The end

Eihän tässä näin pitänyt käydä. Tosiasia kuitenkin on, että Turnipsi myytiin, -tai pikemminkin ostettiin. Pari viime kesää ukkeleilla on ollut vähän hiljaisempaa eikä tämä ollut jäänyt aktiiviselta litiporukalta huomaamatta. Kyse ei ole ollut motivaation hiipumisesta vaan pikemminkin arjen realiteeteista. Jessen musiikikuviot ovat saavuttaneet sellaisen pisteen, että entisenlainen sitoutuminen purjehdukseen ei enää ole ollut mahdollista, Villeä ovat rasittaneet vuorotyöt ja Kilullakin on ollut omat kiireensä. Kun kisakalenteriin ei kesää kohti olisi ollut mahdollista saada kuin pari kilpailua, eikä niihinkään olisi riittänyt aikaa treenata kunnolla, on vene jäänyt suosiolla rannalle. Olemme sen verran kunnianhimoisia, ettemme ole halunneet lähteä aivan soitellen sotaan.

Syksyllä 2012 Turnipsi seilasi Snow Whiten purjenumerolla

Seuraavaksi kesäksi olimme yhdessä miettineet ratkaisua tilanteeseen ja muutosta kokoonpanoon. Sopivan keskigastin löytäminen Jessen tasoisen kaverin korvaajaksi ei vain ole mikään helppo tehtävä. Muutamia henkilöitä oli kartoitettu ja alustavia kyselyitäkin oli jo tehty. Tarkoituksenamme oli jatkaa vuoden 2019 loppuun ja harkita jatkoa tämän jälkeen uudelleen. Syksyisenä iltana Kilun puhelimeen kuitenkin saapui viesti, jossa kyseltiin, olisko Turnipsi mahdollisesti myytävänä, kun ei sitä ole näkynyt radalla vähään aikaan.

Nyt edessä oli tiukka pohdinnan paikka. Parissa päivässä päädyimme lopulta ratkaisuun, että saattaisimme luopua veneestä. Suomessa on rajallinen määrä kilpailukuntoisia Litejä ja on kaikkien etu, että mahdollisimman moni niistä saadaan aktiiviseen kilpailukäyttöön. Ratkaisu ei ollut meille aivan helppo, mutta syntyi kuitenkin yksimielisesti. Niinpä lokakuun loppupuolella saapui Tuusulasta arvovaltainen delegaatio venettämme katsastamaan ja koepurjehtimaan. Päivän päätteeksi Turnipsi matkasi takaisin kotikonnuilleen.

Kotkan kisoissa 2013 runko oli vielä sininen

Venekuntamme lyhyeen, mutta värikkääseen visiittiin Lightning-luokassa liittyy paljon mukavia muistoja. Reilun porukan kanssa on ollut kiva purjehtia. Harmittamaan jäi, että osa suurista puheistamme jäi lunastamatta. Normaaleissa- ja etenkin kovemmissa tuulissa Turnipsi näytti kyllä kyntensä, mutta kevyissä keleissä emme vielä oppineet kuljettamaan venettämme toiveittemme ja tavoitteidemme mukaisesti. Toivottavasti kanssakilpailijamme eivät kuitenkaan muista meitä pelkästään suurista sanoista tai katteettomista lupauksista.

Kisastarttien välillä oli usein aikaa pieneen hupsutteluun

Vaikka Turnipsi onkin myyty, purjehdus jatkuu. Kisaamme köliveneillä itäisellä Suomenlahdella milloin samassa veneessä, milloin toisiamme vastaan aivan, kuten ennenkin. On myös mahdollista, että tulevaisuudessa tullaan näkemään joku toinen kevytveneprojekti. Kiitoksia kaikille litipurjehtijoille avusta ja rehdistä seurasta niin radalla kuin sen ulkopuolellakin. Uusille omistajille toivotamme mukavia hetkiä ja suotuisia tuulia vanhan sotaratsumme ohjaksissa!

- Kilu, Jesse ja Ville

Hyvää matkaa ja suotuisia tuulia!

Lightning Europeans and Nationals 2015

EPS tarjosi kisoille hienot puitteet ja hyvät järjestelyt

Edellisestä kisasta oli jo vierähtänyt tovi. Kotivesillä suoritetun treenaamisen jälkeen ukkelit lähtivät innosta piukeina mittelöön mukaan. Eipä tullut meistä Euroopan mestareita, tuli kuitenkin sentään Merikarjalan mestaruus. Esitimme siis maamme itäisen periferian Lightninglaivueen 298 parasta purjehdusta. Se ei kylläkään ollut kovin paljon.

Kisojen alla vene nostettiin Veleiro oy:n nosturin nokkaan sekä pestiin ja vahattiin huolellisesti. Samalla kiristeltiin ruuveja, tarkastettiin heloja ja uusittiin köysistöä paremmin kulkevaksi. Keskiviikkona karavaani siirtyi kisapaikalle mittauksia ja harjoitusstarttia varten. Rannassa muilla venekunnilla näytti aika kuluvan vastaavissa valmisteluissa, mitkä turnipsille oli tehty jo edellispäivänä kotona. Mittaukset ja paperisota hoituivat jouhevasti ja ruokailun jälkeen olimme valmiita vesille.

Ennen kisaa Turnipsi lensi vielä mukavasti

Tuuli oli virinnyt iltapäivällä noin kuuteen metriin sekunnissa, mikä oli meille kovasti mieleen. Matkalla rata-alueelle kävimme tarkastamassa merikorttiin merkityn kivikon ja rannassa illalla Jesse sai viilata köliä takaisin kisakuosiin. Itse startti meni hieman alavireisesti, mutta nousujohteisen purjehduksen jälkeen olimme maalissa viidensinä. Tämä vaikutti aivan mukavalta itse kisaa silmällä pitäen.

Neljästä varsinaisesta kisapäivästä jokainen toisti likimain samaa kaavaa. Perustuuli oli aamulla hyvin heikko ja päivän ensimmäistä kisastarttia jouduttiin odottamaan aina toista tuntia. Lopulta se päästiin ampumaan viriämässä olevaan merituuleen. Nämä hiljaisen tuulen startit olivat meille hyvin vaikeita. Vaikka itse lähtö onnistuikin mukavasti, oli vauhdin kiihdyttäminen ja pitäminen lähes yhtä vaikeaa kuin aina ennenkin. Asema ensimmäisellä ylämerkillä oli usein masentava.

Olemme miettineet päämme puhki yrittäessämme löytää syytä Turnipsin heikkoon kevyen kelin vauhtiin. Yksi syy löytyy varmasti riki- ja purjetrimmistä sekä vanhoista purjeistamme, toinen ajotekniikasta, kolmas miehistön miehekkäästä yhteispainosta ja neljäs meneekin sitten jo psykologian puolelle. Yhtä kaikki, yhdessä nämä tekijät aiheuttavat sen, että kevyen tuulen kryssiminen tiiviissä fleetissä on meille yhtä tuskaa. Joku meitä nopeampi kiilaa aina edelle ja sotkee tuulet. Avotuulet sen sijaan kulkevat hyvin ja tilanne helpottuu toisella kryssillä veneiden hajaannuttua laajemmalle alueelle. Loppukisa onkin sitten yleensä nousujohteinen, kun startin jälkeen menetettyjä sijoja aletaan napsia yksi kerrallaan takaisin.

Rantatunnelmia kisapäivän aattona

Tilannetta ei yhtään helpota se, että kotivesillä ei meillä oikein ole sopivaa sparraajaa vauhdin etsimiseen. Aivan sika säkissä kisapaikalla ei perustrimmiä arvaa lähteä muuttamaan. Olemme kyllä harjoitelleet yksinämme purjehtien manööverit kohdalleen, mutta vauhdin suhteen asia on huomattavasti hankalampi.

Kisapäivien jälkimmäiset startit lähetettiin sitten aina jo hieman paremmissa olosuhteissa noin neljän metrin tuuleen. Edellä kuvatut vaikeudet helpottivat jo hieman, mutta jatkuivat kuitenkin edellä kuvatun kaltaisina. Poikkeuksen teki reippaassa tuulessa purjehdittu lauantain jälkimmäinen lähtö. Siinä venevauhtimme oli hyvä ja meillä ei ollut suurempia vaikeuksia pitää lähdössä otettuja asemia aina maaliin asti. Olimme tässä startissa viidensiä. Yhteispisteissä pysyttelimme koko ajan puolivälin tienoilla.

Että silleen ...

Sunnuntain ainutta starttia odoteltiin taas lähes pari tuntia. Merituuli alkoi jälleen olla parhaimmillaan vasta matkalla rata-alueelta rantaan, aivan kuten muinakin kisapäivinä. Tässä startissa olimme jo jättämässä protestia toista suomalaisvenettä vastaan. Myötätuulessa hakiessamme paikka lähestyvälle alamerkille kosketti spinnupuomimme paapuurin venekunnan purjetta aivan Juryn kumiveneen edessä. Jostain syystä väistövelvollinen osapuoli jätti rikkeensä sovittamatta ja meidän oli pakko turvata oma selustamme protestilla. Tilanne kuitenkin raukesi toisen osapuolen vetäytyessä rikkeen takia kilpailusta.

Lähdimme hakemaan paikkaa kymmenen joukosta ja lopputuloksena oli viidestoista sija, mikä tuntui kieltämättä hieman pettymykseltä. Kaksi viidettä sijaa hieman reippaammissa keleissä purjehdituissa harjoitus- ja kisälähdöissä osoittivat kuitenkin tavoitteemme olleen realistinen. Luokkasääntöjen kieltäessä elektroniset laitteet veneessä, on kaikki jutun valokuvat otettu kuivalla maalla. Onneksi järjestäjien kuvapankista löytyy parempia otoksia. Kisan tulokset löytyvät puolestaan täältä: http://www.espoonpursiseura.fi/@Bin/425273/Lightning_EC2015_FinalResults.pdf

Avoimien EM-kisojen kolmas sija meni USA:han

Ukkelit ulkomailla

Matkalla maailmalle

Turnipsi sail racing teamin kilpailukauden 2015 suunnitteluseminaari pidettiin helmi- maaliskuun vaihteessa Tukholman venenäyttelyn yhteydessä. Sikäläisen messuksekuksen kahviossa yritimme saada kalentereitamme synkattua tulevaa kesää varten, -valitettavasti varsin laihoin tuloksin. Päällekkäisyyksiä tuntuu tänä vuonna sattuvan enemmmän kuin on kohtuullista. Kilulla kevät on kiireisintä aikaa ja Villellä sattuu työvuoro jokaisen ranking-viikonlopun ajaksi. Yritämme toki päästä mukaan johonkin toukokuun kisoista, mutta koko sarjaa sarjaa meillä ei tänä vuonna ole mitään mahdollisuutta purjehtia. Kaiken kukkuraksi Kotka ranking järjestetään tulevana kesänä samaan aikaan Suursaari-racen kanssa. Näillä näkymin  Kilu on tuolloin Lontoossa ja Jesse ja Ville keikkuvat köliveneessä keskellä Suomenlahtea. Se niistä kotikisoista.

Hymy ei hyytynyt, mutta kalenterin päällekkäisyydet
aiheuttivat ylimääräistä hampaiden kiristelyä.

Kauden päätavoitteeksi asetimme elokuun alkupuolella kisattavan  EM/SM-kilpailun Espoossa. Tätä koitosta varten joudumme siis harjoittelmaan pääosin kotivesillä. Toivotaan tähän kisaan sitten niitä jo aikanaan Kotkaan luvattuja tasaisia ja kohtalaisia merituulia. Veneeseen on jälleen luvassa pientä fiksausta, mutta tulevan kauden Turnipsi purjehtii pääosin entisin elkein ja välinen. Jyväskylän ja Porin kisojen kanssa onkin sitten taas päällekkäisyyksiä, mutta Tuusulan syyskisoissa meillä olisi näillä näkymin kauden päätteeksi vielä mahdollista piipahtaa. 

Ville esittelee ylpeänä Tukholmasta ostamaansa uutta purjevenettä

Tukholman venenäyttely tarjosi purjehtijan näkökulmasta kovin vähän. Isot valmistajat ja maantuojat loistivat poissaolollaan ja varsin suppea purjehdusosato oli kasattu aivan suuren hallin peränurkkaan. Siellä oli vetonaulana tyylikäs M32  sekä kantosiiville nouseva Whisper -katti. Köliveneistä pisimmän korren vei Helsingin messuillakin esiintynyt Far East 28, josta voisi hyvinkin kehittyä nykyajan H-vene. Kiinnostavin purjevene oli ehkä kuitenkin RS Aero. En yhtään ihmettelisi, vaikka tämä purjehduskunnossa vain 48 kg painoinen yhden miehen jolla tulisi lähitulevaisuudessa saavuttamaan suurempaakin suosiota meidänkin vesillämme.

Työ haittaa harrastusta

Kulunut kesä on ollut kovin heikkotuulinen, mikä ei oikein ole ollut Turnipsiukkeleiden mieleen. Kesän viimeinen ranking mitellään Tuusulassa 27.-28.9. Ei tuuliennuste kovin hurja ole vieläkään, mutta näyttää siltä, että kisat päästään purjehtimaan sentään kohtuullisissa tuulissa. Ukkeleiden kisahammasta kolottaisi pitkän tauon jälkeen, mutta valitettavasti sekä Kilulla että Villellä on työpäivä kyseisenä lauantaina. Purjehdus on toki hintava harrastus, mutta kahden hengen palkaton vapaa on sen luokan uhraus, että vene jää näillä näkymin Kotkaan. Toivotamme onnea ja menestystä tasapuolisesti kaikille kisakumppaneille, purjehtikaahan hyvät kisat! Tavataan ensi kesänä.

Vitsit vähissä

Oulun SM-kisat alkoivat alavireisissä tunnelmissa. Seurattuamme pitkän ajan sääennusteita viikko ennen kisojen alkua, olimme heittää kirveen kaivoon. Kerta kerralta meteorologit tarjosivat entistä heikompia kelejä. Viimein lopetimme ennusteiden seuraamisen kokonaan. Saavuttuamme karavaanimme kanssa kisapaikalle perjantaiaamuna meri näytti juuri siltä, mitä olimme pelänneetkin, tyyneltä. Mittaukset sujuivat jouhevasti ja ensimmäisenä kisapäivänä purjehdimme tunnin odottelun jälkeen kaksi starttia parin metrin tuulessa. Sijoituksemme näissä olivat surkeita.

Lauantaiksi vaihdoimme toisen fokan, jonka saimme toimimaan kohtalaisen mukavasti. Lähtömme olivat kuitenkin katastrofaalisen huonoja ja rata-alueen yllä risteilevät pilvet saivat lähes olemattoman tuulen käyttäymään ennalta-arvaamattomasti. Yhdessä lähdössä onnistuimme kuitenkin purjehtimaan tyydyttävän viidennen sijan. Kokonaiskilpailussa emme mahtuneet edes puoliväliin, mikä oli kaukana odottamastamme. Tulokset menivät aivan ristiin, kun edellisten starttien voittajat saattoivat löytyä seuraavassa lähdössä tulosluettelon häntäpäästä ja päin vastoin. Kilpailijoiden vierestä singahdellut valtavia aaltoja tekevä poijuvene sai tyynessä lipuvien veneiden purjeet hakkaamaan ja vauhdin stoppaamaan useampaankin kertaan. Turnipsiukkeleiden verenpainekin kohosi moisesta ajattelemattomasta hurjastelusta.

Sunnuntaiksi toivo oli jo mennyt ja suunnittelimme joko veneen myyntiä tai koko sen miehistön vaihtamista. Kokosimme itsemme kuitenkin urheasti ja suunnistimme harmaalle merelle tuulen alettua pikkuhiljaa viritä. Olimme vähällä myöhästyä ensimmäisestä startista, Onistuneen avotuuliosuuden ansiosta nousimme alamerkille mentäessä kakkosiksi ja onnistuimme pitämään tämän paikan maaliin asti. Pävän toinen startti palautti meidät taas takaisin maanpinnalle puolenvälin huonoimmalle puolelle. Viimeisessä lähdössä alkoi tuulla jo varsin mukavasti ja purjehdus alkoi maistua sille, mille kuuluukin. Olimme ylämerkillä viidensinä ja kivasti pelissä mukana. Pikkuhiljaa vajosimme tästä hieman, mutta kisa oli jännää loppuun saakka. Maalisuoralla tapahtunut kohtaaminen pakotti meidät väistämään kulkuoikeudetonta venettä, mikä vielä pudotti hieman sijoitustamme ja johti protestitupaan.

Kaiken kaikkiaan näistä kisoista jäi hieman sekalaiset mietteet. Kevyen tuulen vauhtimme on parantunut, mutta nyt homma kaatui luokattomiin startteihin. Sijoitus 11 oli aivan jotain muuta, mitä olimme lähteneet hakemaan. Taistelu oli kuitenkin monesti tiukkaa ja väliliin mahtui hieman valoisampiakin hetkiä, jotka antavat uskoa siihen, että Turnipsi tulee vielä. Kotiinpäin ajellessamme saimme ihailla taivaalla mollottavaa superkuuta ja punoa juonia tulevien koitosten varalle. Syksyllä on vielä mahdollisesti edessä Tuusulan syyskisat, mikäli työkuviot vain saadaan järjestymään.

Alapesulla

Kyllä se nousee, kun on kunnon vehkeet, edes mastoa ei tarvinnut riisua

SM-kisat lähestyvät! Turnipsiukkelit hioivat tiimiään kisakuntoon Kotkan kantasatamassa pidetyissä viimeistelyharjoituksissa. Kääntömerkkien virkaa toimittivat laivaväylän teräksiset jääpoijut. Harjoituksen yhteydessä vene nostettiin Veleiron väkivahvan nosturin nokkaan ja sille suoritettiin kunnon alapesu. Moinen toimenpide osoittautui tarpeelliseksi, sillä Turnipsia on säilytetty viikon päivät vedessä. Se siirrettiin purjehtimalla Meriniemestä Kotkan meripäiviä karkuun turvallisempaan paikkaan kaupungin toiselle puolelle. Pintavesi meressä on nyt niin lämmintä, että pohja oli selvästi limoittunut, jopa pientä partaa oli alkanut kasvaa. Puhdistus sujui kuitenkin joutuisasti tehokkailla aineilla, samalla käsittelyllä Jessen shortsit saivat uuden värityksen. Nyt sekä vene että miehistö ovat valmiita SM-mittelöihin, uudet shortsit pitää vain ensin hakea kaupasta.

Lightningin syvän ja tehokkaan kölin näkeminen luonnossa oli hätkähdyttävä kokemus

Apinalle kyytiä

Jyväskylän kisoihin oli ensimmäiselle päivälle luvassa kunnon tuulta. Tämä sai ukkeleiden suupielet kääntymään hymyyn. Keljonkankaan huoltikselta tarttui eväiden ostamisen yhteydessä takastaagiin pieni lemmikkiapina onnea tuottamaan. Vene oli tuotu Juurikkasaareen jo perjantaina, sillä alunpitäen ensimmäisen startin piti olla lauantaina yhdeltätoista. Aikataulunmuutos tuli tietoon vasta, kun hotellihuone Jyväskylästä oli jo varattu.

Varikkopysähdyksellä Heinolassa oli jo hymy korvissa

Gastiosasto ei ollut pysyä nahoissaan, kun Päijänteellä näkyi vaahtopäitä. Into vaihtui lieväksi harmistukseksi, kun tuomarialuksen salkoon nostettiin AP-lippu. Keli olisi mielestämme ollut täysin purjehdittava. Ilmeisesti Zoomien mukana olo sekä turvaveneiden rajallinen määrä olivat tuomariston lykkäyspäätöksen takana. Keskellä selkää olevan tuulimittarin tiedot olivat kympin paikkeilla, puuskat hieman yli.

Tunnin odottelun jälkeen pääsimme viimein matkaan, tuulessa ei ollut tapahtunut oleellista muutosta. Odottelu jatkui järvellä, rataa käytiin vasta nyt pysyttämään. Lopulta pääsimme matkaan, Turnipsi säntäsi eturivistä ja oli ylämerkillä kärkikahinoissa. Aamupäivän uhopuheet sattuivat nolosti omaan nilkkaan, kun pian spinnun nostamisen jälkeen barberi pääsi auki ja spinnupuomi karkasi korkeuksiin. Maston topin korkeudella lentävän spinnun aiheuttama kallistusmomentti on melkoinen. Empiirisen havainnon perusteella se riittää hyvinkin kaatamaan Lightningin. Varsinaista uimareissua ei tästä kuitenkaan tullut, sillä ennätimme kierrähtämään kölille. Kunnian voimme ottaa kuitenkin siitä, että me olimme nurin jo ennen kuin yksikään muu venekunta oli edes saanut spinnua nostettua.

Takastaagin apina tuli siis näin kastettua, mutta ei tässä vielä kaikki. Ennen nurin menoa Ville oli ehtinyt vapauttamaan spinnun fallin mastolta. Vedessä ollessaan köysi oli sotkeutunut eikä juossutkaan vapaasti, kun Jesse yritti skuutista vetäen saada purjetta alas. Kävimme siis kantillaan vielä toisenkin kerran. Ensimmäinen oikaisu kesti noin 45 sekuntia ja jälkimmäinen puoli minuuttia. Ei aivan huono suoritus. Uskokaa tai älkää, tätäkin on Kotkassa tarkoituksella treenattu. Jälleen kerran päädyimme miettimään, pitäisikö Litissä sittenkin olla kunnollinen alagaija kuminauharimpsun sijasta?  Ainakin tämä kaatuminen olisi sillä vältetty. Päivän aikana nähtiin myöhemmin pari muutakin kaatumista.

Tuuli laantui päivän edetessä, mutta pysyi kuitenkin reippaan puoleisena. Saimme purjehdittua kaikkiaan neljä sarttia, vaikka näiden välillä pidettiiinkin aina käsittämättömän pitkä tauko. Vilu ehti hiipiä puseroon monta kertaa. Erään tauon aikana Jesse kävi keulapiikissä korjaamassa katkenneen kölin nostimen. Hatunnoston arvoinen suoritus, homma ei ole helppo edes kuivalla maalla, saati heiluvassa veneessä.

Tekemämme trimmimuutoksen jälkeenkin Turnipsin kovan tuulen vauhti pysyi vähintäänkin siedettävänä, joskaan ei ehkä aivan yhtä hyvänä kuin aiemmin. Pari maaliviivan kaksinkamppailua kääntyi tuttuun tapaan meille tappioksi. Ilman ensimmäisen startin lippoja olisimme kuitenkin hyvin kisassa mukana. Orderien mukaan tosin vasta kuuden purjehduksen jälkeen huonoimman startin saisi jättää pois.

Starttia odotellessa oli aikaa ottaa rennosti

Turhauttava odottelu jatkui sunnuntaina, nyt odoteltiin tuulta. Meillä oli kova hinku päästä vertaamaan kevyen tuulen vauhtiamme muun laivaston kanssa. Odottelun aikana järjestäjät tarjosivat jätskiä ja ukkelit vetelivät sikeitä pakun takaloosterissa. Lopulta tuuli virisi sen verran, että yksi startti päästiin purjehtimaan. Venevauhti näytti ilahduttavasti hieman parantuneen. Toisella kryssillä otimme tietoisen riskin kieltäydyttyämme köröttelemästä muiden mukana jonossa oikeaan reunaan. Tämä riski realisoitui maksaen meille aika monta sijaa. Kun kaikki startit laskettiin lopputuloksiin, oli Turnipsin kohtalona vasta kuudes sija.

Jos joku ihmettelee, onko venekuntamme vauhti viime kesästä hiipunut, voimme vakuuttaa sen kyllä olevan tallella. Keskinkertaisista sijoituksista huolimatta purjehduksessa on menty eteenpäin. Turnipsi tulee vielä, kunhan palaset vain asettuvat kohdalleen ja tähdet ovat oikeassa asennossa.

Riki trimmiin

Turnipsi on kärsinyt jatkuvasti heikohkosta kevyen tuulen vauhdista. Syitä tähän on haettu paitsi peilistä, myös rikitrimmistä ja veneen painosta. Viimein asialle päätettiin tehdä jotain konkreettista.

Tarkkaa hommaa, tuumii ammattimies

Siispä mittanauha ja rikijännitysmittari käteen ja Northin trimmiohje silmien eteen. Ukkelit päättivät vaihtaa suunnitellun treenikerran tieteellisempään puuhasteluun kuivalla maalla. Pienten mittaepätarkkuuksien puitteissa riki asettui melko kivuttomasti Northin spekseihin lyhentämällä hieman etustaagia ja siirtämällä yksi ohut kiila maston edestä sen taakse. Prebendiä tuli ehkä aavistus lisää, mutta suurempia muutoksia ei ollut havaittavissa. Operaation virallisena valvojana toimi Vilma Vuolahti 11kk.

Saa nähdä, löytyykö vauhti näillä lääkkeillä?

Olemme ihmetelleet, kun kuivastakin veneestä tuntuu löytyvän seuraavalla kerralla vettä, vaikka välillä ei ole edes käyty vesillä. Jesse tutki välipohjarakennetta endoskoopilla ja löysi sieltä ilman kunnollisia valumareikiä rakennettuja jäykisteitä ja polvioita, joiden taakse vesi jää helposti makaamaan. Kun vene vaihtaa välillä asentoa, pääsee tämä vesi liikkeelle ja hyvällä onnella osa siitä lorahtaa ulos kölilaatikon tyhjennyspropusta seuraavalla kerralla. Välipohjan täysin kuivaksi saaminen on lähes toivoton tehtävä. Rantakeskustelujen ja Nikean mallin innoittamina päädyimme konstruoimaan peräkannen alle ylimääräiset tarkistusluukut kuivumista helpottamaan.

Lahden kisojen jälkeen Turnipsi on palvellut kevytnekurssin koulutusveneenä ja ukkelit ovat kisanneet Emilialla. Jyväskylässä vedetään taas kisapurjeet ylle ja katsotaan millaiseen laukkaan vene uudessa trimmissään yltyy. Ainakin lauantaille on luvassa kohtuullisia tuulia. Karavaanimme lähtee matkaan jo perjantaina. Kisa-aikataulun muutos tuli harmittavan myöhään ja majoitus oli jo ehditty varata alkuperäiseen aikatauluun luottaen. 

Lahdessa lillumassa

Katso itse

Tuusulan katastrofista toivuttuaan ukkelit pakkasivat sisuuntuneina veneensä ja suuntasivat Lahdessa 24.-25.5. purjehdittuun Casseli-raceen. Mukaan oli ilmoittautunut tusinan verran litejä. Järvellä oli tiivis tunnelma, kun mukana samalla radalla kisasivat Melgesit, H-veneet, Viklat ja 5O5:t. Lauantai sujui mukavissa keskituulissa. Hyvän kelin takia avajaispäivänä purjehdittiin neljä starttia.

Kisa alkoi Turnipsin osalta huonosti väärän reittivalinnan pudotettua meidät puolivälin huonommalle puolelle. Seuraavissa kolmessa startissa taistelimme sitten ajoittain jo mitalisijoista. Kahdesti onnistuimme viimeisellä kryssin pätkällä tyrimään sen verran, että muutama vene livahti niukasti ohi. Kakkos- tai kolmossija olisi tuntunut paljon mukavammalta kuin viides tai kuudes. Tosi asia kuitenkin on, että lopputulokseen tällä ei ollut merkitystä. Kisa oli hikinen ja ilmassa väreili hellelukemat, maalla käveleminen tuntui suorastaan tuskallisen kuumalta. Päätimmekin siis tasoittaa syntynyttä nestehukkaa piipahtamalla pienen kierroksen kaupungilla ennen yöpuulle painumista.

Starttia odotellessa

Sunnuntaille oli suunniteltu kahta starttia. Ennusteen mukaan tuulen olisi pitänyt viritä etelästä lähes edellispäivän tapaan. Myöhemmin iltapäivällä olisi sitten luvassa mahdollisia ukkospuuskia. Olimme siis kelin suhteen optimistisia, kova tuulihan sopii meille. Eipä tullut toivottua tuulta. Pari kertaa ukkospilvi kulki ohi synnyttäen pienen vireen ja kiepsauttaen vähäisenkin tuulen päinvastaiseksi sekä ropsauttaen niskaan virkistävän vesikuuron. Järjestäjillä oli toivoton tehtävä yrittää saada rataa kuntoon. Koko päivän lilluimme järvellä, mutta startit jäivät lopulta kokonaan purjehtimatta. Pitkän odottelun jälkeen melontamittelö rantaan saattoi alkaa. Huomasimme hetkemme koittaneen ja päätimme päteä edes tässä yhdessä lajissa. Niinpä kauhoimme hiki hatussa pari kilometriä, pakkasimme veneen ja painuimme syömään tarjolla ollutta lasagnea. Palkintojenjaon alkaessa olimme jo matkalla kohti kotia.

Lopputuloksena  tästä viikonlopusta oli viides sija. Tämä on pykälän huonommin kuin viime vuonna. Viikonloppu palautti kuitenkin hieman rakoillutta itseluottamusta. Pakko on silti myöntää, että kryssivauahdin kanssa meillä on kevyessä ja keskituulessa edelleen ongelmia. Vauhdin puute vaikeuttaa reitinvalintaa muiden ehtiessä ensin parhaimmille paikoille. Avotuulissa pinkki spinnu kyyditti sentään uljasta purttamme oikein mallikkaasti. Nyt alkukesästä meidän onkin varmasti syytä kerrata Northin trimmiopasta tarvittavan kryssivauhdin löytämiseksi. Seuraavaksi edessä on parin viikon huili ja sen jälkeen venekuntamme matkaa kesäkuun puolivälissä Jyväskylän ranking-kisoihin.

Toilailua Tuusulassa

Turnipsin kisakausi avattiin mollivoittoisissa tunnelmissa tuuliolosuhteiltaan haastavaksi tunnetulla Tuusulanjärvellä. Yhteistyö miehistön kesken sujui kevään vähäisestä treenistä huolimatta hyvin ja startitkin onnistuivat aivan kelvollisesti. Venevauhdinkaan suhteen emme enää antaneet muille sellaista etumatkaa kuin edellisenä kesänä. Se, mikä tökki, oli reittivalinta reikäisissä ja shiftailevissa tuulissa. Varsinkaan lauantaina emme tahtoneet saada hommaan mitään tolkkua. Kuvaavaa on, että kisan jälkeen huomasimme pysäköineemme autommekin invapaikalle. Sunnuntaina helpotti hieman ja ajoittain pystyimme roikkumaan ihan mukavasti kärkifleetin matkassa. Nyt oli enää kotiavaimet hukassa.

Lisää bassoa! Pikku vastoinkäymisistä ei ukkeleiden hymy hyydy

Lyhyellä radalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista, tuon tuostakin ympäriltä kuului huutoa ja mekastusta. Pari kertaa jouduimme kiertämään sakkorinkiä. Kryssimerkkiä lähestyttäessä kävi haveri, jonka seurauksena jouduimme vierailemaan vakuutusyhtiössä. Onneksi vahingon kärsinyt osapuoli oli asian suhteen ymmärtäväinen. Harmillinen yhteensattumien summa, meidän virheemme joka tapuksessa. Kun samassa kisassa on yksi purjehtimalla tyritty selvä pökäsija, kaksi huonoa starttia ja yksi varaslähtö, ei tuloskaan voi olla kummoinen. Sunnuntai kuitenkin osoitti, että potentiaalia parempaankin löytyy, kunhan vain palaset naksahtavat kohdalleen ja kaikki resurssit saadaan kunnolla käyttöön. Kehnoista sijoituksista huolimatta purjehdus maistui ja kisahuumori pysyi korkealla Jessen puhallellessa saippuakuplia starttitauoilla muiden iloksi ja hämmästykseksi.

Kisajärjestäjät pystyivät loihtimaan hankaliin olosuhteisiin hämmästyttävän hyvät radat ja startit lähetettiin ilahduttavan nopeassa aikataulussa. Vaikka etäisyydet järvellä eivät ole suuria, jäi lykkäysviestin antaminen pari kertaa viime tippaan. Merten miehistä tuntui kummalliselta, kun ilmoitettuun starttiaikaan oli enää varttitunti, mutta niin tuomarialus kuin merkkiveneet olivat tiukasti laiturissa ja kilpailijat kuljeskelivat kaikessa rauhassa maissa ilman, että asiasta oli millään lailla informoitu. Kokonaisuutena mainiot kisat, mutta surkea sijoitus. Tästä on vain yksi tie...

Moi, moi....

Lahdessa Tavataan!

Äitienpäiväpuuhastelua

Turnipsin pitkään vaiennut blogi aktivoituu jälleen näin kevään kynnyksyllä. Vipinää on ollut, niin ettei vesille ole meinannut ehtiä. Äitienpäivän aattona kevyen kosmeettisen uudistuksen läpi käynyt Turnipsi rikattiin ja laskettiin ensimmäistä kertaa elementtiinsä. Tuuli oli kovin hiljainen, eikä kunnon treenaamisesta oikein tullut mitään. Totesimme kuitenkin kaiken toimivan kuten pitääkin. Nyt kitkaa on vain huomattavasti vähemmän kuin edellisenä kesänä. Talven aikana veneeseen on vaihdettu koko joukko heloja ja nyt köydet alkavat juosta kuten niiden on tarkoitettu. Erityinen parannus saatiin kölin nostimeen.

Vilma Vuolahti suorittamassa uusien helojen kestotestiä ennen niiden asennusta

Tunnettuahan on, että parisuhde voi paremmin, kun mies on sopivasti poissa kotoa. Päätimme siis äitienpäivän kunniaksi vetää oikein kunnon treenin. Tuulitilanne vaikutti rannalta katsoen huolestuttavalta. Luvatusta kahdeksasta metristä tuntui puuttuvan ainakin puolet. Merelle päästyämme osoittautui, että toimitus oli epäilyistä huolimatta kunnossa. Mastossa vinkui ihan kiitettävästi ja talvella veltostuneet vatsalihakset saivat sopivasti töitä ukkeleiden hilatessa ahterinsa yli tuulenpuolen reelingin. Kryssiminen tuntui yllättävän rankalta.

Pinotexiä pintaan, niin vanhakin näyttää nuoremmalta...

Hetken aikaa ihmeteltyämme tuntuma alkoi löytyä ja saimme purjetrimmin tyydyttävälle tolalle. Välillä pärskyi vettä sisään, mutta uudistettu baileri imi kaiken kuuliaisesti pois falskaamatta takaisin kuten entinen. Vendatkin alkoivat muutaman kankeamman räpellyksen jälkeen sujua kohtalaisesti. Ei muuta kuin spinnu ylös ja keula alamäkeen. Vene kiihtyi iloiseen laukkaan. Mittari näytti liki 12 solmun lukemia. Aallokko oli kasvanut kohtalaiseksi ja surffailu maistui makealle. Kasvoille pärskyvä kylmä vesi jäähdytti tosin hieman tunnelmaa. Ensimmäinen spinnujiippi plaanikelissä vähän jänskätti. Rutiinin puutteesta huolimatta homma toimi kohtalaisesti.

Uudistetun bailerin lisäksi Turnipsi on
saanut täksi kesäksi uudet peräreijät

Toisella kierroksella alkoi sitten tapahtua. Kesken lenssin spinnu valahti alas. Edellisenä päivänä tehty solmu ei ollutkaan kunnolla kiristetty ja koko falli luiskahti maston sisään. Emme toki lannistuneet näin pienestä. Slöörikulmaa hieman nostamalla oli oikein nautinnollista plaanailla pitkiä siivuja ja kymmenen solmun nopeus ylittyi kirkkaasti näinkin. Treenit jatkuivat ja vendatkin alkoivat sujua. Kolmannella kierroksella ilman spinnua tehty jiippi oli sitten liikaa kikin plokille, josta murtui hunsvotti. Ilman kikiä purjehdus reippaassa tuulessa oli niin huimaa touhua, että päätimme suunnata rantaan vaurioita korjailemaan.

Pientä näpertelyä treenin jälkeen

Jessen rikipakista löytyi uusi hela vaurioituneen tilalle ja kiki saatiin pian kuntoon. Spinnun fallin pujottaminen ei sitten ollutkaan mikään ihan läpihuutojuttu. Ei muuta kuin masto alas ja toppihela irti. Apuköyden avulla saimme fallin vedettyä läpivientikohdastaan maston huippuun, jossa kiinnitimme sen ison nostimeen. Tämän avulla köysi saatiin alas, mutta vielä oli edessä läpivientihelasta suoriutuminen. Rautalangan ja pihtien avulla selvitimme tämänkin ongelman ja saimme maston jälleen kuntoon. Samalla pakkasimme tavarat kärryyn ja ajoimme renkaat soikeina karavaanimme Veleiron halliin kuivatusta ja loppusilausta varten. Tuusulan lyhytratakisoissa tavataan!

Still going wrong

Paha moka

Myöhästyneet ystävänpäiväonnittelut blogin lukijoille!

Allakka alkaa näyttää  kevättä, vaikka talveakaan ei ole tänä vuonna ollut. Turnipsi on viettänyt aikaansa Veleiron lämpimässä hallissa menneen kesän rasituksista toipuen ja tarvittavia huolto- ja korjaustöitä odotellen. Joitakin maalaus, fiksaus ja heloitustöitä on taas kevään korvalla luvassa. Purjeita emme ole katsoneeet aiheelliseksi päivittää, vaikka tällainenkin oli syksyllä harkinnassa. Meillähän on yksi hyvä harjoitus- ja toinen kilpailusetti. Näistä aiomme ottaa irti hieman enemmän kuin viime kesänä.

Joulupukkikin kävi, tosin hieman myöhässä. Pukin tuomat putkihuivit olivat kyllä aivan oikean väriset, mutta aina valpas Ville havaitsi niistä erään huolestettuvan ominaisuuden. Saa nähdä, uskaltaakohan näitä ensi kesänä ollenkaan käyttää.

Jos ei kesällä tuule, tiedätte syyn.

Ukkelit ovat olleet aktiivisia myös seuratoiminnan saralla. Ville valittiin Kotkan Pursiseuran hallitukseen ja sen purjehduslautakunnan vetäjäksi. Kilu on kantanut kortensa kekoon uudestaan aktivoituneessa juniorilautakunnassa. Jesse puolestaan on työnsä puolesta huoltanut ison osan seuramme veneistä.

Rannat ovat vielä jäässä, mutta jokisuistossa näkyy jo avointa vettä. Kilun viimevuotinen lupaus Kotkan tasaisista merituulista meni pahasti pieleen, toivottavasti samoin käy näiden huivien ennustuksen kanssa.

Merta näkyvissä!

Kesä paketissa

Nyt kun veneet ovat viimein talviteloilla, on aika tehdä yhteenveto kuluneesta kaudesta. Kisakausi avattiin Turnipsilla toukokuun alussa On The Rocksissa Tuusulanjärvellä ja päätettiin Emilialla Kotkan Karvalakkikisaan lokakuun alussa. Jesse kävi vielä viikkoa myöhemmin Vitalitalla Helsingissä. Kauden aikana purjehdittiin yhteensä toista kymmentä kilpailua sekä osallistuttiin köliveneillä Veleiro-cupiin.

Turnipsi kiersi Lightning-luokan rankingkisoja Tuusulassa, Lahdessa, Jyväskylässä ja Kotkassa, lisäksi sillä purjehdittiin lyhytrata luokkamestaruuskisat alkukaudesta ja harjoiteltiin epäsäännöllisesti pitkin kesää. Emilia purjehti Kilun ja Villen voimin Kotkan paikalliskisoja. Siinä, missä Turnipsia ajettiin koko kesä vakiomiehityksellä, vieraili Emilian kisamiehistössä Kilun ja Villen lisäksi puolen kymmentä muuta gastia. Sillä purjehdittiin hieman huvia perhemiehityksellä.

Kilu vieraili Vitalitan pinnamiehenä Ulkonuokon regatassa. Jesse oli puolestaan Emilian miehistössä Yöpurjehduksessa sekä parissa alkukesän Veleiro-startissa. Heinäkuun lopussa valmistunut Vitalita kiersi muutamaa poikkeusta lukuunottamatta samat kisat kuin Emiliakin, sen päällikkönä toimi Jesse ja miehistö vaihteli tilanteen mukaan. Vitalita kävi vielä lokakuun puolivälissä Helsingissä Kopun Karvalakissa osoittamassa nopeutensa.

Turnipsille kertyi kauden mittaan 39 kisastarttia ja Emilialle 18. Vitalitalle startteja tuli suurin piirtein saman verran. Yksi Turnipsin starteista päätyi keskeytykseen spinnun revettyä ja yksi päätyi hylkäykseen varaslähdön takia. Protestituvassa tuli istuttua kauden avauskisassa. Samana viikonloppuna Turnipsi myös kerran kaadettiin. Emilialle ei välinerikkoja sattunut, ainoastaan tutkaheijastin putosi mastosta myrskyisän Yöpurjehduksen tiimellyksessä. Vitalitakin välttyi pahemmilta välinevaurioilta, mutta sitä suurempaa oli loppukesästä veneen ympärillä vellonut keskustelu kisavarustuksesta ja mittaluvusta.

Yksityyppipurjehdus tuntui pitkän tauon jälkeen mukavalta ja kesän alussa hukassa ollut kevyen tuulen vauhtikin alkoi pikkuhiljaa löytyä. Avauskauden tulokseen voimme olla koko lailla tyytyväisiä. SM-kisoissa Turnipsi jäi hyvän alun jälkeen kuudenneksi ja rankingeissa loppusijoitus oli kolmas. Yksittäiset kisat sujuivat seuraavasti: Tuusula ranking 3. (3,4,3,1,5,2), Lyhytrata LM Tuusula 4. (3,4,5,6,5,1,5,4,3,OCS,4), Lahti ranking 4. (5,4,8,3,DNF,1), SM Jyväskylä 6. (1,4,4,3,6,13,10,15,8,), Kotka ranking 7. (6,10,6,4,7)

Avomerikilpailuja ei kuluneena kesänä ukkeleille tullut ollenkaan. Kölivenepuolella tahti oli  Emilian osalta edellisvuosien kaltainen. Yhteistyö Villen ja Kilun kesken sujui hyvin ja taso paikalliskisoissa oli kovempi kuin koskaan aiemmin. Vitalitan ja Emilian välillä oli jatkuvasti kovaa vääntöä. Emilian menestys kotivesillä oli seuraava: Yöpurjehdus 2/8, Vellamon kierros 2/11, Juhlaregatta 2/18, Pitkäluotokisa 3/8, Karvalakki 1/5. Avomeripurjehtijoiden LYS-rankingissa irtosi tällä sarjalla kolams sija. Veleiro-Cupin Emilia voitti sarjalla 1,1,2,4,4,3,1,3,1,4,2,4,3. Cup- pisteitä keräsi yhteensä 25 venekuntaa.

Vitalita voitti kevyttuuliset kisat Vellamon kierroksen, Ulkonuokon regatan ja Juhlaregatan, Pitkäluodossa se oli toinen ja Karvalakissa kolmas. Helsingissä tuli DSQ. Veleiro-Cupissa Jesse miehistöineen sijoittui toiseksi, kuten myös AMP:n LYS-rankingissa.

Ohessa vielä kesän ukkeleiden kaksinkamppailut pähkinänkuoressa:
Yöpurjehdus   Emilia 2                  *Jesse Emiliassa
Vellamo          Emilia 2, Vitalita 1
Ulkonuokko    Vitalita 1                 **Kilu Vitalitassa
Juhlaregatta   Emilia 2, Vitalita 1
Pitkäluoto       Emilia 3, Vitalita 2
Karvalakki      Emilia 1, Vitalita 3
Kopu              Vitalita DSQ
Veleiro-Cup   Emilia 1, Vitalita 2
LYS ranking   Emilia 3, Vitalita 2

Ensi kesä sujunee ukkeleilta näillä näkymin samalla konseptilla: Lightningillä purjehdimme yhdessä ja köliveneellä toisiamme vastaan.

Hyvän sään aikana

Ukkelit ovat oppivaista väkeä. Viime vuoden lumilapiohommista viisastuneina otimme järjen käyttöön ja tunnustimme kesän alkavan olla pikkuhiljaa jo ehtoopuolella. Aamuisen nastarenkaanvaihto-operaation jälkeen Kilu ja Jesse suuntasivat rantaan Turnipsinnostoon. Ville jäi nukkumaan vauvauinnin ja yöllisen työvuoron väsymystä kotipunkkaan.

Hieman alkoi jo kuuraa kerääntyä, mutta lumilapiolta vältyttiin tämän vuoden Turnipsinnostossa.

Eino-myrsky oli mennyt menojaan ja ranta oli tyyni muttei suinkaan autio, vaikka näin marraskuun loppupuolella olisi voinut olettaa. Viklansa jo aiemmin lämpimään hakenut Taipaleen Pekka oli juuri tulossa purjehtimasta syksyllä valmistuneella monitoimijollallan. Ilma oli puoli astetta pakkasen puolella eikä merelläkään kuulemma erityisen lämintä ollut. Mieltä hieman kirveli, kun laskimme maston ja pakkasimme tavarat maakuljetusta varten trailerin kyytiin. Ehkä juuri siksi suoriuduimmekin operaatiosta ennätysnopeasti.

Ajoimme karavaanin Veleiron pihaan, jossa suoritimme veneelle lämpimän vesipesun. Samalla puhdistuivat kätevästit myös ukkeleiden autot. Ajoitus oli sikäli sopiva, että veneen pesu sujui vielä vaivatta, mutta traileri sai ohuen jääpinnoitteen. Välineitä pois korjatessamme huomasimme olleemme niin tehokkaita, että Jessen housut olivat kirjaimellisesti sulaneet jalkaan. Hieman kaihoisin mielin hyvästelimme kilpurimme avoimelle asfalttipihalle odottamaan arjen koittamista ja hallien ovien avautumista. Ensi kevään työlista on onneksi paljon edellistä lyhyempi.

Eino esti Turnipsin noston

Marraskuun 17 päivä oli varattu maston kaatamista varten. Turnipsi olisi viimein aika saatelle talviteloille. Syksyn purjehdukset eivät ole sujuneet aivan suunnittelemallamme tavalla. Sopiva keli ja yhteinen vapaa-aika on aina sattunut eri viikonlopulle. Nopeusennätyksiä ei siis ole kellotettu ja vesi on nyt jo niin kylmää, ettei merelle ole lähtemistä kovalla tuulella. Tuumimme pääsevämme helpommalla antamalla ajoissa periksi ja hakemalla veneen rannasta  vielä hyvän sään  aikana. Viime vuoden itsenäisyyspäivänähän tarvitsimme tähän operaatioon lumilapiota.

Ilma olikin mitä mainioin, aurinko porotti ja lämpötilakin oli seitsemän astetta plussan puolella. Lännestä saapunut Eino-myrsky ehti kuitenkin ennen. Seisoimme Jessen kanssa veneen vieressä ja pitelimme kiinni pipoistamme. Ilman lastenhoitoon jäänyttä Villeä emme 19 m/s tuulessa uskaltaneet ruveta mastoa alas ottamaan, hyvä kun itse pysyimme pystyssä. Tyydyimme siis vain peittelmään Turnipsin hellästi ja sovimme uudesta yrityksestä viikon kuluttua. Toivottavasti talvi ei ennätä etelään sitä ennen.

Töiden asemesta oli aikaa käydä kahvilla ja istuskella tumput suorina

Kuvia Kotkan kisoista

Strengin Anu on saanut järjestettyä kesän kuva-arkistonsa. Hienoja otoksia katsellessa on hyvä fiilestellä mennyttä ja suunnitella tulevaa kesää.

Kuvia lauantailta

Kuvia sunnuntailta

Ukkelit kilpasilla

Onpa päässyt hieman lehtiä kerääntymään Turnipsin kannelle 

Sitten viimeisen litikisan Turnipsiukkelit ovat purjehtineet toisiaan vastaan. Kotka-rankingin jälkeen on mitelty kolme kölivenekilpailua ja purjehdittu viisi Veleiro-cup starttia. Kamppailu Emilian (Kilu & Ville) ja Vitalitan (Jesse miehistöineen) välillä on ollut tiukkaa ja tasaista. Varsinkin kevyissä tuulissa Vitalita on ollut hienokseltaan niskan päällä, mutta pitkässä juoksussa Emilian tasaisuudesta on ollut hyötyä. Pistetaulukko on muodostunut seuraavanlaiseksi:

KPS:n 125-vuotisjuhlaregatta: 1. Vitalita, 2. Emilia
Pitkäluotopurjehdus:                2. Vitalita, 3. Emilia
Karvalakkikisa:                       1. Emilia,   3. Vitalita
Veleiro-cup:                            1. Emilia,   2. Vitalita

Aivan keskenämme emme toki ole joutuneet kisailemaan, sillä esimerkiksi Juhlaregatan Lys 2 -luokassa oli 18 venettä  ja Veleiro-Cup pisteitä saalisti 25 venekuntaa. Tällä hetkellä Vitalita ja Emilia ovatkin Avomeripurjehtijoiden Pro Seilor Lys-rankingissa tasapistein jaetulla kakkossijalla. Vitalita nähtänee vielä lokakuun puolivälissä Helsingissä koko kauden päättävässä KoPu:n karvalakissa. Tavoitteena Jessellä on ranking-sarjan voitto. Emilia puolestaan nostetaan talviteloille maanataina 14.10. Kölivenehullutuksen helpottaessa onkin sitten taas aika lakaista syksyn lehdet Turnipsin kannelta ja lähteä yhdessä etsimään raikkaita syystuulia kevyemmällä kalustolla. Syksyn surffipätkiä odotellessa oheisella videolla on Emilian laukkaa Suomenlahden aalloilla.

Kotka - Rankki, reipasta lounaistuulta:

  Laitapainon puutteesta huolimatta Emilia nappasi karvalakin

Vihdoinkin tuulta

Edellisviikonlopun treenit menivät tuulen puutteessa mönkään. Syyskuun puolivälissä illat alkavat olla jo niin lyhyitä, että töiden jälkeen ei enää kunnolla vesille ehdi. Torstaisin ukkelit ovat tosin kisanneet Veleiro-cupia, jossa Kilun ja Villen purjehtimalla Emilialla sekä Jessen ohjastamalla Vitalitalla on kaksoisjohto. Pari viikkoa sitten oli myös Kotkan pursiseuran 125-vuotisjuhlakilpailu, josta ukkelit niin ikään ottivat kaksoisvoiton.

Koko kesä on ollut varsin heikkotuulinen. Nyt, kun etelästä tuuli kuuden metrin voimalla, työnnettiin Turnipsi pitkän kuivan kauden jälkeen vesille. Tuusulassa olisi ollut kauden päätöskisatkin tänä viikonloppuna, mutta syksyn kiireisiin sekä perhesopuun vedoten ne päätettiin jättää tällä kertaa väliin.

Vähän oli homma taas hakusessa, mutta muuten meno maistui. Kiersimme Katariinan edustalla pientä rataa ja losottelimme muuten vaan treenispinnulla almäkeen. Parhaimmillaan Turnipsi innostui reilun kahdeksan solmun laukkaan. Tuulta olisi kernaasti saanut olla muutama metri enemmänkin. Päätimmekin palata asiaan Velocitekin, GoPron ja Sports Trackerin kanssa syksymmällä, kun tuulet kunnolla viuhuvat. Silloin saadaan klippejä ja dataa sekä nähdään, millaisia nopeuksia lightningistä irtoaa. Syksyllähän onkin mukava purjehtia, kun vesi on vielä kesäisen lämmintä, mutta tuulet yleensä varsin voimakkaita.

Sports Tracker linkki treenistä  

Se niistä treeneistä...

Köliveneillä on taas kisattu kerta-pari viikkoon. Jesse on välipävätkin käynyt Vitalitan kanssa merellä. Sunnuntaina 8.9. oli tarkoitus kokoontua porukalla ja käydä aamupäivällä uittamassa Turnipsia treenien merkeissä. Toisin kuitenkin kävi, kuva kertoo oleellisen olosuhteista.

Suomenlahti silloin, kun treenien piti alkaa

Päheitä kuvia

Kulki tai ei, tyylistä ei tingitä

Burgundyssä keulagastin hommia viikonloppuna hoidelleen Mikan vaimo, Anu Streng seurasi Turnipsin edesottamuksia pitkine putkineen. Ohessa lauantain saldoa:

Missä Ville?

Olipa tasaiset tuulet

Mistäs narusta se pitikään vetää?

Tiukkaa taistoa

"Jesse, et muuten uskalla hypätä!"

Onks tää jo maali?