Turnipsitiimille kaksoisvoitto

Kotkan pursiseuran Meripäiväregatta Vellamon kierros purjehdittiin lauantaina 27.7. Kisa starttasi lähes tyynessä, mutta päivän mittaan virisi n. 6m/s merituuli, joka siivitti Turnipsitiimin tuplavoittoon. LYS2- luokan voitti Jessen edellispäivänä veteen laskettu Vitalita ja hyvänä kakkosena 12 veneen laivueessa radan selvitti Kilun ja Villen kahdestaan purjehtima Emilia. Jo muutaman päivän kuluttua voimat yhdisyvät jälleen, kun ukkelit jatkavat Turnipsilla treenaamista Jyväskylän SM-kisoihin.

Ukkelit juhlatunnelmissa palkintojenjaon jälkeen Meriniemessä.
Trioa täydentää Jessen poika Niilo.

Vaaleanpunainen unelma lentää jälleen

Ollaan tässä käyty treenamassakin se, minkä Ville vaippojen vaihdoltaan ja univelaltaan sekä Jesse veneremontintaan ovat ehtineet. Vihdoin kuun vaihteeessa Kilu kävi Lauttasaaresta noutamassa WB:llä paikattavana olleen spinnun. Tämä olikin jo jonkin aikaa odotellut noutajaa neulomon hyllyssä. Jälleennäkeminen lämmitti ukkeleiden mieliä. Paikkaus oli tehty siististi uusimalla noin metrin pätkä revennyttä paneelia kokonaan. Onhan tämä purje aivan toista, kun hailakan sininen treenispinnumme. Kiitos vielä kerran Riitalle kuriirina toimimisesta.

Kisafiilis syksyn kierrokselle, Jyväskylän SM:iin ja Kotkan rankingiin on jo kovassa nousussa. Myös Kotkan paikallis- ja viikkokisat köliveneellä pitävät tiiimiä kiireisenä. Syksyä kohti vauhti senkun kiihtyy...

Vauvauutisia

Tämä blogi on ollut hiljainen jonkin aikaa, meillä on yksinkertaisesti ollut muuta tekemistä. Jesse ja Kilu osallistuivat Emilialla yöpurjehdukseen, Jesse on kunnostanut venettään Vitalitaa, Kilun taloon murtauduttiin ja Villelle syntyi esikoistytär.  Iloinen perhetapahtuma sattui tiistaina 25.6.

Tästä lähtien koko Turnipsin miehistö on siis lapsellisia ukkeleita. Jessen poika Niilo 3v. on jo kova venemies ja Kilun pojat Tarmo 12 ja Tuukka 10 ovat tämän kesän optikurssilaisia. Saa nähdä millainen purjehtija Vuolahden prinsessasta aikanaan kehkeytyy? Geeneistä tämä ei ainakaan tule olemaan kiinni. Huhu kertoo pariskunnan käyneen purjehtimassa vielä edellisenä päivänä. 

Muu miehistö onnittelee koko perhettä!

Spinnua lennättämässä

Säädimme Villen kanssa rikin keskituulen moodiin ja lähdimme vesille reippaaseen keliin Jessen painaessa vielä töitä telakalla. Maatuulella puuskat olivat melko äkäisiä ja suunnaltaan arvaamattomia, voimakkuuttakin niillä oli alun toistakymmentä metriä. Turnipsi kiihtyi nopeasti ja plaanasi lenssillä todella kevyesti kahteen mieheen. Kryssilllä sitten saikin olla hieman tarkempi, vuoroin oli vene tulla syliin, vuoroin se meinasi lähteä lapasesta. Laivatkin häritsivat harrastusta, jostain syystä niitä oli liikkeellä tavallista enemmän.  Emme halunneet ottaa riskiä niiden eteen kaatumisesta, joten Luovimme Veleiron telakalle väylän reunoja pitkin. Laiturilta nappasimme Jessen vauhdissa kyytiin ja spinnu oli ylhäällä alta aikayksikön. Kolmestaan jiipit sujuivat helposti tässäkin kelissä, joskin kerran tiukassa paikassa pääsi spinnupuomi karkaamaan ylös barbereita löysättäessä.

Onkohan tämä nyt sitä leijapurjehdusta?

Kiersimme Kotkan saaren niin pitkälle, kuin mahdollista ja kävimme näyttämässä venettä niin Tulikukon terassilla Sapokassa, kuin Merituulentien sillallakin. Takaisinpäin purjehtiessamme keli oli jo selvästi leppynyt. Nyt Jesse sai idean yrittää lennättää spinnua leijana niin kaukana kuin suinkin. Melko mukavasti purje nousi korkeuksiin, kun skuuteista ja fallista annettiin riitävästi löysää. Aika tarkasti sai niin köysissä kuin pinnassakin kikkailla, jotta purjeen sai pysymään täyttyneenä. Ylhäällä lentävä pallokas meni omituisen muotoiseksi, mutta kantoi veneen keulaa mukavasti ja vauhtikin pysyi hyvänä. Eihän tälläisessä tietenkään mitään järkeä  ollut, mutta pitäähän kaikkea kokeilla.

Kuuden maissa tuuli alkoi heiketä ja aloimme suunnitella rantautumista. Allonmurtajalle päästyämme vastaan tuli kaksi viklaa ja laser, jotka olivat lähdössä rataa kiertämään. Meidän piti tietenkin osallistua leikkiin ja niinpä siirryimme muiden kanssa starttilinjalle. Saimme kohtuullisen lähdön, mutta alempaa startannut vikla sai puuskan ensin ja veti parin veneen mittaisen kaulan. Melko nopeasti ero kuitenkin kurottiin umpeen ja ensimmäisllä käännepisteellä Turnipsi oli kärjessä. Avotuulella keli vaihteli lähes tyynestä kohtuullisiin puuskiin ja plattiksesta lähes kryssikulmille. Pystyimme kuitenkin kuromaan lisää etumatkaa spinnuttomiin kilpakumppaneihimme.

Ei hullumpaa, Kotkan saari tuli kierrettyä lähes kokonaan.
Maksiminopeus oli 10,5 solmua ja matkaa kertyi 16 mailia.

Tämänkertainen treeni oli melko tavoitteetonta purjehtimista, mutta eiköhän tässäkin vene tullut hieman tutummaksi ja sen käsittelytaidot kasvaneet. Nyt, kun seuraaviin kisoihin on pitkä aika, olisi hyvä saada muutamia harjoituslähtöjä purjehdittua ja vertailtua venevauhtia muiden veneiden kanssa. Matkapurjehduksia emme koe kovin mielekkäinä ja Keitele Regatan ajankohtakin sopii meille huonosti, Ouluun on taas kovin pitkä matka ja Kotkassa on  samana viikonloppuna kölivenekisat. Näillä näkymin Turnipsin seuraava kisastartti onkin vasta elokuussa Jyväskylän SM-kisoissa, ellemme sitten innostu tätä ennen treenimielessä Tuusulan viikkokisoihin.

Tasainen torstaikisa, kova Yöpurjehdus

2/3 tiimistä on taas kisannut köliveellä.

Purjeet pesussa

Jos ei purjehtimaan lähdetty, niin purjehtimatta jäi.* Jesse on muuten ihan hyvä gasti, mutta nyt hän tuntui pelkäävän vettä. Kastuttuaan töissä päivän mittaan kahdesti, ei kolmas kerta tuntunut enää oikein houkuttelevalta. Olimme etukäteen sopineet kaatumisharjoittelusta, mutta sekä ilma että vesi olivat nyt oleellisesti kylmennet. Lisäksi meri oli lähes tyyni ja tumma pilvi vyöryi päälle luoteesta. Pienellä houkuttelulla ukkeli saatiin kuitenkin mukaan ja trio oli jälleen koossa.  Keulaosaston tyytyessä shortseihin, kurkkukipua valitellut Kilu kaivoi naftaliinista märkäpuvun mallia -76 . Ylimääräinen tavara tyhjennettiin rantaan ja Turnipsi seilattiin olemattomassa tuulessa ja tihkusateessa allonmurtajan ulkopuolelle paikkaan, jossa merikartan mukaan oli valkoista vettä.

Ensimmäisellä kerralla koko miehistön piti siirtyä suojan puolelle, jotta jolla saatiin keikahtamaan nurin. Veneen annettiin kääntyä suosiolla turtleksi ennen nostotöihin ryhtymistä. Lightning ui kaatuneena niin syvällä, että sen pohjan päälle on varsin helppo kiivetä vedestäkin, mikäli nurin mentäessä ei ehdi kierähtää laidan yli. Paras paikka pohjalle kapuamiseen tuntui olevan peräkulma, jolloin evästä oli hyvä ottaa tukea ja reuna on matalin. Kun kaikki olivat päässeet kyytiin, otimme tukevan otteen kölistä ja kampesimme varpaat reunalla venettä pystyyn. Pienen alkuvastustelun jälkeen vene tuntui nousevan yllättävän nöyrästi. Kolmas ukko auttoi pohjan päällä seisten painamalla köliä jalalla, kunhan liike oli ensin saatu alkuun. Olimme saada veneen syliimme yrittäessä kaikki samanaikaisesti kierähtää nousevaan veneeseen. Pohjalle jäi varsin reilusti vettä, mikä kuitenkin olemattomassa aallokossa oli helppo tyhjentää ämpärillä ja isolla äyskärillä. Allokossa homma on varmasti matalan laidan takia huomattavasti haastavampaa.

Toisella kertaa homma sujui edellistä jouhevammin. Nyt vene nousi vieläkin nopeammin ja Kilu jäi suosiolla odottamaan, että miehistö on veneessä ennen kuin itse tuli perän kautta kyytiin. Näin juuri nostetun veneen uudelleen kaatumisen riski saatiin pienemmäksi.  Kolmannella kertaa emme Turnipsia enää turtleksi asti päästäneet, vaan oikaisimme sen jo kylkiasennosta. Saman verran vettä veneeseen toki nytkin jäi, mutta oikaisu kävi toki helpommin ja nopeammin. Kilpailussa veneen nostamista suuremmaksi ongelmaksi muodostuukin varmasti sen tyhjentäminen. Spinnua emme tällä kertaa pitäneet mukana, mutta päättelimme, että se on varmasti helpointa pakata kyytiin veneen kelluessa kyljellään, jolloin se ei ole vaarassa rikkoutua eikä kaataa venettä uudestaan. 

Takaisin rantaan päästyämme totesimme veneen normaalia painavammaksi ja luukkujen sekä tyhjennyspropun avaamisen jälkeen selvisikin, että välipohjaan oli päässyt pari- kolmekymmentä litraa merivettä. Tämä onkin hyvä tiedostaa ja huolehtia kuivauksesta viimeistään lähtöjen välillä. Myös irtotavarat on oltava kiinni, mikäli niitä ei suosiolla aio luovuttaa Ahdille.

*Vanha Kymiläinen sananlasku, joka kantamuodossaan kuuluu:
 ”Jos ei lentämään ryhdytty, niin lentämättä jäi.”

Yachtingia harrastamassa

Emilia sai taas kyytiä pinkkipipojen toimesta Veleiro-cupissa 6.6.