Luvassa Superviikonloppu

Perjantaina koivu puhkeaa täyteen lehteen Kotkassa ja KTP taistelee koripalloherruudesta Loimaan Bisonsia vastaan viimeisessa finaaliottelussa...

Lauantaina Suomi pelaa loppuottelupaikasta Ruotsia vastaan MM-lätkässä ja Krista Siegfrids edustaa maatamme Euroviisuissa...

Lauantaina ja sunnuntaina Turnipsi mittelee Lightning-luokan lyhytratamestaruuksissa Tuusulanjärvellä...

Stay Tuned!

Kaksoiselämää

Neljä päivää on kulunut veneen alla, kun Kilu on yrittänyt saada Emiliaa vesillelaskukuntoon. Toisin kahtena niistä on myös purjehdittu Turnipsia. Kuten tarkkaavainen lukija tämän blogin alusta muistaa, Turnipsi on vain eräs outo käänne ukkeleiden purjehdushistoriassa, tällä hetkellä tosin varsin merkittävä sellainen. Viime kesän SE juttu oli ORCi MM. Koko Turnipsiprojekti aloitettiin itse asiassa juuri noiden kisojen alla. Kun olimme koko kesän harjoitelleet 40-jalkaisen Nellan kannella, alkoi pienempi vene tuntua taas houkuttelevalta. Veneitähän löytyy joka ukkelilta, mutta ratakisoja niille ei juurikaan järjestetä.  Liti kustannustehokkaana ja meille kolmelle sopivana yksityyppiluokkana valikoitui seuraavaksi opiskelun kohteeksi. Kevytvenekisojen ohessa aiomme toki jatkaa myös muita purjehdustouhujamme, kunhan aikaa niille vain löytyy. Villellähän on kimppaomistuksessa Avance 245, Jessen Vital 26 on pian purjehduskunnossa ja Kilun Maxi Racer Emilia jatkaa seikkailujaan Suomenlahdella, kunhan kevätkunnostus ensin on suoritettu.

Ai kun se kiiltää.... Kahden veneen loukku tietää kiireistä kevättä

On the Rocks meni Turnipsilta varsin mukavasti. Mukava oli myös nähdä rannalla useampiakin vanhoja tuttuja, joita ihan muutamaan vuoteen ei ole tavannut. Tässäkin mielessä kevytvenepurjehdus on osoittautunut varsin antoisaksi. Oheisessa vuonna 1974 Kallaveden regatan yhteydessä otetussa valokuvassa kaksi lupaavaa optinuorta tutkii sen ajan uusinta hottia, alumiinirikiä. Herroilla on sama etunimi ja he ottivat mainitussa kilpailussa kaksoisvoiton. Kummankin voi tavata kuluvana kesänä Lightningin pinnassa.  Arvauksia henkilöistä saa vapaasti esittää kommenttipalstalla.

Viikon kuvavisa

Sitten itse asiaan: Turnipsin sunnuntai-iltapäivän treenit sujuivat suorastaan pelottavan hyvin. Tuuli oli lounaasta 4 – 5 m/s, treenasimme spinnumanööverejä, jiippejä, vendoja ja alamerkin kiertoa lyhyellä radalla kahden viitan välissä. Nyt, kun kyseessä ei ollut kisatilanne, kaikki sujui paremmin kuin kenties koskaan aikaisemmin. Turha sähläys loisti poissaolollaan ja homma toimi vaivattomasti ja hyvin synkassa. Toistoja tuli runsaasti ja lopuksi oli aikaa tutkiskella myös kakkospurjekerran trimmejä. Nyt aloimme päästä niistäkin jyvälle ja uudempi iso alkoi vaikuttaa ainakin näissä olosuhteissa varsin mainiolta. Myös Litti oli samaan aikaan merellä. Äitienpäivä oli kuitenkin sotkenut meidän aikataulumme niin, ettei yhteistreeniin tällä kerta päästy. Litti oli jo palaamasa rantaan meidän vasta aloitellessa urakkaamme Trackeri temppuili sen verran, että vain osa harjoituksesta tallentui sen muistiin valtaosan kadottua bittiavaruuteen. Olkoon kuva tässä kuitenkin todisteena vesillä käynnistämme. Seuraava koitos on lyhytratakisat Tuusulassa 18.-19.5.

Valtaosa harjoituksestamme suoritettiin stealth modessa 

Hankala harjoitus

???

Rockseista pari päivää toivuttuamme oli aika päästää Turnipsi Itämeren aalloille runsaan viiden kuukauden tauon jälkeen. Aamuisen sateen jälkeen ilma kirkastui puolilta päivin ja vene työnnettiin vesille. Ajatuksena oli testata toista purjesettiämme ja käydä läpi vaihtelevasti Tuusulassa sujuneita vendoja. Jo ennen aallonmurtajaa iso tuli alas fallin sakkelin pettäessä. Ilmeisesti se oli unohtunut sulkea kunnolla. Ei muuta kuin käännös takaisin, vene nurin lähimmän laiturin kupeella ja falli takaisin alas. Vedet pois jollasta ja uudestaan menoksi.

Aluksi tuuli tuntui mainiolta ja kävimme Kuusisessa elvistelemässä telakalla veneitään kunnosteleville purjehtijoille. Paluumatkalla, juuri kun treenin piti todella alkaa, tuuli katosi. Jäljelle jäi vain lätsyttävä aallokko. Ajoittain tuulta hetkeksi jostain aina pussahti, mutta tuota pikaa se pian taas tyyntyi. Shiftit olivat merelle käsittämättömän suuria, pahimmillaan liki 90 astetta. Treeni ei siis ollut kovinkaan tehokasta. Vendat kuitenkin onnistuivat nyt varsin mallikkaasti.

Uudemman isopurjeen kanssa emme vielä päässeet oikein sinuiksi, se vaatinee hieman erilaisen perustrimmin, kuin aiemmin käyttämämme purje. Fokan kanssa oli helpompaa, mutta senkin jaluspistettä jouduimme siirtämään eteenpäin totutusta. Vanha spinnu tuntui varsin virttyneeltä ja hankalalta pinkin kisapurjeen jälkeen.  Turnipsissahan on yhteensä kaksi isoa, kolme fokkaa ja kolme spinnua, joista pitäisi löytää luottosetti kisoja varten. Muita purjeita aiomme sitten käyttää lähinnä treenatessa. Spinnujen suhteen asia on selvä, mutta ison ja fokan kanssa vaaditaan vielä lisää kokeiluja. Uutta spinnua lukuun ottamatta purjeet ovat käytettyinä hankittuja. Tuusulassa ajoimme Antero Punttilan Snow Whiten vanhalla setillä ja joulun alla ostimme Riitta Kankaalta toisen käytetyn sarjan Nortteja. Kummatkaan purjekerrat eivät ole enää aivan uusia, mutta ne toimivat melko vähän käytettyinä ikäisekseen hyvin.

Rantaan palattuamme selvisi, että Jessen auton avaimet olivat ilmeisesti päätyneet meren pohjaan. Kilu oli nähnyt ne viimeksi keulakannella, mistä ne ovat pudonneet viimeistään venettä laiturin kupeella kaadettaessa fallin korjausta varten. Hieman sekalaisin fiiliksin pakkasimme purjeet ja ryhdyimme käytännön järjestelyihin tavaroiden saamiseksi ulos lukitusta autosta. Harjoitukset jatkuvat viikonloppuna.

Turnipsiukkelit Tuusulanmerellä

Rannikkokaupungin kasvatteina meri on kaikille meille niin keskeinen elementti, että itse kukin puhui siitä tarkoittaessaan järveä. Niinpä päätimmekin lopulta helpottaa keskinäistä kommunikointiamme käyttämällä otsikon mukaista, meille kotoisampaa ilmaisua tarkoittaessamme Tuusulanjärveä. Turnipsin ensimmäinen kisaviikonloppu on nyt siis takana, se tuotti kunniakkaan kolmannen sijan.  Parempaan ei totuuden nimessä olisi oikein ollut mahdollisuuksia, mutta sunnuntain ensimmäisestä startista ottamamme lähtövoitto piristi mieltä kummasti. Itse startti ei ollut kovin kehuttava, mutta keskireittiä kryssien ja virheitä vältellen poimimme veneen kerrallaan päätyen maaliin laivueen ensimmäisinä. Venevauhtikin tuntui olevan varsinkin kryssillä kohdallaan.

Päivän toiselle startille puolestaan kasautui ongelmia yllin kyllin. Homma sai alkunsa uuden spinnupuomin avausnarun irrottua purjeen päästä heti spinaakkeria nostettaessa. Avotuuliajo kärsi tästä pahasti ja jouduimme muuttamaan suunnitelmiamme lenssin suhteen, jotta spinnupuomi saatiin korjattua. Keskittyminen pääsi tässä hieman herpaantumaan ja pari venettä pujahti tuulen puolelta ohitsemme. Alamerkille sattui kolmen veneen klunga ja tarvittavan tilan määrästä ilmeni tyypillistä erimielisyyttä, joka puolestaan johti normaalin merkkitilanteen tavoin hieman kovaäänisempään keskusteluun. Tilaa merkin kiertoon annoimme täysin riittävästi ja se sujuikin kaikilta veneiltä ongelmitta. Ikävähkö sivumaku tilanteesta jäi, kun tilaa meiltä vaatinut venekunta jätti syntyneestä sanailusta johtuen täysin yllättävän protestin. Erikoiseksi tilanteen tekee se, että olimme aiemmissa starteissa saaneet osaksemme vähätteleviä kommentteja juuri saman venekunnan taholta, emme ehkä kuitenkaan aivan yhtä suurin kirjaimin.  Protestilautakunta osoitti mielestäni kypsyyttä ratkaisemalla tilanteen antamalla Turnipsille hylkäämisen sijasta varoituksen säännön 69 rikkomisesta. Ehkäpä tämä episodi opetti jotain kummallekin osapuolelle. Kun muutakin sählinkiä kyseisessä startissa esiintyi, ei sijoituskaan ollut viidettä sijaa parempi.

Viimeisessä startissa otimme mainion lähdön, mutta tuuli nousi ensimmäisen kryssin aikana niin kovaksi, että veneitä alkoi ympärillä kaatua. Moni keskeytti ja suunnisti kohti rantaa. Toisen kryssin aikana tuuli oli jo niin kova ja puuskainen, että Turnipsinkin mastonhuippu kastettiin Tuusulanjärveen. Ukkeleiden kipitettyä nopeasti kölille turtleksi meno saatiin kuitenkin estettyä ja virkistävän kastautumisen jälkeen matkaa päästiin jatkamaan muutama sata litraa vettä veneessä. Purjehdus tästä toki kärsi, mutta hieman varmistelemalla maaliin kuitenkin päästiin lopulta nilkuttamaan. Lähes kaikkien muiden venekuntien jättäessä kilpailun kesken, oli sijoituksemme tässä päätösstartissa toinen.

Kolmanteen sijaan ensimmäisissä ranking-kisoissamme sarjalla 3,4,3,1,5,2 täytyy tällä harjoituksella ja näissä olosuhteissa olla tyytyväinen. Lähtövoiton ansiosta Ville pääsi Lightning-luokan perinteiden mukaisesti palkintojenjaon jälkeen kastautumaan jo toistamiseen Tuusulanjärven raikkaaseen veteen. Jesse ja Kiluhan ovat kyseisen rituaalin suorittaneet jo edellisenä syksynä Samppa Salmisen gasteina.

Ukkeleita hymyilyttää

 Kilpailun tulokset

Kuvia kisasta: Mikko Rantala
                       Sinikka Järvinen
                      

Tähän mennessä on tätä blogia seurattu jo yli 4000 klikkauksen verran:)

Vauhtia ja vaarallisia tilanteita

Aamun kylmän ja plägän jälkeen päiväksi kehkeytyi oikein mainio purjehduskeli. Vastoin ennakko-odotuksiamme veneen rikaaminen sujui ilman suurempia härdellejä ja Meriniemissä valmiiksi mitoitetut säätököydet toimivat kuten oli tarkoitettukin. Ennen kisaa ehdimme kuin ehdimmekin treenata muutaman vendan ja jiipin. Yllätykseksemme nekin sujuivat kohtalaisesti, aivan turhaan emme siis syksyllä venettä ulkoiluttaneet.

Hankaluudet alkoivat vasta itse kisassa, nyt oli ukkeleilla enemmin intoa kuin taitoa. Itse startit kahdeksan veneen fleetissä sujuivat varsin hyvin ja venevauhtikin tuntui aivan kohtuulliselta mutta manöövereissä oli kohtalaista kohelluksen makua. Varsinkin vendoista onnistui vajaa puolet. Päivän toisen startin lenssillä alkoi tapahtua, kun ensimmäisellä kierroksella spinnu nousi aavistuksen turhan aikaisin ja vene pääsi braochaamaan täyttyen puolilleen vedellä. Lopun lenssin ajelimme lievästä lisäpainosta kärsien ja vettä laidan yli äyskäröiden.

Seuraavalla kierroksella sorruimme toiseen virheeseen yrittämällä ajaa turhan alas puuskaisessa tuulessa. Seurauksena oli näyttävä kiinalainen, mutta vesilasti oli onneksi edellistä kierrosta pienempi. Näiden mähellysten takia seuraavalla kryssillä oli taas muutama vene lisää ohitettavana. Starttisijoituksilla 3, 4, 3 irtosi päivän päätteeksi yhteistulosten kolmas tila, joka vastaa suurin piirtein asettamaamme tavoitetta. Opeteltavaa vielä toki on, mutta kyllä tässä silti pää pystyssä kehtaa rannalla kulkea. Täytyy vain uskoa että vauhti korjaa virheet ja kehitystä tapahtuu aina kun horjuu. Päivän viimeinen lähtö sujui jo maltillisemmin ja päivästä jäi varsin hyvä fiilis. Vaikka kunnia ehkä menikin, maine sentään kasvoi.

Kylmiltään kisoihin

Kävi, kuten hieman pelkäsimmekin, kausi 2013 alkaa suoran kisastartilla neljäs toukokuuta. Mitäs sitä turhia harjoittelemaan! Kylmä kevät viivytti veneen kunnostusta niin, että vesille emme ajoissa ehtineet. Vappuna saimme maston pystytettyä ja seuravana päivänä jo purjeetkin ylös, tosin vain rannassa. Remonttihommia varten veneestä oli riisuttu miltei kaikki ruuvimeisselillä irti lähtevä. Helojen uudelleenkiinnitys ja köysien pujottelu veivät oman aikansa eikä kelikään oikein purjehdusta suosinut.

Vappu vierähti viranomaisten seurassa ja simat kannella.

Vaikka ilma auringossa rannalla olikin lopulta lähes siedettävä, ei yli kymmenen metrin tuuli jääpaloja talven jäljiltä vilisevälle merelle houkutellut. Nyt on paljon kylmempi purjehtia kuin viime marraskuussa. Vene on vihdoinkin jos ei nyt täysin valmis, niin purjehduskunnossa kuitenkin. Toivottavasti kerkeämme ennen ensimmäistä lähtöä treenata edes pari vendaa ja jiippiä kilpailupaikalla.

Jäillä, vai ilman?

Viskin ystävinä Kilu ja Ville nauttivat jalon juomansa ehdottomasti kuivana, eli ilman jäitä. Sama pätee purjehdukseenkin. On the Rocks- kilpailun pitäisi alkaa Tuusulanjärvellä vajaan viikon kuluttua, mutta toistaiseksi areena on vielä jääkannen alla. Kisan nimihän viittaa paitsi drinkkilasin jäihin, myös aikaiseen ajankohtaan, jolloin jääpaloja ainakin teoriassa saattaa uiskennella vielä järvellä.  Tänä vuonna kevät on niin myöhässä, että teoria on vaarassa muuttua käytännöksi ja kisat saatetaan joutua purjehtimaan kirjaimellisesti on the rocks.

Ei näin!

En tiedä onko tätä purjehduskauden avauskilpailua koskaan jouduttu perumaan jäätilanteen takia, mutta junnuvuosilta muistan kyllä nauttineeni etulyöntiasemasta kun Keski-Suomen pojat saapuivat paikalle kylmiltään. Päijänteen ollessa vielä jäässä merellä oli voinut treenata jo pari viikkoa.

Tällä kertaa etulyöntiasemasta ei ole tietoakaan. Vene on vielä työn alla ja merikin on vasta vapautumassa jääpeitteestään. Nyt jos koska harjoittelua olisi tarvittu, sillä Lightning on meille veneluokkana uusi ja rutiinimme veneen käsittelyssä vielä puutteellinen. Kisaan olemme kuitenkin optimistisesti ilmoittautuneet ja majoituskin Järvenpäästä on ukkeleille varattu. Tavoitteenamme on saada vielä yksi hyvä treenikerta alle ennen ensimmäistä kisastarttia. Kiirettä tulee pitämään, mutta mikäli olosuhteet vain sallivat, Turnipsi tullaan rikaamaan ja laskemaan veteen vappupäivänä. Jos taas käy niin huonosti, että kisat jäätilanteen takia joudutaan peruman, saa  tiimimme yhden kiperästi kaivatun treeniviikonlopun.