Aluksi kryssimme totuttelumielessä Havourin ympäri, tuuli oli ehkä viitisen metriä lounaasta. Sekä isopurje että uudempi fokka vaikuttivat oikein hyviltä ja itse venekin toimi yllätyksittä. Havourin jälkeen nostimme siniraitaisen spinnun. Se alkaa olla jo elinkaarensa ehtoopuolella, mutta toimii vielä välttävästi.
Laskettelimme jiippaillen väylää pitkin Ruotsinsalmen alkupääähän, missä ajelimme poijujen väliä radanomaisesti useamman kierroksen. Tuuli alkoi pikkuhiljaa nousta ja vene oli pari kertaa karata käsistä. Itse manööverit sujuivat kohtaisen mukavasti kuten tällä tiimillä yleensäkin. Aivan edellisviikonlopun sujuvuuteen emme kuitenkaan vielä päässeet. Kissamaisen pehmeä veneen käsittely vaatii selvästi vielä tuttelua.
Tuuli yltyi yhä ja Villen kisapipo päätyi työn tuoksinassa ahvenille. Lähdimme kryssimään kohti Kukourin mutkan reunamerkkiä vaihdellen välillä pinnamiestä. Sieltä olikin jo aika suunnata kohti rantaa, sillä Villen työvuoro odotti. Tuuli puhalsi noin kymppiä ja saimme muutaman oikein mukavan surffin sekä yhden erittäin mainion plaanipätkän. Spinnuajo vaati näissä olosuhteissa jo tarkkuutta ja voimaa. Kerran vene oli todella lähteä lapasesta. Hässäkässä spinnupuomi karkasi ylös ja ison puomi pujahti spinnun skuutin alle. Homma saatiin kuitenkin selvitettyä, mutta spinnua laskettaessa ilmeni, että puomin hela oli taipunut ja puomi jäi jumiin mastolle. Pääsimme kuitenkin kryssimään rantaan ongelmitta.
Vesillä vierähti kaikkiaan kolmisen tuntia. Olosuhteet olivat juuri sopivat, parempaa keliä ei syyskuun puolivälissä kannata toivoa. Rantaan tultuamme Ville kiiruhti töihin ja me jäimme Jessen kanssa joksikin aikaa korjaamaan spinnupuomin helaa sekä fiksailemaan venettä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti