Vaaleanpunainen unelma riekaleina

Lauantain jälkeen oli selvä, että tahtia olisi parannettava. Aamu ei alkanut lupaavasti, kun Jesseltä oli yön aikana mystisesti kadonnut liivit. Mies itse väitti jättäneensä ne veneeseen, mutta sieltä niitä ei muun miehistön avulla suoritetuista huolellisista etsinnöistä huolimatta kuitenkaan löytynyt. Onneksi ystävälliseltä litipurukalta löytyi korvaavat kelluntavälineet ja turnipsigasti sai itse puheenjohtajan varaliivit lainaksi.

Sunnuntaiksi oli luvattu kohtalaista 6-7m/s tuulta, mutta pian vesille päästyämme selvisi, että tuulta saataisiin jopa luvattua enemmän. Tämä sopi meille ja innoissamme saavuimme ensimmäisen startin maaliin kolmansina. Tuuli oli lauantain tapaan jälleen erittäin puuskaista ja shiftailevaa. Jopa 45 asteen suunnanvaihtelut ja perustuuleen verrattuna yli tuplavahvuudella iskeneet puuskat tekivät purjehduksesta todella haastavaa. Kovan kelin venevauhtimme niin kryssillä kuin avotuulillakin vaikuttaa oikein hyvältä, jostain meidän täytyy vielä oppia kaivamaan vastaava vaihde kevyemmillekin keleille. Tulemme siis jatkamaan tiivistä harjoittelua.

Lähestyttäessä toisen startin ylämerkkiä alkoi meno lauantailta tuttuun tapaan vastustaa. Ensin veneitä pyrki ohi joka suunnasta ja lopulta spinnua nostaessa söhläsimme kankaan kiilaantumaan alavantin ja maston väliin. Juuri samalla hetkellä iskenyt puuska täytti purjeen iloisesti ja pallokkaan yläosaan syntyi metrin mittainen aika ikävän näköinen palkeenkieli. Ei muuta kuin spinnu alas ja suosiolla rantaan vaihtamaan varapurje tilalle. Tästä startista tuli siis DNF. Samassa lähdössä sattui muitakin välinerikkoja ja yksi nurinmeno, joten emme olleet ongelmiemme kanssa aivan yksin.

Kilpailun viimeiseen lähtöön ukkelit sitten saapuivat vastoinkäymisestä sisuuntuneina. Pakollisen varikkopysähdyksen jälkeen radalle ehdittiin juuri sopivasti. Saimme kohtuullisen hyvän lähdön keskeltä linjaa melko vapaissa tuulissa ja riittävällä alkuvauhdilla. Kovat puuskat näyttivät tuottavan vastustajille enemmän harmia kuin meille ja kun tällä kertaa shiftien lukeminenkin onnistui mukavasti, kiersimme yläpoijun ensimmäisinä. Vaikka varaspinnu onkin melkoinen rimpula varsinaisen kisapurjeen rinnalla, tuntui se silti kuljettavan Turnipsia riittävän rivakasti.  Viimeisestä startista tuli lopulta lähtövoitto suhteellisen vaivattomalla purjehduksella. Rannassa keskusteltaessa Kankaan Riitta ehdotti, että hän voisi toimittaa repeytyneen purjeemme WB:lle Lauttasaareen korjattavaksi. Tartuimme kiitollisuudella tarjoukseen. Näin reilussa porukassa on kiva purjehtia.

Jesse ja Ville chillailevat kisojen jälkiminigeissa Lahden aurinkoisella rantabulevardilla

Kotimatka sujui tuttuun tapaan jälkipelejä pelatessa ja jossittelua harrastettaessa. Neljäs sija ei ollut aivan sitä, mitä lähdimme tavoittelemaan, mutta riittävän lähellä kuitenkin. Ison regatan järjestelyt ja tulospalvelu tuntuivat pelaavan varsin mallikkaasti ja päivän purjehdusten päälle nautittu lounas oli hienosti toteutettu. Myös slipi oli erinomainen. Pientä purnausta ukkeleiden mielissä aiheutti taas aikaiset starttiajat sekä molempina kisapäivinä lähtöään odottelevien H-veneiden kova hinku linjalle ennen aikojaan.  Kyllä järvellä olisi varmasti löytynyt vettä odotella hieman loitommallakin. Kisojen päätteeksi  löysimme tien poskesta joltain toiselta pudonneet pelastusliivit. Valitettavasti nämä eivät vain olleet ne meidän etsimämme, joten toimitimme löytötavaran kilpailutoimistoon.

Pientä ilonaihetta tiimille antaa myös se, että viikonlopun aikana on tämän blogimme kokonaisklikkausten määrä siirtynyt taas uudelle tuhatluvulle.

Lightning-luokan Ranking-tilanne kahden osakilpailun jälkeen.