Työmiehen lauantai

Kipparikokousta odotellessa

Kotkan Pursiseuran Karvalakkikisa alkoi yhdeltätoista ja Villen oli ehdittävä kahdeksi iltavuoroon lasikuitua tekemään. Jessen kanssa meillä oli tavoittena ehtiä ennen viittä saunaan ja välttää putkareissu. Onneksi 7,1 mailin mittaiselle radalle oli luvassa kuitenkin kohtalaista tuulta. Turnipsi oli ilmoitettu kisan avoimeen luokkaan ja starttasimme kaikkein pienimpänä veneenä takaa-ajolähdön ensimmäisenä. Tästä oli se hyöty, etteivät isot olleet heti tuulia sotkemassa. Eivätpä ne ehtineet niitä sotkemaan myöhemminkään kisan kuluessa.
     Starttihetkellä tuuli oli vasta heräämässä ja se oli rannan läheisyydessä huolestuttavan heikkoa. Aluksi näyttikin siltä, että Ville joutuu tinkimään periaatteistaan ja myöhästymään töistä. Havourin kulmalle ajettiin suunnaltaan ja voimakkuudeltaan vaihtelevassa heikohkossa tuulessa kryssikulmilla. Liti kiihtyi nopeasti puuskissa, mutta vastaavasti hidastui yhtä nopeasti reikäkohdissa. Shiftit oli kuitenkin helppo ottaa nopeasti ja herkästi reagoivalla veneellä tarkasti. Jännitimme hieman, kuinka pärjäämme isompien joukossa, mutta saavuimme kuitenkin ensimmäisenä kääntömerkille.

Lähtiessä oli päässä Gullit, Gillit ja lippikset, vaan ei karvalakkeja

      Gastiosasto epäili spinnukulmia Havourilta Lellerin länsipoijulle, mutta kipparina lupasin optimistisena, että pallokkaalla ajetaan. Tuuli oli noussut hieman, ehkä noin kuuteen metriin ja tuulikulma aukeni juuri sopivasti spinnulle.  Aivan ei liti lähtenyt laukkaan, mutta sen verran runkonopeus kuitenkin ylittyi, että isommat alkoivat jäädä. Lellerin poijulla tehdyn jiipin jälkeen tuulikulma aukesi hieman lisää ja Kukourin takana vielä edelleen. Valitettavasti tuuli ei kuitenkaan noussut aivan plaanikeliksi. Nopeutemme tuntui kuitenkin riittävän ja etumatka muihin kasvoi mukavasti. Takaa alkoi nousta ukkospilvi. Yhden namu puuskan missasimme, kun emme hoksanneet laskea kurssia tarpeeksi ennen kuin puhuri pääsi yllättämään liian edestä. Vene ei pahasti broachannut, mutta kallistui kuitenkin sen verran, että muutama litra vettä lirvahti suojanpuolelta sitloodaan. Turnipsi ei siis hypännyt vieläkään toivottuun plaaniin ja odotettu puuskakin pääsi karkuun.
      Ruotsinsalmen suulta oli viisto kryssi maaliin.Tiesimme ettei se ollut vahvinta aluettamme tässä kelissä, mutta etumatkamme oli jo sitä luokkaa, että saatoimme purjehtia maaliin omassa rauhassa. Lopulta ero seuraavaan oli sellainen ettei kertoimilla juuri tarvinnut spekuloida. Toki pitkät sivutuuliosuudet hyödyttivät kevyttä venettämme, mutta jos ne kerran olivat meidän spinnulla ajettavissa, niin miksi ihmeessä monet muut jättivät pallopurjeensa pussiin jä köröttelivät kiltisti jonossa kuin körtit kirkkomatkalla.

Hitto, kun häikäisee. Missä kirittäjät?

   
      Loppuen lopuksi Ville ehti kuin ehtikin kahdeksi töihin ja Jesse ja Kilu riisuivat purjehdushaalarit ja istuivat pian saunan löylyssä. Seuran lippu laskettiin neljältä ja kesäkauden päätösjuhla sekä palkintojenjako oli ohi kuuteen mennessä. Osa väestä jäi vielä Meriniemeen ruokailemaan ja mennyttä kesää muistelemaan sekä juhlimaan. Kukaan ei tiettävästi joutunut putkaan, me ainakin palasimme kiltisti kotiin heti palkintojenjaon jälkeen. Karvalakkikisan palkinto oli toisin luonteeltaan sellainen, että se vaatinee myöhemmin vielä toista saunakertaa ja silloin auto on parasta jättää kotiin.