sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Puihin meni

Lokakuun viimeisenä sunnuntaina oli tarkoitus lähteä merelle uutta spinnua kokeilemaan. Aamupäiväksi sovitut treenit oli kuitenkin pakko perua sillä lämpötila oli selvästi pakkasen puolella ja maidonvalkean maiseman yllä lepäsi sumu. Spinnujiippien tilalle tuli rengasjumppaa, kun auto täytyi varustella talvea varten. Hieman väriterapiaa lokakuun lopun ankeuteen tuokoon kuitenkin seuraava kuvapari.
Uusi spinnu pääsi ensi kertaa ulos pussistaan olohuoneen lattialle
Syyslomalainen tunnisti Pietarin pääkadun Nevski Prospektin varrelta tutun värisen talon

sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Shortsikeli

Lokakuun matalalla roikkuva taivas ei haitannut, kun Turnipsin vaaleansininen keula survaistiin kyntämään Suomenlahden harmaita aaltoja. Olimme liikkeellä Jessen kanssa kahden sillä Ville oli järjestänyt itselleen muuta aktiviteettia sunnuntai-iltapäivän ratoksi. Jalassa meillä oli tämän kesän ja kenties koko 2000-luvun suurin purjehdusinnovaatio fleece shortsit. Tavallisiin pitkiksiin verrattuna lämmittävyys on samaa luokkaa, mutta keveys, mukavuus, liikkuvuus sekä jalassa pysyminen ovat suorastaan ylivertaisia. Lisäksi tämä tuote on käytännössä ilmainen. Oivat shortsit saa minuutissa leikkaamalla vanhoista virttyneistä fleecepökistä lahkeet polvipussien yläpuolelta poikki. Lahkeensuita ei tarvitse edes päätellä sillä materiaali ei purkaudu itsestään. Idea on vapaasti kopioitavissa, suosittelen lämmöllä!

      Tuuli oli 6-7m/s itäkoillisesta ja välillä taivaalta sateli hentoista tihkua, lämpötila oli +6 astetta. Parilla viime kerralla vesillä kanssamme ollut Litti oli mastoremontissa ja muutenkin merellä oli hyvin hiljaista. Rannassa lenkkeillyt, lähtöpuuhiamme seurannut vanhempi pariskunta olikin selvästi huolissaan syksyiselle merelle mielivien purjehtijoiden turvallisuudesta. Vakuutin heille, että syksy on paljon parempaa aikaa purjehdusharrastukselle kuin kevät. Itse purjehduskeli oli taaskin oikein hyvä.

      Kryssimme aluksi Ruotsinsalmen länsipäähän, jossa nostimme spinnun ja laskettelimme väylää mukaillen parilla jiipillä Mussalon satamaan. Käytössämme oli skuuteista tuplattu kakkosfokka sekä spinnuista vanhin,  jo loppusijoituskunnossa oleva pinkillä raidalla somistettu pallokas. Emme halunneet riskeeraata välineiden kanssa eikä tämän purjeen repiminen olisi haitannut mitään. Manööverit sujuivat kuitenkin vajaamiehityksestä huolimatta ongelmitta. Koska painomme ei riittänyt kunnolla veneen tehokkaaseen tasapainottamiseen kryssillä, ja koska varsinainen manööveritreeni kahdestaan ei ollut mielekästä, keskityimme lähinnä tutkimaan ison trimmejä. Tällä kertaa masto oli kiilattu sentin  aiempaa edemmäs ja hekin, kikin sekä levangin korkeus- että sivusäätö olivat ahkerassa käytössä. Näyttää siltä, että tuulen auetessa hieman enemmän levanki ei enää riitä estämään kunnolla ison liiallista kiertymistä vaan kikiä on kiristettävä tuntuvasti. Kryssillä ja sivuvastaisella pärjää paremmin pelkällä levangin säädöllä. Yhteen koplatun levangin sivu- ja korkeussäädön idea ei oikein meille auennut, mutta hekin talja on kyllä varsin tehokas maston taivuttaja.

      Satamasta kryssimme uudestaan Ruotsinsalmen suulle, missä nostimme taas spinnun ja slöörailimme mukavasti plaanaillen Pikkuliisan kärkeen, jossa laskimme purjeen. Rantaan tullessamme oli aallonmurtajan päässä meren harmauteen tähystävä valokuvaaja, jonka kameran muistikortille Turnipsikin näytti päätyvän. Mihin lie kuvamme tästäkin kulkeutuu? Kölin kanssa oli jälleen ongelmia, mutta korkeussäätö lähti toimimaan, kun fokan kangasta hieman löysättiin. Pari tuntia merellä riitti kohmettamaan sormet siihen kuntoon, että päädyimme niitä sulattelemaan Cafe-Laiturin lämpöön. Veneen ollessa valmis, pimeä oli jo laskeutunut. Jokohan seuraavalle purjehdukselle täytyy ottaa otsalamput mukaan?

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Kylvöhommissa

Mitä syksyllä kylvää, sitä keväällä niittää! Lahjattomien on pakko harjoitella, niinpä suuntasimmekin taas viikonloppuna vesille. Nyt on kylvön aika, mikäli haluamme ehtiä ensi kesäksi riittävään kisakuntoon. Keli oli jälleen kerran mainio, aurinko paistoi ja idänpuoleinen tuuli oli noin kuusi metriä sekunnissa. Ilmassa on jo syksyinen tuntu ja lämpötilakin varjossa enää muutama aste. Meri on kuitenkin kymmenasteisena vielä miellyttävän lämmintä. Itse asiassa purjehduskeli oli parempi kuin monesti kesällä, puhumattakaan alkukevään kylmistä.

      Testissä oli ensimmäistä kertaa toinen fokkamme, joka osoittautui lähes yhtä hyväksi kuin uudempikin, vaikka se onkin leikattu hieman eri tavoin. Kokeilimme sen skuuttaamista suoraan ilman välityksen tuplaavia plokeja. Olimme yksimielisiä siitä, että fokan skuutissa on kuitenkin hyvä käyttää välitystä. Suoraan jalustettuna tarkka säätäminen vain hankaloitui ja tarvittava voima kasvoi turhan suureksi. Tämän fokan takaliikki tuntui myös sulkevan hieman ykköspurjettamme enemmän, joten skuuttia sai varoa kiristämästä liikaa.

      Treenasimme etupäässä vendoja ja spinnumanööverejä. Seuranamme oli myös Litti, jonka kanssa kiersimme merimerkkien väliä radanomaisesti. Myös isopurjeen levanki- ja hekkisäätöihin otimme lisätuntumaa. Kryssivauhtimme vaikutti aivan kelvolliselta ja nousukulmamme oli selvästi sparraajaamme parempi. Spinnun noston kanssa oli aluksi pieniä hankaluuksia, mutta pian keksimme keinot, millä märkäkin spinnu aukesi takeltelematta. Jiipit sujuivat hyvin, kölin korkeussäätö kuitenkin takkuili. Talven aikana keulakannen alapuoliset köydet täytyy käydä läpi huolella ja pujottaa ne uudestaan siten, etteivät ne pääse toistensa liikeratoja sotkemaan. Uutta spinnua varten ideoimme tulevaksi kesäksi myös ns. oksennuspussia, jotta se pysyisi laskettunakin kuivana ja irti veneen pohjasta sekä olisi  muutenkin paremmin pakattuna kuin vain keulakannen alle tungettuna. En tiedä, onko lightningiin saatavana tälläisiä valmiina vai pitääkö meidän itse ryhtyä ompelu- ja suunnittelutyöhän.

      Aika vierähti taas hyvin nopeasti ja pian meidän täytyikin suunnata takaisin Meriniemeen, jotta Jesse ehti illan lätkätreeneihin. Toivottavasti kelit suosivat jatkossakin. Purjehdus syksyllä maistuu mukavalta ja kerta kerralta homma alkaa sujua paremmin.

lauantai 6. lokakuuta 2012

Suuntana tulevaisuus

Nyt, kun vivahteikas Nellalla aloitettu, Emilialla täydennetty ja Turnipsilla kruunattu kilpailukausi 2012 alkaa olla takana ja veneitä nostetaan talviteloille, on hyvä aika kurkistaa hieman tulevaan.
      Jessellä on seuraavana keväänä Vital 26 vesillelaskukunnossa ja Emilia jatkanee seikkailujaan Kilun ja Villen komennossa. Suuren osan kesästä 2013 aiomme siis kisata eri veneissä toisiamme vastaan. Turnipsi on meille sivuprojekti, joka juontaa juurensa kaipuusta ratapurjehduksen pariin ja tuskastumisesta tasoituspurjehduksen epäkohtiin.
      Lightning treenien sekä ranking-kisojen ajaksi yhdistämme kuitenkin voimamme. Tavoitteenamme on saada Turnipsi kulkemaan luokkansa kärkiveneiden vauhtia. Tiedämme, että Lightning-purjehtijoina olemme noviiseja ja että paljon työtä on edessä. Tunnustamme ettemme osaa tarkasti arvioida maamme lightning-purjehduksen tasoa. Yhdessä olemme kuitenkin purjehtineet vuosia ja maileja niin avomerellä kuin radallakin on kertynyt tuhansia. Turnipsi ei ole luokkansa uusin ja hienoin vene, mutta  uskoaksemme edelleen varsin kilpailukykyinen. Isopurje ja fokka ovat hyviä ja venettä tullaan kunnostamaan ja varustelemaan lisää seuraavaa kautta silmällä pitäen.
      Olemme asettaneet tavoitteeksemme sijoittua Lightning ranking-sarjassa sekä SM-kilpailuissa viiden parhaan joukkoon sekä kiilata itsemme varteenotettavaksi vaihtoehdoksi seuraavia arvokisavalintoja tehtäessä. Valmistautuminen tulevaan kauteen on jo aloitettu ja se tulee jatkumaan ilmojen salliessa joulukuun alkupäiviin asti. Tämän jälkeen Turnipsi telakoidaan talveksi. Purjevalikoima täydentyy uudella vaaleanpunaisella spinaakkerilla, joka on jo tilattu.

Työmiehen lauantai

Kipparikokousta odotellessa

Kotkan Pursiseuran Karvalakkikisa alkoi yhdeltätoista ja Villen oli ehdittävä kahdeksi iltavuoroon lasikuitua tekemään. Jessen kanssa meillä oli tavoittena ehtiä ennen viittä saunaan ja välttää putkareissu. Onneksi 7,1 mailin mittaiselle radalle oli luvassa kuitenkin kohtalaista tuulta. Turnipsi oli ilmoitettu kisan avoimeen luokkaan ja starttasimme kaikkein pienimpänä veneenä takaa-ajolähdön ensimmäisenä. Tästä oli se hyöty, etteivät isot olleet heti tuulia sotkemassa. Eivätpä ne ehtineet niitä sotkemaan myöhemminkään kisan kuluessa.
     Starttihetkellä tuuli oli vasta heräämässä ja se oli rannan läheisyydessä huolestuttavan heikkoa. Aluksi näyttikin siltä, että Ville joutuu tinkimään periaatteistaan ja myöhästymään töistä. Havourin kulmalle ajettiin suunnaltaan ja voimakkuudeltaan vaihtelevassa heikohkossa tuulessa kryssikulmilla. Liti kiihtyi nopeasti puuskissa, mutta vastaavasti hidastui yhtä nopeasti reikäkohdissa. Shiftit oli kuitenkin helppo ottaa nopeasti ja herkästi reagoivalla veneellä tarkasti. Jännitimme hieman, kuinka pärjäämme isompien joukossa, mutta saavuimme kuitenkin ensimmäisenä kääntömerkille.
Lähtiessä oli päässä Gullit, Gillit ja lippikset, vaan ei karvalakkeja

      Gastiosasto epäili spinnukulmia Havourilta Lellerin länsipoijulle, mutta kipparina lupasin optimistisena, että pallokkaalla ajetaan. Tuuli oli noussut hieman, ehkä noin kuuteen metriin ja tuulikulma aukeni juuri sopivasti spinnulle.  Aivan ei liti lähtenyt laukkaan, mutta sen verran runkonopeus kuitenkin ylittyi, että isommat alkoivat jäädä. Lellerin poijulla tehdyn jiipin jälkeen tuulikulma aukesi hieman lisää ja Kukourin takana vielä edelleen. Valitettavasti tuuli ei kuitenkaan noussut aivan plaanikeliksi. Nopeutemme tuntui kuitenkin riittävän ja etumatka muihin kasvoi mukavasti. Takaa alkoi nousta ukkospilvi. Yhden namu puuskan missasimme, kun emme hoksanneet laskea kurssia tarpeeksi ennen kuin puhuri pääsi yllättämään liian edestä. Vene ei pahasti broachannut, mutta kallistui kuitenkin sen verran, että muutama litra vettä lirvahti suojanpuolelta sitloodaan. Turnipsi ei siis hypännyt vieläkään toivottuun plaaniin ja odotettu puuskakin pääsi karkuun.
      Ruotsinsalmen suulta oli viisto kryssi maaliin.Tiesimme ettei se ollut vahvinta aluettamme tässä kelissä, mutta etumatkamme oli jo sitä luokkaa, että saatoimme purjehtia maaliin omassa rauhassa. Lopulta ero seuraavaan oli sellainen ettei kertoimilla juuri tarvinnut spekuloida. Toki pitkät sivutuuliosuudet hyödyttivät kevyttä venettämme, mutta jos ne kerran olivat meidän spinnulla ajettavissa, niin miksi ihmeessä monet muut jättivät pallopurjeensa pussiin jä köröttelivät kiltisti jonossa kuin körtit kirkkomatkalla.
Hitto, kun häikäisee. Missä kirittäjät?
   
      Loppuen lopuksi Ville ehti kuin ehtikin kahdeksi töihin ja Jesse ja Kilu riisuivat purjehdushaalarit ja istuivat pian saunan löylyssä. Seuran lippu laskettiin neljältä ja kesäkauden päätösjuhla sekä palkintojenjako oli ohi kuuteen mennessä. Osa väestä jäi vielä Meriniemeen ruokailemaan ja mennyttä kesää muistelemaan sekä juhlimaan. Kukaan ei tiettävästi joutunut putkaan, me ainakin palasimme kiltisti kotiin heti palkintojenjaon jälkeen. Karvalakkikisan palkinto oli toisin luonteeltaan sellainen, että se vaatinee myöhemmin vielä toista saunakertaa ja silloin auto on parasta jättää kotiin.