Tulevan kesän 2013 sato oli itse asiassa kypsynyt jo lokakuun puolella, mutta maistiaiset saatiin vasta nyt, sillä sopivista spinnukeleistä on viime aikoina ollut puutetta. Täytyy todeta, että hyvältä maistui. Ero pariin vanhempaan käyttämäämme purjeeseen oli todella vakuuttava. Iloisesti rapiseva pallokas oli helppo lennättää ja totteli kuuliaisesti. Se istui moitteetta ja vaikutti jopa edeltäjiään suuremmalta, ennen kaikkea se oli kaunis katsella. Nyt voimme ylpeästi todeta korkanneemme kaupungin uusimman ja komeimman spinaakkerin.
 |
Vuoden 2013 spinnusato on pyöreän täyteläinen,
hennon vaalea, iloisesti rapsahteleva ja tasapainoinen. |
Edellisenä päivänä oli ollut mainio purjehdussää ja pelkäsimmekin, että onni ei kestäisi ikuisesti. Lauantaiaamu koitti kuitenkin lämpimänä ja sopivatuulisena vesileikkejämme ajatellen. Niinpä pakkasimme tavarat autoihin ja suunnistimme rantaan, missä tapasimme aamu yhdeksältä. Puolessa tunnissa laitoimme veneen ja miehet verkkaisesti valmiiksi ja kryssimme nelimetrisessä tuulessa aallonmurtajasta ulos. Tuulen suunta oli lounaasta, kuten kesälläkin tyypillisesti ja aallokko merellä oli melko pientä, mutta jostain syystä ikävän terävää. Menomatkalla vaihtelimme pinnamiestä ja tutkimme jälleen kerran ison trimmejä, tällä kertaa lähinnä hekin ja levangin yhteisvaikutusta. Samalla etsimme myös optimaalista kallistuskulmaa kryssiajoon.
 |
Purjeet sekä varusteet paksiin ja suunta kohti rantaa.
|
Kilu makaili leen puolella, katseli ylöspäin ja veteli takastaagin säätököydestä isopurjeen kiertymää tarkkaillen. Pinnassa vuorotelleet Jesse ja Ville raportoivat pinna- sekä perstuntuman muutoksista. Optimitvistin liikkumavara tuntuu olevan tuuman haarukassa. Takaliikin ollessa turhan kireällä pinna alkoi pikkuhiljaa painaa ja vauhti kärsiä, liiallinen tvisti puolestaan aiheutti puhdin totaalisen romahtamisen, minkä jälkeen aallokko läpsytti vauhdin pois. Tilannetta olisi toki voinut korjata ajamalla hieman alemmas, mutta vaikutelmaksi jäi, että tämä tuskin olisi kannattanut.
 |
| Meno maittaa vaikka viime viikonlopun vauhteihin ei yllettykään. |
Viikarin salmessa, Mussalon sataman edustalla nostimme spinnun, jolla purjehdimme väylää pitkin Ruotsinsalmen alkupäähän. Muutama jiippi matkalla sujui kohtalaisesti, joskin otteista oli havaittavissa, että liikaa rutiinia lightningiin ei vielä ole päässyt syntymään. Tuntumaa siis piti hakea muutaman viikon mittaisen jiippitauon jälkeen uudestaan. Lenssillä kokeilimme myös painon siirtämistä tuulenpuolelle. Näissä olosuhteissa homma toimi helposti. Kovemmalla kelillä vaaditaan enemmän tarkkuutta kallistuksen kanssa ettei homma mene överiksi ja päädy kiinalaiseen. Tuuli nousi hieman koko ajan ja oli ehkä kuusi metriä, kun laskimme spinnun ja lähdimme lyhyelle kryssille ennen kuin pujahdimme aallonmurtajan aukosta takaisin Sapokkaan. Matkalla pohdimme myös vendojen ajoitusta sekä painonsiirtoa. Pari tuntia meni jälleen kerran kuin siivillä. Keli oli mainio ja merellä mielin määrin tilaa. Mikäli ilmat pysyvät yhtä suotuisina, Turnipsi seikkailee jälleen viikon kuluttua.
 |
Nyt, kun veneen säilytyksestä on päästy yhteisymmärrykseen,
oli aika mainostaa tätä blogia Turnipsin peräpeilissä. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti