Otsikon lausahdus on tuttu harrastajailmailupiireistä ja
kuvaa hyvin sitä turhautumisen tunnetta minkä palkkatyön riuduttama innokas
harrastaja kokee, kun viikon raadannan ja taivaalle tuijottelun jälkeen koittaa
odotettu viikonloppu ja ulkona on tymä eli lentokelvoton sää. Jo toisena peräkkäisenä viikonloppuna oli
Turnipsin ja sen miehistön kohtalona jäädä rannalle ruikuttamaan. Syksy on
edennyt siihen pisteeseen, että merelle ei ole asiaa kuin hyvällä kelillä eikä
silloinkaan voida puhua enää mistään tehokkaasta treenaamisesta. Todennäköisyys hyvän sään sattumisesta
viikonlopuksi pienenee tähän vuodenaikaan päivä päivältä.
 |
| Aina ei aurinko paista. Tarkkasilmäinen voi erottaa aalonmurtajan pään kuvan oikeassa reunassa. |
Lauantaina oli
reipas tuuli ja jatkuva vesisade, ikkunasta viitsi tuskin edes vilkaista ulos.
Merelle ei ollut mitään asiaa, vaikka mittari näytti +7 asteen lämpötilaa.
Päätimme yrittää uudestaan sunnuntaina. Pyhäaamu valkeni kuitenkin harmaana ja maiseman
peitti hernerokkasumu, nyt ei kuitenkaan satanut. Rannassa lämpötila oli + 1 ja tuulen voimakkuus 1 m/s,
näkyvyys merellä oli parikymmentä metriä. Kilun aamupäivä kului venehommissa, kun
Emilia sai talveksi päälleen pressukatoksen. Puolenpäivän jälkeen päätimme
antaa periksi, sillä iltapäiväksi oli jo aiemmin sovittu muuta puuhaa. Kahden
maissa sumu hieman harveni, mutta tuuli jatkoi uinumistaan, Turnipsi pysyi nämä pyhät rannassa. Saa nähdä, miten käy seuraavana viikonloppuna.
 |
| Turnipsi on saanut seuraa. KPS:n pitkään uinunut kevytvenelaivue täydentyy ilahduttavalla vauhdilla. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti