korkeudella lentävän spinnun aiheuttama kallistusmomentti on melkoinen. Empiirisen havainnon perusteella se riittää hyvinkin kaatamaan Lightningin. Varsinaista uimareissua ei tästä kuitenkaan tullut, sillä ennätimme kierrähtämään kölille. Kunnian voimme ottaa kuitenkin siitä, että me olimme nurin jo ennen kuin yksikään muu venekunta oli edes saanut spinnua nostettua.

Takastaagin apina tuli siis näin kastettua, mutta ei tässä vielä kaikki. Ennen nurin menoa Ville oli ehtinyt vapauttamaan spinnun fallin mastolta. Vedessä ollessaan köysi oli sotkeutunut eikä juossutkaan vapaasti, kun Jesse yritti skuutista vetäen saada purjetta alas. Kävimme siis kantillaan vielä toisenkin kerran. Ensimmäinen oikaisu kesti noin 45 sekuntia ja jälkimmäinen puoli minuuttia. Ei aivan huono suoritus. Uskokaa tai älkää, tätäkin on Kotkassa tarkoituksella treenattu. Jälleen kerran päädyimme miettimään, pitäisikö Litissä sittenkin olla kunnollinen alagaija kuminauharimpsun sijasta?  Ainakin tämä kaatuminen olisi sillä vältetty. Päivän aikana nähtiin myöhemmin pari muutakin kaatumista.

Tuuli laantui päivän edetessä, mutta pysyi kuitenkin reippaan puoleisena. Saimme purjehdittua kaikkiaan neljä sarttia, vaikka näiden välillä pidettiiinkin aina käsittämättömän pitkä tauko. Vilu ehti hiipiä puseroon monta kertaa. Erään tauon aikana Jesse kävi keulapiikissä korjaamassa katkenneen kölin nostimen. Hatunnoston arvoinen suoritus, homma ei ole helppo edes kuivalla maalla, saati heiluvassa veneessä.

Tekemämme trimmimuutoksen jälkeenkin Turnipsin kovan tuulen vauhti pysyi vähintäänkin siedettävänä, joskaan ei ehkä aivan yhtä hyvänä kuin aiemmin. Pari maaliviivan kaksinkamppailua kääntyi tuttuun tapaan meille tappioksi. Ilman ensimmäisen startin lippoja olisimme kuitenkin hyvin kisassa mukana. Orderien mukaan tosin vasta kuuden purjehduksen jälkeen huonoimman startin saisi jättää pois.
Starttia odotellessa oli aikaa ottaa rennosti
Turhauttava odottelu jatkui sunnuntaina, nyt odoteltiin tuulta. Meillä oli kova hinku päästä vertaamaan kevyen tuulen vauhtiamme muun laivaston kanssa. Odottelun aikana järjestäjät tarjosivat jätskiä ja ukkelit vetelivät sikeitä pakun takaloosterissa. Lopulta tuuli virisi sen verran, että yksi startti päästiin purjehtimaan. Venevauhti näytti ilahduttavasti hieman parantuneen. Toisella kryssillä otimme tietoisen riskin kieltäydyttyämme köröttelemästä muiden mukana jonossa oikeaan reunaan. Tämä riski realisoitui maksaen meille aika monta sijaa. Kun kaikki startit laskettiin lopputuloksiin, oli Turnipsin kohtalona vasta kuudes sija.

Jos joku ihmettelee, onko venekuntamme vauhti viime kesästä hiipunut, voimme vakuuttaa sen kyllä olevan tallella. Keskinkertaisista sijoituksista huolimatta purjehduksessa on menty eteenpäin. Turnipsi tulee vielä, kunhan palaset vain asettuvat kohdalleen ja tähdet ovat oikeassa asennossa.

perjantai 13. kesäkuuta 2014

Riki trimmiin

Turnipsi on kärsinyt jatkuvasti heikohkosta kevyen tuulen vauhdista. Syitä tähän on haettu paitsi peilistä, myös rikitrimmistä ja veneen painosta. Viimein asialle päätettiin tehdä jotain konkreettista.
Tarkkaa hommaa, tuumii ammattimies
Siispä mittanauha ja rikijännitysmittari käteen ja Northin trimmiohje silmien eteen. Ukkelit päättivät vaihtaa suunnitellun treenikerran tieteellisempään puuhasteluun kuivalla maalla. Pienten mittaepätarkkuuksien puitteissa riki asettui melko kivuttomasti Northin spekseihin lyhentämällä hieman etustaagia ja siirtämällä yksi ohut kiila maston edestä sen taakse. Prebendiä tuli ehkä aavistus lisää, mutta suurempia muutoksia ei ollut havaittavissa. Operaation virallisena valvojana toimi Vilma Vuolahti 11kk.
Saa nähdä, löytyykö vauhti näillä lääkkeillä?
Olemme ihmetelleet, kun kuivastakin veneestä tuntuu löytyvän seuraavalla kerralla vettä, vaikka välillä ei ole edes käyty vesillä. Jesse tutki välipohjarakennetta endoskoopilla ja löysi sieltä ilman kunnollisia valumareikiä rakennettuja jäykisteitä ja polvioita, joiden taakse vesi jää helposti makaamaan. Kun vene vaihtaa välillä asentoa, pääsee tämä vesi liikkeelle ja hyvällä onnella osa siitä lorahtaa ulos kölilaatikon tyhjennyspropusta seuraavalla kerralla. Välipohjan täysin kuivaksi saaminen on lähes toivoton tehtävä. Rantakeskustelujen ja Nikean mallin innoittamina päädyimme konstruoimaan peräkannen alle ylimääräiset tarkistusluukut kuivumista helpottamaan.

Lahden kisojen jälkeen Turnipsi on palvellut kevytnekurssin koulutusveneenä ja ukkelit ovat kisanneet Emilialla. Jyväskylässä vedetään taas kisapurjeet ylle ja katsotaan millaiseen laukkaan vene uudessa trimmissään yltyy. Ainakin lauantaille on luvassa kohtuullisia tuulia. Karavaanimme lähtee matkaan jo perjantaina. Kisa-aikataulun muutos tuli harmittavan myöhään ja majoitus oli jo ehditty varata alkuperäiseen aikatauluun luottaen.