Jouluyö hallissa

Paksussa kirjassa kerrotaan mm. jouluyön tapahtumissa tallissa (Luuk.2: 1-20). Tämä blogi puolestaan kertoo veneestämme Turnipsista, joka valmistautuu uusiin seikkaluihin viettäen jouluyötä hallissa. Tähän mennessä tarinoitamme on seurattu yli 2100 klikkauksen verran, mistä olemme kovasti mielissämme.

Turnipsin ukkelit toivottavat kaikille blogin lukijoille oikein...

 Hyvää Joulua ja Suotuisia Tuulia Vuodelle 2013!

ps.  Tämä on se halli

Turnipsinnostovapaa

Turnipsin ensimmäinen purjehduskausi on päättynyt.

Ennen muinoin agraariyhteiskunnassa koululaiset saattoivat hakea koulusta syksyisin perunannostolomaa. Itsenäisyyspäivänä meillä oli alun perin tarkoitus käydä vielä purjehtimassa, mutta koska talvi saapui tänä vuonna etuajassa, vapaa käytettiinkin veneen nostoon.

Kun odotettua kutsua presidentinlinnaan ei kenellekään meistä tänä vuonna siunaantunut, riensivät Ville ja Kilu aamulla tuiskuiseen rantaan lapiomaan lunta veneen päältä sekä raivaamaan kulkuväylää autolle ja trailerille. Mastonkaato puuskaiessa tuulessa kohmeisin sormin ilman riittävää rutiinia oli melko haasteellinen operaatio, varsinkin, kun ylägaijan köysi meinasi unohtua kiinni. Pienen sählingin jälkeen vene toimitettiin paikallisen veneyrityksen pihaan, mistä Jesse puolestan huolehti telakointia eteenpäin.

Vielä yksi yö ulkosalla ennen katon alle pääsyä

Nimen taustaa

Veneemme nimi on herättänyt jossain määrin ihmetystä niin kanssaveneilijöissä kuin muissakin lähimmäisissä. Toisinaan epäuskoiselle keskustelukumppanille on täytynyt vakuutella hänen kuulleen oikein, kyseessä on todellakin Turnipsi eli rehunauris. Tässä lienee syytä avata hieman nimen taustoja.

Kuten jo aiempana on kerrottu, olemme harrastaneet viime vuosina varsin aktiivisesti kölivenepurjehdusta. Kalenterimme on kesäisin täyttynyt lähinnä saaristo- ja avomerikilpailuista. Yhden kisastartin kestäessä kymmeniäkin tunteja, jää veneessä silloin tällöin aikaa varsin henkeviin keskusteluihin. Lisämausteensa näille on usein antanut kisan aikana kertynyt univelka sekä fyysinen väsymys. Parhaimmat jutut ovatkin tyypillisesti syntyneet yön pimeydessä tai pitkällisen plägän herkistäminä. Eräs ajanviete on ollut keksiä mahdollisimman huonoja tai ehkä paremmin sanottuna persoonallisia veneen nimiä.

Nimi Turnipsi teki ensiesiintymisensä paikallisessa matkakisassa viitisen vuotta sitten. Edessä oli parikymmentä mailia kryssiä ikävän harmaassa kelissä tulosten ollessa käytännössä jo selvillä. Näissä vähemmän ylentävissä tunnelmissa generoimme ajankuluksi veneen nimiä tulevaisuuden varalle. Ylivoimaisen ykköstilan tuolloin vei nimiehdotus Perunasurvin. Moni hyvä oivallus on sittemmin vaipunut unholaan, mutta toiset ovat alkaneet elää omaa elämäänsä.

Talvella 2011 - 2012 käytiin Volvo Ocean Race, jota lienee jokainen purjehtija ainakin jossain määrin seurannut. Kyseisen kisan innoittamana netissä purjehdittiin samanaikaisesti vastaava kilpailu virtuaalisena. Siihen otti osaa kymmeniä tuhansia tietokonepurjehtijoita ympäri maailman, myös me olimme luonnollisesti matkassa. Mainiosti kisassa menestynyt Ville purjehti alusta nimeltä Perunasurvin, Kilun veneenä oli Turnipsi. Vain Jesse käytti linjasta poiketen mielikuvituksettomasti oman veneensä Vitalitan nimeä.

Näistä kahdesta mainiosta edellä mainitusta nimikandidaatista Turnipsi valikoitui lyhyempänä korvamaan lightningimme aiempaa, sinänsä aivan kelvollista, mutta kieltämättä hieman mielikuvituksetonta ja varsin tavanomaista Sini-nimeä. Nimi Turnipsi tekee Sinille kunniaa, sillä siinä on alkuperäinen nimi sisäänleivottuna. Markkinatietoisempi omistajakoalitio olisi toki voinut myös päätyä etsimään sponsoriyhteistyötä vaikkapa Bosticin tai Unileverin kanssa nimeämällä veneen Sini-Tarraksi tai Pepsodentiksi.

Veneen nimenä Turnipsi ei mielestämme ole yhtään hullumpi, epäsovinnaisuudessaan, karheudessaan ja humoristisuudessaan se on itse asiassa varsin sympaattinen. Vuosien varrella vastaan on purjehtinut sellaisiakin veneitä kuten Sun Äitis, Kaksi Kalaa, Musta Maija, Home Made, Lutra Lutra ja Tumputar. Tällaisessa seurassa Turnipsi on suorastaan kaunis. Se sopii kolmitavuisena veneelle loistavasti vaikka ei olekaan a-päätteinen feminiini. Lisäksi sukulaiskasvi nauris oli kelvannut koristamaan entisen Kiikalan kunnan vaakunaa ja Ypäjälläkin on tiettävästi vaikuttanut Turnipsi-niminen suomenhevostamma. 

******************************************************************************

ps. Mitä mieltä olisitte Valmuskasta tai Rosamundasta?

Lunta tupaan

Puhki kuluneen sanonnan mukaan Suomen kesä on lyhyt, mutta vähäluminen. Nyt loppukesällä lunta alkaa olla jo siinä määrin, että rantalelut on pian syytä korjata varastoon. Tulevan viikonlopun sääennuste ei kovin hääviltä näytä. Rapsakka tuuli ja kipakka pakkanen on yhdistelmä, jota karuinkaan purjehtija tuskin kohdalle toivoo. Jäätyvät pärskeet ja kohmelot köydet verottavat purjehdusnautintoa merkittävästi.

Lumi teki enkelin veneeseen

Antti-myrsky oli puhallellut perjantain vastaisena yönä Helsingin kasuunilla 24 m/s, puuskissa jopa 36 m/s. Rannassa käytäessä oli ihmetys suuri, kun veneen aukkopeitteitä ei näkynyt ja paattiin oli pyryttänyt lunta. Levyt löytyivät alatuulesta hieman loitommalta jonkin verran kärsineinä. Antti oli tainnut yöllä mitellä voimiaan täällä Kotkassakin. Petelevyt aseteltiin uudestaan paikoilleen ja koko jolla paketoitiin takapaksiin kertyneillä köysillä.

Jäähyhmän alkaessa kertyä suojaisempiin lahdenpohjukoihin Turnipsi-tiimi alkaa pikkuhiljaa valmistautua talveen. Ellei itsenäisyypäivänä tai sitä seuraavana viikonloppuna sää näytä oleellisesti paremmalta, on edessä veneen nosto ja purjehdus jää muutamaksi kuukaudeksi mielikuvien varaan. Talven tehdessä tuloaan me olemme lämmitelleet saunomalla ja kehittelemällä uusia veneen nimiä.

Jääkö tämä 24.11. näpätty otos  vuoden 2012 viimeiseksi purjehduskuvaksemme?
Niin tai näin, uusia paljastuksia on luvassa pikapuolin.

Lukijämäärä nousussa

Runsaan kahden kuukauden aikana Turnipsin seikkailujen lukijamäärä on kasvanut koko ajan. Uusia tarinoita on alettu odottaa aina viikonloppuisin. Blogia ei juurikaan ole mainostettu, joten ilmeisesti tieto sen olemassaolosta on kiirinyt lukijalta toiselle. Tästä me olemme teille hyvin kiitollisia.

Viimeisen kuukauden kävijätilasto

Seuraavalle viikolle on Kotkaan ennustettu lunta, pakkasta ja kovia tuulia, mutta viikonlopun sää ei onneksi  näytä aivan mahdottomalta. Toivomme pääsevämme vesille taas silloin, joten uutta juttua on taas luvassa.

Itsenäisyyspäivän jälkeen Turnipsi on tarkoitus telakoida ja huoltaa. Talviseisokin aikana blogin päivitystahti hidastuu ja muuttuu epäsäännölliseksi. Vaikka meri jäätyykin, tulemme raportoimaan huoltotöiden etenemisestä ja jaarittelemaan muista löyhästi purjehdusta sivuavista aiheista pitkin talvea sitä mukaa, kun juttua pulppuaa.

Savua ilman tulta

Nyt, kun tälläkin blogilla on alkanut olla säännöllisiä lukijoita, jotka aina viikonloppuisin ovat tottuneet odottaman uusia paljastuksia Turnipsin edesottamuksista, täytyy tällä kertaa nyhjäistä tyhjästä, etteivät noin 150 potentiaalista lukijaa tulisi kovin pahasti pettymään.

Ensimmäinen paljastus on viikonlopun oikea rivi. Olemme koko syksyn purjehtineet Snow Whiten vanhoilla purjeilla ja purjetunnuksella 14535. Vihdoinkin saimme vaihdettua oikean numeron Turnipsin isopurjeeseen. Oikea rivi on siis 14352, den rättä raden är 14352. Antti Niiniranta North sailsilta antoi oivan vinkin numeroiden irrottamiseen. Jotta vanha liima jäisi purjeen sijasta irti revittävään numeroon, kannattaa liuotin levittää purjekankaan nurjalta puolelta ja antaa imeytyä kankaan läpi. Liuottimeksi dacronille käy yhtä hyvin asetoni tai trikloorietyleeni. Päädyimme edelliseen helpomman saatavuuden ja edullisemman hinnan takia.

Viisi ja varanumero oikein.

Seuraavaksi ihmettelemme kauneusarvojen suhteellisuutta. Vasta kotva sitten paattimme sai siirtokehoituksen, jonka mukaan se heikensi kaupungin yleistä siisteyttä ja viihtyisyyttä. Kuluneella viikolla paikallislehdessä oli Jorma Sounelan ottama upea valokuva Meriniemestä iltavalaistuksessa. Kuvatekstissä kehuttiin kauniita näkymiä. Mikäpä muukaan kuvan keskellä katulyhdyn valossa maisemaa koristaa, kuin jalo purtemme Turnipsi.

Kauneus on katsojan silmässä. Turnipsi kuvassa keskellä.

Kolmanneksi luvassa on kuva-arvoitus. Kuten tarkkasilmäinen lukija varmasti huomaakin, kyseessä ei suinkaan ole meidän dacroninen isopurjeemme vaan Nellan hiilikuitulaminaattiseili. Purjeen takaa piilosta löytyy kuitenkin yhdistävä tekijä Turnipsin kanssa, mutta mikä?

...Jessehän se siellä kiipeilee.

Muutkin turnipsiseilorit voit halutessasi etsiä oheisesta videoklipistä.

Kävimme me toki vesilläkin. Purjehduksellisesti tämänkertainen lauantaitreenimme tarjosi kuitenkin kovin vähän raportoimisen aiheista dramatiikkaa. Riensimme aamuhäämärissä rantaan, rikasimme veneen ja laskimme sen vesille. Etelätuulta oli kovin heikosti 0-1m/s, ilma oli lämmin, mutta hieman suttuinen. Välillä ripautti aavistuksen vettäkin. Treenasimme vähän rullavendoja ja yritimme saada spinnun lentämään. Edelliset onnistuivat kohtuullisesti, mutta spinnu etupäässä roikkui masentavasti.Tulimme takaisin vajaan parin tunnin kuluttua. Kotimatkalla kävimme hakemassa vertaistukea Littin purukalta, joka lähti ulos Kuusisen rannasta. Ei käynyt paljoa parempi tuuri heillläkään.

Turnipsi treenin huumassa
Matti Vanhalan kuvaamana. 

Eipä juuri paremmin onnistanut Littiäkään.

Turnipsin purjehdusfilosofiaa

Tässä on kirjattu ylös niitä ajatuksia, joita yhdessä olemme veneessä ja rannoilla purjehduksestamme pohtineet. Lopulliseen muotoonsa ne ovat kiteytyneet Kilun päässä lenkkipolulla marraskuisena sunnuntaina.

1. Villalangat ja p**se

Aloitteleva lentäjä lentää jäykästi mittareiden mukaan. Hänen käsialansa on karkea ja katse kabiinin sisäpuolella. Kokemuksen myötä koneen liikkeet tulevat tutuiksi, ote rentoutuu, lentäminen automatisoituu ja katse siirtyy enemmänkin havainnoimaan koneen ulkopuolisia asioita. Pilotti on osa konetta, hänelle kasvaa niin sanotusti siivet selkään. Mittareita käytetään lähinnä vain vahvistamaan aistivarainen havainto. Tämä sama pätee purjehdukseenkin!

Litissä ei liiemmin mittareita ole, mutta lukemattomia mitattavia suureita kuitenkin. On hyvä, että perustrimmit ovat selvillä ja esitettävissä helposti tulkittavassa numeerisessa muodossa. Näin saadaan peruslähtökohta, jota noudattamalla homma ei voi mennä pahasti pieleen. Olemme vahvasti sitä mieltä, että tärkeimmät mittarit veneessä ovat villalanka ja oma ahteri, muut seikat ovat lähinnä uskon vahvistamista.

Kilpailussa tärkeimmät asiat tapahtuvat veneen ulkopuolella. Tuulen shiftit, aallokko, oma sijoittuminen suhteessa fleettiin, starttivalmistelut sekä muiden veneiden toimenpiteet ovat menestyksen kannalta keskeisempiä kuin optimaalinen venetrimmi. Vauhdista ei tosin ole haittaa, mutta riittää, että vene on tarpeeksi nopea. Purjehduksen on tultava selkäytimestä, jotta veneen ulkopuolisten tapahtumien havainnointiin riittää kapasiteettia. Purjehdus- ja pinnatuntuman on oltava niin herkkiä, että merkittävät trimmivirheet paljastuvat ja korjaantuvat automaattisesti ilman, että niitä pitää tietoisesti koko ajan tarkkailla. Yksi missattu shifti, tyritty jiippi tai huono startti antavat muille sellaisen etumatkan, ettei sitä kurota umpeen parhaimmallakaan trimmillä.

Miehistön yhteistoiminnan on oltava sellaisella tasolla, että manööverit sujuvat kaikissa olosuhteissa varmasti ja ilman suurempia keskusteluita. Tällainen saavutetaan vain viettämällä riittävästi aikaa vesillä. Tavoitteellisuudesta ei tässä yhteydessä ole haittaa, mutta jokainen purjehdittu tunti ja maili on tässä suhteessa kotiinpäin. Yksi kilpailu puolestaan vastaa hyvinkin kymmentä tavallista harjoituskertaa. Ei riitä, että jokainen meistä osaa tehtävänsä, meidän on opittava toimimaan saumattomasti yhdessä. Päähuomion on oltava veneen ulkopuolella, tekniikka on saatava automaatiotasolle.

2. Nöyryys ja jääräpäisyys

Purjehdus on ikivanha taito, kilpailumielessäkin laji on keksitty jo kauan ennen Elvistä. Muuttujia siinä on ihmisen prosessoitavaksi enemmän kuin tarpeeksi. Menestykseen pääsee montaa reittiä, purjehtia ja voittaa voi hyvinkin eri tyylillä. Onnella ja sattumallakin on osuutensa. Jokaisen täytyy löytää oma tyylinsä. Yksi ei voi kertoa toiselle menestyksen salaisuutta, mestari ei voi taata, että samoin toimimalla juuri me pärjäämme varmasti.

Todennäköistä on, että keskeisimmät menestystekijät ja niksit on löydetty jo ennen meitä. Luokkana lightning on jo yli 70-vuotias, joten sen ominaispiirteet ovat varmasti hyvin tiedossa. Jokaisella kanssakilpailijalla on oma tyylinsä ja tarinansa, joita meidän sijoituksista huolimatta kannattaa kuunnella tarkalla korvalla ja poimia niistä kultahiput talteen. Paras purjehtija ei välttämättä ole paras valmentaja. Venekunta, jonka juuri päivän lähdössä voitimme voi olla monessakin suhteessa meitä edellä. He ovat saattaneet oivaltaa jotain, joka meiltä on jäänyt kokonaan huomaamatta. Paitsi kokeneilta, ohjeita kannattaa ottaa vastaan myös kaikilta muitakin, ei kritiikittömästi vaan harkiten. Itsensä täytyy myös uskaltaa laittaa peliin ja kysellä selviöltäkin tuntuvia asioita sekä ennen kaikkea näiden perusteluja.  Myös omia kokemuksia on syytä vertailla muiden venekuntien kanssa.

Tietoa on hankittava ja työtä tehtävä nöyrästi, mutta samalla sitkeästi. Jokaisen vastoinkäymisen jälkeen ei kannata laittaa palikoita uusiksi ja yrittää löytää oikotietä onneen. Sitkeyttä ja periksi antamattomuutta on löydyttävä. Me ajattelemme, että jos vene ei kulje, me katsomme itseämme peiliin ja laitamme sen kulkemaan. On selvitettävä, mistä ongelmat johtuvat ja sitten ratkaistava ne. Ei purjehdus kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole. Venevauhti ja purjehdustyyli on rakennettava pikkuhiljaa pala kerrallaan aikaisemmin omaksutun päälle, ei sinne tänne sinkoillen. Ei päätä loputtomiin seinään kannata lyödä, mutta heti emme ole periksi antamassa. Siinä suhteessa olemme nöyriä, että ohjeet kyllä otamme mielellämme vastaan, on sitten eri asia, miten niitä sovellamme käytäntöön.

3. Arki ja realiteetit

Meillä jokaisella on myös siviilielämämme, perheemme, parisuhteemme, työmme, opiskelumme ja muut kuviomme. Purjehdus on vain yksi hauska ja aikaavievä harrastus tässä paletissa, sen me kuitenkin otamme ainakin puolitosissamme. Purjehduksessa meillä on Turnipsin lisäksi muitakin juonteita. Villellä on kimppaveneenä Avance 245, Ville ja Kilu purjehtivat yhdessä Kilun Maxi Raceria ja Jesse kipparoi miehistöineen Vital 26:tta. Muitakin projekteja on ollut ja mennyt, tulevista ei tällä erää ole tietoa. Valitettavasti nämä kaikki vievät aikaa (ja rahaa), jota koskaan ei tunnu olevan liikaa, harvoin edes tarpeeksi.  Treeni- ja kisa-aikatauluja meistä kukin on toisinaan joutunut kotona sovittelemaan. Kirjoittamattomana sääntönä on tällöin pidetty, että ilmoitusluontoisia asioita ei tule saattaa luvanvaraiseksi.

Veneemme on kohtalaisessa kunnossa, vauhti tuskin tulee olemaan eniten siitä kiinni. Purjeita uusitaan ja kalustoa huolletaan tarpeen mukaan. Uusi spinnu on koepurjehdittu ja kilpailuja sekä treenejä varten on tulossa kaksi, ei aivan uutta, mutta hyvässä iskussa olevaa purjekertaa. Veneen kylkilistat on tarkoitus uusia ja heloitusta ja köysistöä hieman päivittää, kylkien maalaaminen on vakavassa harkinnassa. Miehistö on kohtalaisessa fyysisessä kunnossa ja lähellä ihannepainoa, vauhti tuskin tulee olemaan tästäkään kiinni.

Suurimmat haasteemme tulevat ensi kesänä todennäköisesti olevan uuteen venetyyppiin ja sen metkuihin tottuminen siitä lähtökohdasta, että yhteinen kevytvenetaustamme on käytännössä katsoen olematon sekä pienimuotoisen ja nopeatempoisen ratakilpailun rytmiin pääseminen. Nähtäväksi jää, kuinka siipemme tulevat kantamaan. Vuoden kuluttua olemme tässä asiassa viisaampia.

*******************************************************************************

Voi hyvin olla, että tämä ensimmäinen syvämietteinen osa jää lajissaan ainoaksi. Yhtä hyvin on mahdollista, että se tulee saamaan joskus myöhemmin jatkoa. Seuraavan filosofisen purjehduskeskustelun tulemme todennäköisesti käymään, kun kokoonnumme maistelemaan karvalakkikisan avoimen luokan palkintokonjakkia.