Shortsikeli

Lokakuun matalalla roikkuva taivas ei haitannut, kun Turnipsin vaaleansininen keula survaistiin kyntämään Suomenlahden harmaita aaltoja. Olimme liikkeellä Jessen kanssa kahden sillä Ville oli järjestänyt itselleen muuta aktiviteettia sunnuntai-iltapäivän ratoksi. Jalassa meillä oli tämän kesän ja kenties koko 2000-luvun suurin purjehdusinnovaatio fleece shortsit. Tavallisiin pitkiksiin verrattuna lämmittävyys on samaa luokkaa, mutta keveys, mukavuus, liikkuvuus sekä jalassa pysyminen ovat suorastaan ylivertaisia. Lisäksi tämä tuote on käytännössä ilmainen. Oivat shortsit saa minuutissa leikkaamalla vanhoista virttyneistä fleecepökistä lahkeet polvipussien yläpuolelta poikki. Lahkeensuita ei tarvitse edes päätellä sillä materiaali ei purkaudu itsestään. Idea on vapaasti kopioitavissa, suosittelen lämmöllä!

      Tuuli oli 6-7m/s itäkoillisesta ja välillä taivaalta sateli hentoista tihkua, lämpötila oli +6 astetta. Parilla viime kerralla vesillä kanssamme ollut Litti oli mastoremontissa ja muutenkin merellä oli hyvin hiljaista. Rannassa lenkkeillyt, lähtöpuuhiamme seurannut vanhempi pariskunta olikin selvästi huolissaan syksyiselle merelle mielivien purjehtijoiden turvallisuudesta. Vakuutin heille, että syksy on paljon parempaa aikaa purjehdusharrastukselle kuin kevät. Itse purjehduskeli oli taaskin oikein hyvä.

      Kryssimme aluksi Ruotsinsalmen länsipäähän, jossa nostimme spinnun ja laskettelimme väylää mukaillen parilla jiipillä Mussalon satamaan. Käytössämme oli skuuteista tuplattu kakkosfokka sekä spinnuista vanhin,  jo loppusijoituskunnossa oleva pinkillä raidalla somistettu pallokas. Emme halunneet riskeeraata välineiden kanssa eikä tämän purjeen repiminen olisi haitannut mitään. Manööverit sujuivat kuitenkin vajaamiehityksestä huolimatta ongelmitta. Koska painomme ei riittänyt kunnolla veneen tehokkaaseen tasapainottamiseen kryssillä, ja koska varsinainen manööveritreeni kahdestaan ei ollut mielekästä, keskityimme lähinnä tutkimaan ison trimmejä. Tällä kertaa masto oli kiilattu sentin  aiempaa edemmäs ja hekin, kikin sekä levangin korkeus- että sivusäätö olivat ahkerassa käytössä. Näyttää siltä, että tuulen auetessa hieman enemmän levanki ei enää riitä estämään kunnolla ison liiallista kiertymistä vaan kikiä on kiristettävä tuntuvasti. Kryssillä ja sivuvastaisella pärjää paremmin pelkällä levangin säädöllä. Yhteen koplatun levangin sivu- ja korkeussäädön idea ei oikein meille auennut, mutta hekin talja on kyllä varsin tehokas maston taivuttaja.

      Satamasta kryssimme uudestaan Ruotsinsalmen suulle, missä nostimme taas spinnun ja slöörailimme mukavasti plaanaillen Pikkuliisan kärkeen, jossa laskimme purjeen. Rantaan tullessamme oli aallonmurtajan päässä meren harmauteen tähystävä valokuvaaja, jonka kameran muistikortille Turnipsikin näytti päätyvän. Mihin lie kuvamme tästäkin kulkeutuu? Kölin kanssa oli jälleen ongelmia, mutta korkeussäätö lähti toimimaan, kun fokan kangasta hieman löysättiin. Pari tuntia merellä riitti kohmettamaan sormet siihen kuntoon, että päädyimme niitä sulattelemaan Cafe-Laiturin lämpöön. Veneen ollessa valmis, pimeä oli jo laskeutunut. Jokohan seuraavalle purjehdukselle täytyy ottaa otsalamput mukaan?