Turnipsin pitkään vaiennut blogi aktivoituu jälleen näin kevään kynnyksyllä. Vipinää on ollut, niin ettei vesille ole meinannut ehtiä. Äitienpäivän aattona kevyen kosmeettisen uudistuksen läpi käynyt Turnipsi rikattiin ja laskettiin ensimmäistä kertaa elementtiinsä. Tuuli oli kovin hiljainen, eikä kunnon treenaamisesta oikein tullut mitään. Totesimme kuitenkin kaiken toimivan kuten pitääkin. Nyt kitkaa on vain huomattavasti vähemmän kuin edellisenä kesänä. Talven aikana veneeseen on vaihdettu koko joukko heloja ja nyt köydet alkavat juosta kuten niiden on tarkoitettu. Erityinen parannus saatiin kölin nostimeen.
 |
| Vilma Vuolahti suorittamassa uusien helojen kestotestiä ennen niiden asennusta |
Tunnettuahan on, että parisuhde voi paremmin, kun mies on sopivasti poissa kotoa. Päätimme siis äitienpäivän kunniaksi vetää oikein kunnon treenin. Tuulitilanne vaikutti rannalta katsoen huolestuttavalta. Luvatusta kahdeksasta metristä tuntui puuttuvan ainakin puolet. Merelle päästyämme osoittautui, että toimitus oli epäilyistä huolimatta kunnossa. Mastossa vinkui ihan kiitettävästi ja talvella veltostuneet vatsalihakset saivat sopivasti töitä ukkeleiden hilatessa ahterinsa yli tuulenpuolen reelingin. Kryssiminen tuntui yllättävän rankalta.
 |
| Pinotexiä pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta... |
Hetken aikaa ihmeteltyämme tuntuma alkoi löytyä ja saimme purjetrimmin tyydyttävälle tolalle. Välillä pärskyi vettä sisään, mutta uudistettu baileri imi kaiken kuuliaisesti pois falskaamatta takaisin kuten entinen. Vendatkin alkoivat muutaman kankeamman räpellyksen jälkeen sujua kohtalaisesti. Ei muuta kuin spinnu ylös ja keula alamäkeen. Vene kiihtyi iloiseen laukkaan. Mittari näytti liki 12 solmun lukemia. Aallokko oli kasvanut kohtalaiseksi ja surffailu maistui makealle. Kasvoille pärskyvä kylmä vesi jäähdytti tosin hieman tunnelmaa. Ensimmäinen spinnujiippi plaanikelissä vähän jänskätti. Rutiinin puutteesta huolimatta homma toimi kohtalaisesti.
 |
Uudistetun bailerin lisäksi Turnipsi on
saanut täksi kesäksi uudet peräreijät |
Toisella kierroksella alkoi sitten tapahtua. Kesken lenssin spinnu valahti alas. Edellisenä päivänä tehty solmu ei ollutkaan kunnolla kiristetty ja koko falli luiskahti maston sisään. Emme toki lannistuneet näin pienestä. Slöörikulmaa hieman nostamalla oli oikein nautinnollista plaanailla pitkiä siivuja ja kymmenen solmun nopeus ylittyi kirkkaasti näinkin. Treenit jatkuivat ja vendatkin alkoivat sujua. Kolmannella kierroksella ilman spinnua tehty jiippi oli sitten liikaa kikin plokille, josta murtui hunsvotti. Ilman kikiä purjehdus reippaassa tuulessa oli niin huimaa touhua, että päätimme suunnata rantaan vaurioita korjailemaan.
 |
| Pientä näpertelyä treenin jälkeen |
Jessen rikipakista löytyi uusi hela vaurioituneen tilalle ja kiki saatiin pian kuntoon. Spinnun fallin pujottaminen ei sitten ollutkaan mikään ihan läpihuutojuttu. Ei muuta kuin masto alas ja toppihela irti. Apuköyden avulla saimme fallin vedettyä läpivientikohdastaan maston huippuun, jossa kiinnitimme sen ison nostimeen. Tämän avulla köysi saatiin alas, mutta vielä oli edessä läpivientihelasta suoriutuminen. Rautalangan ja pihtien avulla selvitimme tämänkin ongelman ja saimme maston jälleen kuntoon. Samalla pakkasimme tavarat kärryyn ja ajoimme renkaat soikeina karavaanimme Veleiron halliin kuivatusta ja loppusilausta varten. Tuusulan lyhytratakisoissa tavataan!
 |
| Still going wrong |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti