Turnipsin purjehdusfilosofiaa

Tässä on kirjattu ylös niitä ajatuksia, joita yhdessä olemme veneessä ja rannoilla purjehduksestamme pohtineet. Lopulliseen muotoonsa ne ovat kiteytyneet Kilun päässä lenkkipolulla marraskuisena sunnuntaina.

1. Villalangat ja p**se

Aloitteleva lentäjä lentää jäykästi mittareiden mukaan. Hänen käsialansa on karkea ja katse kabiinin sisäpuolella. Kokemuksen myötä koneen liikkeet tulevat tutuiksi, ote rentoutuu, lentäminen automatisoituu ja katse siirtyy enemmänkin havainnoimaan koneen ulkopuolisia asioita. Pilotti on osa konetta, hänelle kasvaa niin sanotusti siivet selkään. Mittareita käytetään lähinnä vain vahvistamaan aistivarainen havainto. Tämä sama pätee purjehdukseenkin!

Litissä ei liiemmin mittareita ole, mutta lukemattomia mitattavia suureita kuitenkin. On hyvä, että perustrimmit ovat selvillä ja esitettävissä helposti tulkittavassa numeerisessa muodossa. Näin saadaan peruslähtökohta, jota noudattamalla homma ei voi mennä pahasti pieleen. Olemme vahvasti sitä mieltä, että tärkeimmät mittarit veneessä ovat villalanka ja oma ahteri, muut seikat ovat lähinnä uskon vahvistamista.

Kilpailussa tärkeimmät asiat tapahtuvat veneen ulkopuolella. Tuulen shiftit, aallokko, oma sijoittuminen suhteessa fleettiin, starttivalmistelut sekä muiden veneiden toimenpiteet ovat menestyksen kannalta keskeisempiä kuin optimaalinen venetrimmi. Vauhdista ei tosin ole haittaa, mutta riittää, että vene on tarpeeksi nopea. Purjehduksen on tultava selkäytimestä, jotta veneen ulkopuolisten tapahtumien havainnointiin riittää kapasiteettia. Purjehdus- ja pinnatuntuman on oltava niin herkkiä, että merkittävät trimmivirheet paljastuvat ja korjaantuvat automaattisesti ilman, että niitä pitää tietoisesti koko ajan tarkkailla. Yksi missattu shifti, tyritty jiippi tai huono startti antavat muille sellaisen etumatkan, ettei sitä kurota umpeen parhaimmallakaan trimmillä.

Miehistön yhteistoiminnan on oltava sellaisella tasolla, että manööverit sujuvat kaikissa olosuhteissa varmasti ja ilman suurempia keskusteluita. Tällainen saavutetaan vain viettämällä riittävästi aikaa vesillä. Tavoitteellisuudesta ei tässä yhteydessä ole haittaa, mutta jokainen purjehdittu tunti ja maili on tässä suhteessa kotiinpäin. Yksi kilpailu puolestaan vastaa hyvinkin kymmentä tavallista harjoituskertaa. Ei riitä, että jokainen meistä osaa tehtävänsä, meidän on opittava toimimaan saumattomasti yhdessä. Päähuomion on oltava veneen ulkopuolella, tekniikka on saatava automaatiotasolle.

2. Nöyryys ja jääräpäisyys

Purjehdus on ikivanha taito, kilpailumielessäkin laji on keksitty jo kauan ennen Elvistä. Muuttujia siinä on ihmisen prosessoitavaksi enemmän kuin tarpeeksi. Menestykseen pääsee montaa reittiä, purjehtia ja voittaa voi hyvinkin eri tyylillä. Onnella ja sattumallakin on osuutensa. Jokaisen täytyy löytää oma tyylinsä. Yksi ei voi kertoa toiselle menestyksen salaisuutta, mestari ei voi taata, että samoin toimimalla juuri me pärjäämme varmasti.

Todennäköistä on, että keskeisimmät menestystekijät ja niksit on löydetty jo ennen meitä. Luokkana lightning on jo yli 70-vuotias, joten sen ominaispiirteet ovat varmasti hyvin tiedossa. Jokaisella kanssakilpailijalla on oma tyylinsä ja tarinansa, joita meidän sijoituksista huolimatta kannattaa kuunnella tarkalla korvalla ja poimia niistä kultahiput talteen. Paras purjehtija ei välttämättä ole paras valmentaja. Venekunta, jonka juuri päivän lähdössä voitimme voi olla monessakin suhteessa meitä edellä. He ovat saattaneet oivaltaa jotain, joka meiltä on jäänyt kokonaan huomaamatta. Paitsi kokeneilta, ohjeita kannattaa ottaa vastaan myös kaikilta muitakin, ei kritiikittömästi vaan harkiten. Itsensä täytyy myös uskaltaa laittaa peliin ja kysellä selviöltäkin tuntuvia asioita sekä ennen kaikkea näiden perusteluja.  Myös omia kokemuksia on syytä vertailla muiden venekuntien kanssa.

Tietoa on hankittava ja työtä tehtävä nöyrästi, mutta samalla sitkeästi. Jokaisen vastoinkäymisen jälkeen ei kannata laittaa palikoita uusiksi ja yrittää löytää oikotietä onneen. Sitkeyttä ja periksi antamattomuutta on löydyttävä. Me ajattelemme, että jos vene ei kulje, me katsomme itseämme peiliin ja laitamme sen kulkemaan. On selvitettävä, mistä ongelmat johtuvat ja sitten ratkaistava ne. Ei purjehdus kuitenkaan mitään rakettitiedettä ole. Venevauhti ja purjehdustyyli on rakennettava pikkuhiljaa pala kerrallaan aikaisemmin omaksutun päälle, ei sinne tänne sinkoillen. Ei päätä loputtomiin seinään kannata lyödä, mutta heti emme ole periksi antamassa. Siinä suhteessa olemme nöyriä, että ohjeet kyllä otamme mielellämme vastaan, on sitten eri asia, miten niitä sovellamme käytäntöön.

3. Arki ja realiteetit

Meillä jokaisella on myös siviilielämämme, perheemme, parisuhteemme, työmme, opiskelumme ja muut kuviomme. Purjehdus on vain yksi hauska ja aikaavievä harrastus tässä paletissa, sen me kuitenkin otamme ainakin puolitosissamme. Purjehduksessa meillä on Turnipsin lisäksi muitakin juonteita. Villellä on kimppaveneenä Avance 245, Ville ja Kilu purjehtivat yhdessä Kilun Maxi Raceria ja Jesse kipparoi miehistöineen Vital 26:tta. Muitakin projekteja on ollut ja mennyt, tulevista ei tällä erää ole tietoa. Valitettavasti nämä kaikki vievät aikaa (ja rahaa), jota koskaan ei tunnu olevan liikaa, harvoin edes tarpeeksi.  Treeni- ja kisa-aikatauluja meistä kukin on toisinaan joutunut kotona sovittelemaan. Kirjoittamattomana sääntönä on tällöin pidetty, että ilmoitusluontoisia asioita ei tule saattaa luvanvaraiseksi.

Veneemme on kohtalaisessa kunnossa, vauhti tuskin tulee olemaan eniten siitä kiinni. Purjeita uusitaan ja kalustoa huolletaan tarpeen mukaan. Uusi spinnu on koepurjehdittu ja kilpailuja sekä treenejä varten on tulossa kaksi, ei aivan uutta, mutta hyvässä iskussa olevaa purjekertaa. Veneen kylkilistat on tarkoitus uusia ja heloitusta ja köysistöä hieman päivittää, kylkien maalaaminen on vakavassa harkinnassa. Miehistö on kohtalaisessa fyysisessä kunnossa ja lähellä ihannepainoa, vauhti tuskin tulee olemaan tästäkään kiinni.

Suurimmat haasteemme tulevat ensi kesänä todennäköisesti olevan uuteen venetyyppiin ja sen metkuihin tottuminen siitä lähtökohdasta, että yhteinen kevytvenetaustamme on käytännössä katsoen olematon sekä pienimuotoisen ja nopeatempoisen ratakilpailun rytmiin pääseminen. Nähtäväksi jää, kuinka siipemme tulevat kantamaan. Vuoden kuluttua olemme tässä asiassa viisaampia.

*******************************************************************************

Voi hyvin olla, että tämä ensimmäinen syvämietteinen osa jää lajissaan ainoaksi. Yhtä hyvin on mahdollista, että se tulee saamaan joskus myöhemmin jatkoa. Seuraavan filosofisen purjehduskeskustelun tulemme todennäköisesti käymään, kun kokoonnumme maistelemaan karvalakkikisan avoimen luokan palkintokonjakkia.